Marraskuun 11. päivä on hyvä hetki muistella kesäisiä kukkamekkoja...

Yläpuolella näkyy kokoelma kukkamekkoja. Mikä niistä on suosikkisi: 1,2,3 vai 4?

Täältä voit lukea lisää näistä tyyleistä:

1. Keskiyön auringon alla kukkiva mekko

2. Vaaleanpunainen niittykukkamekko

3. Vaaleanpunainen kukkamekko ja kaihoisa katse

4. Keltainen kukkamekko

Lähetän sinulle valoa ja voimaa! Pysy vahvana ja rohkeana!

Toivon juhannukseesi taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita!

Hyvää juhannusta!

Yllä näkyvä Päivätär-kuvitus syntyi useampi vuosi sitten osaksi myyttisten keskikesän hahmojen sarjaa. Ja nyt keskiyön auringon alla on vihdoin Päivättären vuoro loistaa.

Päivätär on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, Vedenneidon, Juhannusaaton ”Even” sekä Lemmenloitsuja symboloivan hahmon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä blogin artikkeleista. Ja yhdessä neidot muodostavatkin sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä yllä olevat myyttiset hahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat sekä suomalaisen keskikesän taikuus että tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen. Ja jo vuosia sitten visiot hahmoista kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvituksiksi. Ja näin keskikesän juhlan aikaan on mukava muistella Päivätär-kuvituksen luovaa prosessia.

Englanninkielisenä Päivätär kääntyy muotoon Sun Maiden tai Sun Spirit aurinkoon viitaten. Suomen kielen Päivätär-sana sen sijaan viittaa vahvasti Suomen mytologiaan ja etenkin kansalliseepos Kalevalan runoihin. Siten olikin luonnollista, että Kalevala vaikutti tämän kuvituksen muotoutumiseen. Kuvitustyön taustalla Kalevala kulki mukana mielikuvissa ja ideoissa, mutta se myös kirjaimellisesti seikkaili matkan varrella mukanani metsissä ja niityillä kukkia etsimässä…

Kokosin alle myös muutamia inspiroivia linkkejä vaikuttavasta kansalliseepoksestamme. Elias Lönnrotin kokoaman ja toimittaman Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. 

Kansalliseepoksestamme wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Kalevalasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla:
http://nebu.finlit.fi/kalevala/  

Kalevalaseura:
http://kalevalaseura.fi
https://kalevalaseura.fi/mika-on-kalevala/

Suunnitellessani myyttisiä neitoja, niin jo ensimmäisissä luonnoksissa kaikille hahmoille valikoitui oma tyylinsä ja väriyhdistelmänsä. Päivätär sai silloin teemansa mukaisesti vahvan keltaisen värin ja aurinkoisen tyylin. Päivättäressä korostuukin ajatus auringonvaloa säteilevästä valontuojasta, joka saa kasvit vihertymään ja kukat kukkimaan. Sävyltään vihreä kukkamekon alaosa juhlistaa tuota auringonvalon herättämää vehreyttä - ja muodostaa kuin alustan ja maaperän hahmon kukkivalle keltaisuudelle.

Päivättären aurinkoinen kukkamekko täydentyi Suomen niittykukista: niittyleinikeistä, valkoapiloista, päivänkakkaroista – ja tuosta keltaisesta voikukasta. Tuosta säteilevän ihanasta voikukasta muodostui kuvitukseen sopiva katseenvangitsija - ja siitä myös muotoutui matkan varrella aivan erityinen kiinnekohta symboloimaan aurinkoa ja kesäpäivää. 

Päivätär-kuvituksessa oli heti alussa tiedossa, että hahmon tyyli noudattelisi toisten myyttisten neitojen tyyliä. Siksi Päivättäreen sisältyi vivahteita Kalevalasta hyvin pelkistetysti, jotta kaikkien hahmojen erilliset tarinat sulautuisivat siten yhtenäisemmin toisiinsa.

