Kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät ja pähkinänruskeat silmät...

Kesämekko kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista,
ja yhtäkkiä nuo lakastuneet lehdet olivatkin enää vain muistojen kerroksia.

Tämä kukkamekko rakentui kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista. Myös nuo kuihtuneet lehdet samoin kuin tuoreet vihreät lehdetkin löysivät paikkansa tästä kuvituksesta.

Tähän kukkamekkoon syntyi samanlainen tyyli kuin aiemman artikkelin kevät-teemaisessa mekossakin. Mutta tällä kertaa teemana oli vastaavasti siis aurinkoinen alkukesä, ja sen myötä työn väreiksi valikoituivat siten vahva keltainen sekä vihreän ja ruskean sävyt.

Myös tässä kukkamekossa on käytetty osana kuihtuneita lehtiä, jotka toivat työhön lisää kerroksellisuuden tuntua. Ja tällä kertaa nuo lehdet yhdistyivät sekä kukoistavien kukkien että myös leinikkien ja voikukkien vihreiden lehtien kanssa.

Tämä työ syntyi jatkoksi aiemmin mainitulle keväiselle kukkamekolle, niin kuin se olisi samalla tuo seuraava askel kevään jälkeen. Sillä aivan kuten Suomen luonnossa, kun vuokot ja käenkaalit ovat jo kuihtuneet, niin voikukat ja leinikit ovat jo vastaavasti alkaneet kukintansa.

On mielenkiintoista seurata tuota luonnon kiertokulkua, ja seurata miten kaikilla niittykukilla on nuo omat tarkat ajankohtansa kukoistukselleen. Ja on myös erityisen kiehtovaa yrittää taltioida nuo ohikiitävät hetket, ja muuntaa ne kuvitusten kukkamekoiksi.

Kun etsin tähän kukkamekkoon tarvittavia kukkia, aurinkoinen päivä oli jo kääntymässä illaksi. Ja leinikkien vahva keltainen väri oli erityisen upea ilta-auringon valossa. Ja kun poimin kuvituksen viimeisempiä kukkia, voikukat alkoivat jo sulkeutua yötä vasten. Halusin lisätä ripauksen myös tuon hetken tunnelmaa tähän kukkamekkoon. 

Ja sen vuoksi tässä kuvituksessa voikukat ovatkin sulkeutuneet, ja antavat siten samalla niittyleinikeille enemmän tilaa huomion keskipisteenä. Samalla se tarjosi hyvän keinon pitää kuvituksen keltaisuus tasapainossa, koska tuo leinikkien kirkas keltainen oli niin vahva elementti tässä työssä.

Sulkeutuneissa voikukissa (kuvissa alla) näkyy selkeämmin myös nuo tummemmat terälehdet, jotka voikukissa muuten jäävät yleensä piiloon. Tuo erityinen tummempi sävyi sointui myös mukavasti yhteen lakastuneiden harmaiden ja ruskeiden lehtien kanssa. Ja lisäksi tuo sama väri toistui myös, kun väritin piirroshahmon hiuksia.

Ylläolevien kuvien sulkeutuneissa voikukan kukissa näkyy myös tuo raidallinen vaikutelma -  kuin keltaisen ja tummemman ruskeanharmaan yhteinen leikki. Tähtäsinkin tuohon samaan vaikutelmaan hahmon hiuksissa. Ja lisäksi väritin hahmon hiuksiin myös erittäin vaaleita kohtia raidoiksi, niin kuin ne olisivat auringon vaalentamia. Myös pehmeämmät vaaleanruskeat sävyt olivat tärkeitä värityksessä ja hahmon hiusten viimeistelyssä.

Lisäksi tälle hahmolle suunnittelin teemaan sopivan ihonvärin. Samaan aikaan kalpeahko kuin ensimmäisinä kesäpäivinä... mutta kuitenkin hahmon iholla toistuu jo myös lämpimiä sävyjä, kuin auringonvalon antamia. Tuo ihon värivalinta oli myös yksi keino korostaa tuota ensimmäisten aurinkoisten kesäpäivien tuntua tässä kuvituksessa. Ja piirroksen loppuvaiheessa myös hahmon muut värit  mukautuivat kukkamekon väreihin.

Tällä kertaa väritin hahmolle myös pähkinänruskeat silmät, jotka sopivat siten sekä yhteen kukkamekon kanssa, mutta noudattivat myös samalla lämpimämpää kesä-teemaa.

Tavoitteena oli tutkia hahmossa tuota pähkinänruskeiden silmien mysteeriä… Kun ei voi tarkkaan määritellä ovatko silmät ruskeat, vihreänruskeat - vai onko niissä sittenkin myös kultaisia sävyjä. Tässä työssä etsinkin tuota sopivaa väriyhdistelmää. Sellaista, jonka voisi nähdä auringonvalon heijastuessa pähkinänruskeista silmistä. 

Lopputuloksena koko hahmo kukkamekossaan muistuttaa hieman noita pähkinänruskeita silmiään…  Lämpien kultaisten värien hehkua, joka loistaa vihreänruskeiden säyjen keskeltä.  


Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille blogini lukijoille!