Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.

Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?

Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.

Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.

Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.

Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?

Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve”  kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.

Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.

Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...

Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…

Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa.  Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.

Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.

Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.

Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.

Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä.  Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…

Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.

Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/