Mutta Kalevala tarjosi taustalla runsaasti inspiraatiota myyttisten hahmojen ja Päivättären kuvittamiselle. Kalevalan runoissa on mm. kuvattu  ”Päivättären kehreävän”. Ja joissain Kalevalan runoissa tietyt vaatteet ovat ”Päivättären päättelemiä”, kuten vaikkapa tässä kauniissa Kalevalan säkeessä:

"Astu aittahan mäelle

- aukaise parahin aitta - !

Siell' on arkku arkun päällä,

lipas lippahan lomassa.

Aukaise parahin arkku,

kansi kirjo kimmahuta:

siin' on kuusi kultavyötä,

seitsemän sinihamoista.

Ne on Kuuttaren kutomat,

Päivättären päättelemät."

Suomen kielen vivahteet ja Päivätär-sana toivat kuvitukseen jälleen erityisiä ominaispiirteitä, vähän samaan tapaan kuin aiemmassa Vedenneito-kuvituksessakin.

Ja kaikille kielistä kiinnostuneille lisäsin muutamia Päivättäreen ja aurinkoon liittyviä suomenkielisiä sanoja kuunneltavaksi Forvossa… Ja joskus onkin mukava vain pysähtyä kuuntelemaan Suomen kielen kauneutta. Alla olevat sanat avautuvat uuteen ikkunaan, Forvossa paina sinistä painiketta kuullaksesi sanan lausumisen.

Aurinko
Päivätär
Keskikesä
Ilta-auringon kajo
Hopea

Yksi yllä olevista listatuista sanoista oli hopea. Kansanperinteessä ja Kalevalassa hopealla on erityinen merkitys. Ja samoin Päivättären yhteydessä, koska esim. Kalevalan runoissa neidot pyytävät toisinaan Päivättäreltä auringon hopeaa, vaatteita ja koruja. Kalevalan runoissa lausutaan mm.: ”Päivätär, anna hopeitasi.". 

Kalevalan runoja lukiessani ajatukset vaelsivat tuohon hetkeen, kun Päivättäreltä on pyydetty auringon hopeaa. Ja mielikuvissa hahmottui myös tuo mystinen tapahtuma, jolloin tuo hopea on sitten maagisesti päätynyt pyytäjilleen. Noiden ajatusten siivittämänä auringon hopea piirtyikin kuvituksen Päivättärelle hyvin symbolisesti ja abstraktilla tavalla.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy miten kuvituksen edetessä tuo auringon hopea löysi paikkansa pelkistettyjen ja symbolisten auringonsäteiden viereltä... ja lopulta tuo auringon hopea kuin suli osaksi kuvituksen Päivättären säteilevää valoa.

Kalevalan runojen säkeistä kuvitukseen valikoitunut auringon hopea piirtyi hahmoon erityisenä vihjeenä Kalevalasta ja kunnioituksena suomalaiselle kansanperinteelle. Mutta koska kaikilla myyttisillä neidoilla näissä kuvituksissa on tietty tyyli, lisäsin siten myös viitteet Kalevalasta hahmoon hyvin hienovaraisesti. Tuo lähestymistapa muistutti jälleen hieman esim. aaltomaisten elementtien lisäämistä pelkistetysti jo aiemmin mainitulle Vedenneidolle.

Myös Päivättäressä oli mielenkiintoista tutkia tuota pelkistetympää ja abstraktia tyyliä esimerkiksi juuri auringon hopean tai auringonsäteiden kuvaamisessa. Ja siten nuo hahmon Kalevalaan vihjaavat yksityiskohdatkin sopivat myös parhaiten toisten hahmojen tyylien vierelle ja sulautuivat osaksi hahmojen yhteistä tarinaa.

Pelkistetystä tyylistä huolimatta kaikkien myyttisten neitojen tyyliin sisältyi kuitenkin myös näyttävä kruunu. Mutta neitojen kruunutkin on toteutettu pelkistetymmin ja pienemmässä koossa, jos tyyliä vertaa vaikkapa suurempiin ja tarkempiin piirroksiin. Ja näiden neitojen kohdalla olikin kiehtovaa yrittää piirtää pelkistetysti näyttävää!

