Keiju oli hämmentynyt… Mikä se oli? Jotain oranssia lumisessa metsässä!
Oliko se vain hänen oma heijastuksensa vai todellakin ihan oikea toinen keiju?
Vai jopa kaksonen?!

Muistatko vielä tuota talvisessa metsässä piilottelevaa keijua blogin artikkelista useamman vuoden takaa?

... Tänä vuonna tuo sinivihreä keiju löysi uuden ystävän piilopaikastaan!

Ja kun metsä on peittynyt valkeaan lumeen ja kylmyys kuiskailee vain talvesta...
Oi, miten onnekasta olikaan löytää tuo toinen keiju!

Sillä yhdessä on niin paljon mukavampaa ja kotoisampaa piileskellä talven yli, vaikka silloin tällöin nuo keijut palelevatkin tuolla talvimetsässä. Ja onhan myös paljon hauskempaa, kun taianomaisen seikkailun voi jakaa ystävän kanssa!

Ja lisäksi yhdessä voi etsiä ihan uusia piilopaikkoja tuolta talven ihmemaasta!

Ja tuo lumoava talvimetsä tarjoaakin niin monia hyviä piilopaikkoja...

Niinpä metsässä kulkijan onkin hyvä katsoa aina vähän tarkemmin ja lähempää... Koska syvältä lumisesta satumetsästä voi sattumalta löytää juuri sen paikan, jossa keijut piileskelevät.

Jännittäviä ja luovia talvisia hetkiä teille kaikille ❤️