Ja kuten toisetkin neidot, niin myös kuvituksen Päivätär, sai kutreilleen tuon uniikin kruunun. Päivättären kruunussa toistui symboliikka auringosta, auringon hopeasta ja valosta. Kruunussa oli myös tärkeää säilyttää yhtenäinen tyyli toisten myyttisten neitojen kruunujen kanssa.

Kalevalasta inspiroituneena Päivättären kruunusta muotoutui hopeinen. Kruunun sävyt on piirretty ja väritetty Kalevalan runoissa mainittun auringon hopean sävyjä jäljitellen. Ja tuon hopeisen kruunun valkoiset valokohdat muistuttavat paitsi keskikesän auringosta ja valovoimasta, niin ne myös näyttivät sulautuvan mukavasti yhteen kukkamekon valkoisten päivänkakkaroiden sävyjen kanssa.  Nuo niittykukkien valkoiset sävyt toivat keveyttä ja raikkautta hahmon tyyliin - ja kuljettivat mukanaan… noihin valoisiin ja valkoisiin kesäpäiviin.

Matkan varrella Päivätär myös kasvoi auringonvalon ja energian symboliksi. Ja kuvitukseen se piirtyi kuin hopeareunaisiksi säteiksi ja valovoimaksi, joita hahmo välittää. Mutta myös itse piirroshahmolle syntyi aurinkoinen tyyli, ei vain keltaisuuden tai värivalintojen myötä, mutta myös hahmon ilmeisiin sekä asentoon. Ja siten Päivättären kasvoilla näkyy myös lempeän aurinkoinen hymy.

Ja tuon Päivättären hymyn myötä...

Toivon sinulle aurinkoisia kesäpäiviä ja kirkkaan valoisia hetkiä keskiyön auringon alla!

Toivon juhannusaattoosi taianomaisia ideoita ja satumaisia hetkiä!

Ja toivotan sinulle valoisaa juhannusta ja maagisia hetkiä keskiyön auringon alla!

"Juhannusaattona hän löysi itsensä satumaailmasta, jossa keskiyön auringon alla todellisuus olikin yllätten vaaleanpunainen ja taianomaisia asioita saattoi tapahtua... Ja tuona yöttömänä yönä hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista." ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaaton tunnelmaan. Inspiraation tälle luomukselle tarjosi aivan erityinen vaaleanpunainen hetki keskiyön auringon alla... Tuona hetkenä ympäröivää maailmaa saattoi tarkastella kuin jonkin taianomaisen pinkin värilinssin lävitse - ja se sai kaiken tuntumaan unenomaiselta. Aivan kuin todellisuus olisi yhtäkkiä muuttunut myyttiseksi saduksi.

Alla on kuva tuosta ihmeellisestä hetkestä, jolloin keskiyön aurinko lumosi luonnoskirjani vaaleanpunaisella loitsullaan.

Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta todellisuudesta... Ja sen inspiroimana tässä kukkaluomuksessa olikin tarkoitus vaalia noita samoja vaaleanpunaisen sävyjä, jotka näyttäytyivät keskiyön auringon alla. Tämä kukkamekko vei minut takaisin juuri tuohon tiettyyn hetkeen, kun vaaleanpunainen maailma muuntuu violetiksi tarinaksi. Lopputuloksena tässä kukkivassa mekossa yhdistyvät siten pinkin, magentan ja myös violetin sävyt.

Tämä yllä olevan kuvan kukkamekko vaaleanpunaisin ja magentan sävyin muistuttaa tunnelmaltaan vähän myös erästä vanhempaa juhannustaikojen inspiroimaa myyttistä kukkamekko designia.

Mutta tällä kertaa sunnittelin piirrohahmolle kuitenkin siis hieman eriävän tyylin, jossa kukkamekon yläosa on myös keveä mutta puseromainen, ja jossa on enemmän piirrettyjä yksityiskohtia - sekä myös lisättyjä pieniä kukkakoristeita. Samaan aikaan tavoitteena oli pitää mekon yläosa kuitenkin kesäisen keveänä ja ilmavana, kuin se olisi varta vasten suunniteltu juuri juhannuksen juhlintaan. Vaikka kaikki piirrosahmon värit olikin suunniteltu korostamaan juhannusyön vaaleanpunaisia ja violetteja värejä, niin samaan aikaan oli tavoitteena myös pitää piirroshahmon sävyt vaaleampina ja kevyempinä kuin kukkamekon värikylläisten niittykukkien värit.

Kokonaisuuden suunnittelun jälkeen piirretyn hahmon puseromainen yläosa sai sitten vielä myös koristeeksi pieniä kukkia. Alla on muisto tuosta hetkestä ja työvaiheesta.

Erityinen yksityiskohta noissa yläosan pienissä kukkakoristeissa sekä kukkamekossa olivat metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) kukat. Tässä tapauksessa ne sopivat täydellisesti keskiyön auringon luomaan pinkkiin tunnelmaan sekä piirroshahmon väreihin.

Nuo pienet ja taianomaiset metsänätkelmän kukat olivat kuin kätkettyjä mini-orkideoja, jotka vain odottivat löytymistään. Oli myös hienoa löytää niistä ensimmäiset kukkivat kukinnot, ja juuri juhannuksen aikaan.

Alla olevista kuvista voi myös tarkastella ja vertailla noiden pienten kukintojen kokoa suhteessa vaaleanpunaisiin värikyniin.

Kukkaluomuksen suunnittelussa nuo "miniorkideat" olivat kiehtovia... etenkin kun sommittelin tälle keskikesän hahmolle kukista hiuskoristeita. Alla on kuva tuosta vaiheesta, kun pienimmät kukat yhdistyivät miniatyyri-hiuskoristeiksi.

Alla on myös kuvia mekon kukkivasta helmasta. Tällä kertaa se koostui puna-apilan kukista (Trifolium pratense), maitohorsman kukista (Chamaernerion) sekä ruusuruohon kukista (Knautia arvensis).

Keskiyön auringon alla väreillä voi olla maagisia sävyjä - ja yöttömässä yössä voi löytää jopa ihmeellisiä pienoiskukkia!

Toivon juuri sinulle taianomaisia keskikesän hetkiä!

On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Juhannusaattona hän käveli järven rantaa. Ja tuon yöttömän yön aikana, keskiyön auringon alla, hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista. ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaatoksi. Erityisen inspiraation tälle luomukselle tarjosivat keskiyön auringon sävyttämät taianomaisen värit sekä yöttömän yön hetket.
 
Tämän kukkivan mekon laahus on suunniteltu muistuttamaan polkua suomalaisen järven rannalla. Polkua, jonka varrella juhannusyönä valkoiset niittykukat hohtavat sekä hiirenvirnojen sinivioletit kukinnot muistuttavat mystistä järveä, jonka keskiyön aurinko on värjännyt violeteilla sävyillä. Alla on on lähikuva tuosta kukkivasta laahuksesta.

Keskiyön auringon alla vaaleanvioletti järven väri oli erityisen kiehtova. Sen vuoksi myös piirretyn hahmon varjostukseen väriksi valikoitui juuri tuo sama taianomainen väri.

Hahmolle on suunniteltu myös perinteinen juhannukseen sopiva tyyli mekon yläosaan. Lisäksi yläosa täydentyi pienillä kukkakoristeilla. Erityisenä yksityiskohtana tässä työssä olikin löytää vaaleanvioletteja niittykukkia myös hahmon pieniin kukkakoristeisiin. Tällä kertaa Rohtotädykkeen (Veronica officinalis) kukkien väri vastasi täydellisesti lumoavan vaaleanvioletin järven sävyä, samoin kuin myös piirretyn hahmon varjostusvärejäkin.

Pienet ja hennot Rohtotädykkeen kukat olivat kuin piilotettu aarre odottaen löytymistään toisten keskikesän kukkien ja kasvien alla.

Kukkaluomuksen teossa nuo pienet kukat olivat maagisia. Alla olevasta kuvasta voi myös verrata niiden kokoa suhteessa värikynään. Noiden pienten kukkien sommittelu hahmon kukkakoristeisiin tuntui siltä, kuin olisi rakennellut miniatyyrimäistä kukka-asetelmaa pienoiskoossa.

Yläosan pieniin kukkakoristeisiin käytin myös muutamia vaaleansinisiä lemmikin kukkia. Nuo pienet turkoosin sinertävät kukat sointuivat sopivasti yhteen hahmon silmien värin kanssa. Lopputuloksena hahmon silmätkin juhlistivat siten juhannusyön sävyjä – silmät kuin vaaleansiniset lemmikin kukat ja silmäluomet enemmän Rohtotädykkeen kukkien sekä vaaleanvioletin järven sävyjä toistellen.

Juhannusaattona voi todistaa tuota taianomaista hetkeä, kun keskiyön auringon säteet värjäävät yöttömän yön oransseilla sävyillä. Sen vuoksi tämä luomus vaati myös noita vahvempia oransseja ja keltaisia sävyjä valaisemaan sekä piirroshahmoa että kukkamekkoa. Siitä syystä kukkamekossakin on myös keltaisia niittynätkelmiä sekä niittyleinikkejä.

Lisäksi myös piirretyssä hahmossa keltaiset ja oranssit värikerrokset muistuttavat keskiyön auringosta. Alla olevasta kuvasta erottuu selkeämmin myös nuo auringonsäteiden kosketuksia mukailevat oranssit luonnosmaiset viivat, samoin kuin myös lämpimämmät sävyt hahmon kasvojen alueella.

Keskiyön auringon alla väreillä on lumoavia sävyjä. Ja juhannusyönä järvikin voi näyttäytyä vaaleanviolettina.

Toivon teille kaikille taianomaisia ja valloittavia keskikesän hetkiä!

Keskiyön auringon lumoama…. ?

Maagista juhannusaattoa blogini lukijoille!
Toivon teille kaikille taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita ?

Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.

Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?

Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.

Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).

Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla -  ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?

Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.

Tiedän, että hän tahtoi jäädä sinne... Keskiyön auringon alle ?

Mutta, oi kadonnut hahmo, jos vain palaisit luonnoskirjaani…

Niin värittäisin sinut.
Tekisin sinulle unelmiesi kukkamekon.

Jos vain palaisit.

Luonnoskirjastani paennut hahmo oli nähty juhannusyönä lähellä apilapeltoja.

Hän oli kenties haltioitunut tuosta kesäyön pehmeästä valosta. Ja hahmo seisoi hievahtamatta paikallaan, niin että hän juuri ja juuri erottui valkoapiloiden keskeltä. Kruunu ja kukkaseppeleen lehdet, jotka hahmo oli värittänyt itse, näyttivät myös sopivan valeasuun hyvin. 

Ainoastaan hänen valkoinen mekkonsa oli vielä viimeistelemätön, kuin tyhjä kangas.

Sitten juhannusyö vaihtui jo hiljalleen aikaiseen aamuun. Nuo lumoavat aamun auringonsäteet toivottivat siten samalla juhannuspäivän tervetulleeksi. Ja yhtäkkiä apiloiden varjot tanssivat vienosti hahmon valkoisella mekolla! 

Ja hän uneksi taianomaisesta kukkamekosta, joka voisi vangita tuon menneen valkoisen yön tunnelman... ja nuo kesäaamun hetket.

Kummatkohan apilat olivat hänelle mieluisampia? Valkoapilat vai puna-apilat?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa).

Ja minä vaelsin apilapelloilla, joissa nuo kauneimmat apilat kukkivat...
Mutta en enää löytänyt hahmoa sieltä.

Kun unelmoi hieman liian pitkään, voi se näyttää melkeinpä jopa viivyttelyltä. Ja samaan aikaan tuo piirroshahmo vähitellen jo turhautuu...

Ja sitten juhannusyönä se oli tapahtunut! Hahmo oli sekoittanut kaikki nuo apilat - ja paennut!

Tai ehkä hahmo ei sittenkään vain pitänyt tarpeeksi kukkavalinnoistani tai suunnittelmistani? Luulen, että hän myös käytti joitain kyniäni värittääkseen itsensä. Niin, ja jopa repi itsensä irti luonnoskirjastani!

Juhannuksena voi sitten sattua mitä ihmeellisimpiä asioita...

Ollessaan vasta luonnos...
Hän unelmoi juhannusyöstä ja kauneimmista niittykukista. ?

Juhannusyön taianomaisessa valossa hän pakeni luonnoskirjasta...

Hyvää juhannusta - ja taianomaista juhannusaattoa!

Yllä kuvassa on yksityiskohta vanhemmasta kuvituksesta nimeltään Midsummer Eve.

"Midsummer Eve", tuo myyttinen neito, jonka voisi kenties kohdata vain näin juhannusaattona...
Ja juuri tänään hän on jälleen täällä!

Toivotan teille kaikille blogini lukijoille keskikesän ihmeitä ja onnellisia hetkiä!

Kokoelma myyttisiä keskikesän neitoja. Mutta kuka onkaan heistä kiehtovin: metsänneito, vedenneito, juhannusaaton "Eve" vai sittenkin viimeisin lemmenloitsuja kuiskiva neito? 1,2,3 vai 4? Osallistu keskusteluun ja kommentoi suosikkiasi sosiaalisessa mediassa tai piipahda muuten vaan retkelle niittykukkien maailmaan...

Sandcastle.fi on nyt rakennettu myös Instagramiin:
www.instagram.com/sandcastle.fi

Ja vanha tuttu osoite Facebookissa:
www.facebook.com/sandcastle.fi

Tänä juhannuksena neljäs mystinen neito liittyy
keskikesän juhlintaan…

Neito tuo kuiskailee jo lemmenloitsujaan. Noita muinaisia taianomaisia sanoja.
On jälleen juhannus.

Vaaleanpunaisia  unelmia, sydämenmuotoisia pilviä.
Yöttömän yön salaisuuksia ja niittykukkien taikaa
- Hmm, ja ehkäpä myös ripaus purppuraa…

Mutta voiko tuo juhannuksen taika totta tosiaan,
herättää kaunokitkin jo etuajassa kukkimaan…?

Taianomaista juhannusta kaikille blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Love Spell” kuvituksesta. Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, ”Midsummer Eve” hahmon  sekä Vedenneidon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä etenkin blogini viime kesän artikkeleista. Yhdessä nuo neidot muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen.

Tälle neljännelle kuvitushahmolle vaaleanpunainen, magenta ja purppuranpunainen loivat oman uniikin tyylinsä.  Myös tähän kuvitukseen yhdistin suomalaisia niittykukkia, jotka sopivat valitun teeman väreihin. Vaaleanpunaisen ja magentan lumoavat sävyt toimivat oppainani etsiessäni sopivia kukkia neidon kukkamekkoon. Etenkin puna-ailakeissa oli keskikesän lemmenloitsuihin sopivaa tunnelmaa.

Puna-ailakit olivat ihana inspiraation lähde, kun piirsin tätä juhannustaikojen ja lemmenloitsujen maailmaan sukeltavaa kuvitusta.

Ja miten taianomaista,  yhtäkkiä kaikkialla näyttikin olevan sydämenmuotoisia vihjeitä kuvituksen romanttisesta teemasta.

Tahdoin tämän neljännen hahmon kohdalla korostaa juhannustaikojen mystiikkaa. Siitä syystä juuri puna-ailakit, puna-apilat sekä maitohorsmat valikoituvat tämän kuvituksen kukiksi. Valituissa niittykukissa oli romanttisia vaaleanpunaisen sävyjä, mutta etenkin purppuranpunaisen ja violetin vivahteet toivat lemmenloitsuja kuvaavaan teemaan tarvittavaa värikylläisyyttä, voimaa ja mystisyyttä.

Jo maitohorsman kukat itsessään olivat kuin pieniä loitsuja...

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti jälleen myös tämän kuvituksen värivalintoihin. Piirroksen hahmon ihonsävyihin valitsin viileämpiä vaaleanpunaisen sävyjä. Samoin valkoinen väri valokohdissa kuvasi lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen.

Kuvituksessa tavoitteena olikin yhdistää tuon pohjoisen valkean yön taika, vaaleanpunaisen romanttinen vivahde sekä toisaalta vahva ja värikylläinen visio lemmenloitsujen huumasta.

Valittujen niittykukkien upeat purppuranpunaiset sävyt korostivat juhannustaikojen teemaa. Värien tasapaino täydentyi vielä kaunokkien violeteilla sävyillä…  Niin ja miten ne kukkivat jo juhannusaattona? Sen täytyy olla juhannuksen taikuutta!

Myytit ja kertomukset taioista, jotka saisivat kukat kasvamaan nopeammin, antoikin vielä oman lisämausteensa tähän juhannustaikoihin ja lemmenloitsuihin liittyvään kuvitukseen.

Kuvitusta tehdessäni puna-apiloiden vihreät lehdet muistuttivat keskikesän vehreydestä ja auttoivat yhdistämään eri ideat yhdeksi kukoistavaksi kukkamekoksi.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogiini oli jälleen toistamiseen mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis Visit Finland sivuston artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsee - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?

Viime vuodeltakin tuttu linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.

Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?

Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.

Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.

Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.

Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?

Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve”  kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.

Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.

Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...

Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…

Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa.  Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.

Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.

Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.

Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.

Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä.  Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…

Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.

Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Polku metsän läpi vie unohdetulle lammelle.
Niittykukat ovat salaisen reitin vartijoina.
Lemmikkejä, hiirenvirnoja ja metsäkurjenpolvia…Sinisen ja violetin sävyjä.

Kaikki siniset kukat kuiskivat, että juhannusyönä metsälammella tai puron pyörteissä voisi nähdä vedenneidon.

Mutta onko tuo veden haltijatar sittenkin vain utuinen heijastus?
Hento kuvajainen juhannusyönä, tanssimassa veden kimalteessa... sukeltaen juuri ennen aamunkoittoa.

Vai voisiko vedenneidon nähdä tyynellä järvellä taianomaisessa tuhansien järvien maassa?
Ja seuraisitko silloin hänen jälkiään pohjoisen valkeasta kesäyöstä
aina juhannusaamun usvaan saakka?

Koska juhannuksena kaikki on mahdollista, vedenneito oli täälläkin...

Yllä oleva luonnos Vedenneidosta syntyi aikanaan Metsänneidon sisareksi.
Muistatteko vielä tuon viime juhannuksen Metsänneidon (alla)?

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Visiot suomalaisesta Metsänneidosta ja Vedenneidosta kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin, ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvitusideoiksi.

Suomen luonnon puhdas kauneus on vuosien varrella ollut suuri inspiraation lähde kuvituksiini. Näissä juhannus-teemaisissa kuvituksissa Suomen luonto, järvet ja niittykukat olivat jälleen tärkeässä roolissa.

Piirsin ensin satumaiset hahmot ja sommittelin sen jälkeen hahmoille kukkamekot aidoista suomalaista niittykukista. Valitsin etenkin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri juhannuksen aikaan. Keskikesän Metsänneidon ja Vedenneidon uniikit mekot suunnittelin kukkimaan kummallekin neidolle oman teeman ja tunnelman mukaisesti, metsä- ja vesiteemoja mukaillen. Yhdessä nuo sinisen ja vihreän sävyt kertovat tarinaa lumoavasta Suomen juhannuksesta.

Vedenneidon mekkoa varten keräsin etenkin sinisävyisiä niittykukkia, joiden avulla piirtyi tämä visio veden äärellä kulkevasta haltijattaresta. Vedenneidon mekkoon hiirenvirnoista muodostui pieniä aaltoja, ja vaaleansiniset lemmikit toivat herkkyyttä koko kuvitukseen.

Myös piirroksessa korostin vaaleita sinisen sävyjä, kuvaten siten Suomen puhtaita vesistöjä. Viileät sinisen sävyt valkoiseen yhdistettynä olivat myös oiva keino lisätä suomalaista järvimaiseman tunnetta perinteiseen vedenneito-teemaan. Häivähdys vihreää ja purppuraa auttoivat saamaan kokonaisuuteen syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta samalla ne kuvastavat sekä kesäyön varjoja että heijastuksia tyynellä järvellä. Etenkin metsäkurjenpolven purppura väri loi mystistä juhannuksen taikuutta Vedenneidon muuten niin siniseen kukkamekkoon.

On mielenkiintoista pohtia miten mielikuvat ja ideat syntyvät. Joskus visioihin liittyy tietty tunne tai muisto, jo unholaan vaipunut näkökulma, inspiroiva väri, musiikki – tai jopa ääni. Tässä tapauksessa etenkin suomen kielen sanoissa oli sitä tiettyä taianomaista tunnelmaa, kun suunnittelin näitä keskikesän kuvituksia. Jotkut sanat tuntuvat luovan visioita kuin itsestään.

Joissakin suomenkielisissä sanoissa vain on myyttistä runoutta...  Kuten esimerkiksi sanassa ”vedenneito”, joka englanniksi kääntyy sanoiksi ”water nymph” tai ”naiad”. Suomen mytologia tosin muovaa vedenneidon käsitteestä jo aivan omaa tarinaansa. Mutta jo lähtökohtaisesti sana ”vedenneito” kuulostaa rauhoittavasti solisevalta purolta, jossa tavut ovat kuin siltoja veden yli. Vedenneito-sanan pehmeyden äärellä voi melkeinpä nähdä tuon myyttisen taruhahmon vaeltavan metsälammen tai puron äärellä. Jotkut sanat ovat kuin musiikkia, kuin myyttisiä kuiskauksia... Kenties niitä samoja muinaisia tarinoita, joita liplattavat laineet kertovat kesäiltaisin järvellä.

Virallinen ”naiad” termin käännös englannista suomeksi on ”aallotar”, joka myös sanana virtaa kuin aaltoileva vesi. Tuon suomalaisen lainehtivan sanan inspiroimana myös Vedenneidon hiuksiin piirtyi aaltoja. Lopputuloksena kuvitukseen yhdistyikin  elementtejä useista myyttisistä suomenkielen sanoista.

Monet lukevat blogiani englanniksi, ja monesti myös työni ovat nimetty vain englanniksi. Siksi blogini englanninkielisessä versiossa linkitin edellä kuvattuja kauniita suomen kielen sanoja kuunneltaviksi Forvon kautta. Forvon laajasta ääntämiseen liittyvästä sivustosta voi olla hyötyä myös kaikille teille, jotka työskentelette tai matkustatte paljon ulkomailla – tai opiskelette uutta kieltä. Ja tietenkin sivusto inspiroi jokaista, joka haluaa hetkeksi pysähtyä ihailemaan oman äidinkielensä kauneutta.

Suomalaisia myyttisiä sanoja Forvossa:
(sanat avautuvat uuteen ikkunaan, kuuntelu Forvossa sinisellä play-painikkeella)
Aallotar
Vedenneito
Metsänneito
Keijukainen

Kuvittaminen on monitahoinen luova prosessi, johon voi vaikuttaa monet erilaiset visiot ja näkökulmat – aina myyteistä sanoihin saakka. Jopa tietty ääni tai ääntäminen voi muokata mielikuvia. Parhaimmillaan kuvitusprosessi tempaakin piirtäjän mukaansa syvälle mielikuvien ja käsitteiden syövereihin. Teemana Suomen myyttinen juhannus on hyvin inspiroiva kuvitusaihe.

Suomen juhannus rakentuu vanhoista myyttisistä perinteistä, seesteisistä järvistä, kauniista niittykukista - ja unohtumattomista hetkistä.  Mutta ennen kaikkea se on meidän omien mielikuvien ja kokemuksiemme taianomainen summa… Me kaikki voimme luoda taikaa.

Satumaista keskikesää ja ihania ihmeitä kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!

Taianomaisen Suomen juhannuksen lumoissa.
Yrittäen vangita ne ohikiitävät hetket, kun ihmeitä voi tapahtua.

Oliko se metsänneito?
Keskiyön aurinko jopa koristeli hänen mekkonsa niittykukilla.

Hyvää juhannusta teille kaikille blogini lukijoille!
Tuokoon yöttömän yön aurinko teille valoa ja iloa <3

Kesäkuu... ja niittykukat kukkivat jälleen Suomessa.