Syystunnelmia viktoriaanisessa tyylissä
- Tietoja
- Julkaistu: 24.11.2024 11:22
Sandcastle.fi blogi sukeltaa keskikesän taikuuteen, niittykukkien loistoon ja fantasiakissojen maailmaan. Sannan blogissa unenomaiset elementit leikkivät todellisuuden kanssa - ja kuvitukset täydentyvät niittykukilla. Seuraa polkua luovuuden, taiteen ja kuvitusten pariin.
Tässä pieni piirros luonnoskirjastani. Yllä oleva kuva on hetkestä, jolloin olin suunnittelemassa syksyistä mekkoa hahmolleni. Tässä mekossa viktoriaaniseen tyyliin yhdistyi rustiikkinen syystunnelma.
Tämän hahmon värisävyiksi valikoituivat vastavärit sininen ja oranssi. Ja hahmon piirtämisen ja värittämisen jälkeen mekko täydentyi vielä syksyn kuivahtaneilla lehdillä. Hahmon mekon päällimmäinen kerros koostuu kellertävistä lehdistä, joissa on jo ripaus ruosteenruskeita sävyjä.
Tämän pienen piirroksen myötä lähetän syksyysi valoa ja voimaa! Pysy vahvana!
Hyvää ystävänpäivää! ❤️
Hyvää ystävänpäivää kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!
Lämpimät kiitokset myös somen seuraajille kaikista tykkäyksistä ja kommenteista.
Ja suuri ystävänpäivän halaus kaikille teille luoville sieluille siellä jossakin!
Pysytään vahvoina ja rohkeina!
Nuo yksityiskohdat hänen mekossaan kimaltelivat kuin uudenvuodenaatto...
Ja jotenkin tuo hetki onnistui viemään hänet taianomaiselle menneelle aikakaudelle.
Hyvää uutta vuotta!
Tämänkertainen kukkamekko täydentyi punaisilla ja valkovioleteilla neilikoilla.
Jo alusta lähtien tälle piirroshahmolle valikoitui vahva punainen ja dramaattinen tyyli, joka sitten keventyi vaaleanvioleteilla neilikoilla. Nuo vaaleanvioletit neilikan kukat tasapainottivat punaista tyyliä ja kevensivät koko kuvituksen tunnelmaa.
Ja samaan tapaan myös nuo piirretyt kukkien kaltaiset koristeet piirrohahmon puvun yläosassa on suunniteltu valaisemaan noita aivan tummimpia hahmon värikynäkerroksia (kuva alla).
Piirretyt kukkakoristeet on myös suunniteltu muistuttamaan aitoja valkovioletteja neilikan kukkia, mutta niissä on kuitenkin pyritty myös säilyttämään vaikutelma siitä, että ne ovat osa piirretyn mekon koristeita. Ja piirrosvaiheessa nuo kukkakoristeen osiot hihoissa ja puvun yläosassa onkin siten jätetty hieman pelkistetymmäksi aitoihin mallineilikoihin verrattuna (kuva alla).
Tämän piirroshahmon pienoiskasvot ja ihonväri on toteutettu useilla värikynäkerroksilla. Ja samoin hahmon hiukset koostuvat purppuran ja punertavan värin kerroksista, jotka täydentyivät hiusten valokohtien väreillä: valkoisella ja harmahtavilla sävyillä.
Alla olevasta lähikuvasta voi nähdä tarkemmin myös hahmon vihreät silmät. Tuo intensiivinen vihreä sävy vastavärinä voimakkaalle punaisella toi kuvitukseen kontrastia… ja loi samaan aikaan melkeinpä kuin vuoropuhelun noiden kahden eri värin välille. Kenties tällä kertaa piirroshahmo tarvitsi nuo intensiiviset vihreät silmät (ja tuon katseen) osaksi tyyliään?
Tässä designissa hahmo on jälleen suunniteltu sopimaan yhteen kukkamekkonsa sävyjen kanssa. Ja lopputuloksena tähän kuvitukseen syntyi vahva punainen tyyli, jossa mausteena on valkovioletin ja vihreän sävyjä.
Pysy vahvana ja rohkeana! ❤️ Tämän kuvituksen myötä lähetän sinulle voimaa ja valoa!
Hyvää ystävänpäivää! ❤️
Pysy rohkeana ja vahvana!
Toivon sinulle hyvää ystävänpäivää!
Tämä yllä oleva kuva on napattu hetkestä, jolloin olin suunnittelemassa syksyistä mekkoa hahmolleni. Tällä kertaa valintana oli rustiikkinen ja syksyinen tyyli, johon yhdistyi lisäksi keltaiset ja oranssit korostevärit.
Tämä mekko täydentyi syksyn kuivatuilla lehdillä ja saniaisilla. Ja yllä olevassa kuvassa olinkin sovittelemassa kaikkia elementtejä yhteen. Tuo vaihteeksi rustiikkinen tyyli olikin mukavaa vaihtelua kaikkien kesän kirkkkaiden värien ja kukkien jälkeen.
Väritin piirroshahmon useilla kerroksilla. Ja tällä kertaa lisäsin syksyn värejä myös taustalle ja lopulta paperi täyttyi rustiikkisilla väreillä sekä utuisilla metsän sävyillä. Inspiroivassa syysmetsässä voi kokea kauniin tasapainon ruskeiden värien ja pehmeämpien sumuisten sävyjen välillä. Käytin noita samoja värejä, jotka tallentuivat kuviin myös halloweenin metsäseikkailun lomassa. Lopputuloksena piirroshahmoni keskellä syksyn asetelmaa näyttikin kuin kirkkaalta kohokohdalta... melkeinpä kuin tuo metsäretken kynttilä (kuvassa alla).
Hahmon piirtämisen jälkeen, lehti- ja saniaismekko rakentui aarteista, jotka löytyivät syysmetsästä. Syksyn leiskuvien värien kadottua, metsä piilotteli noita viimeisiä lehtiään, joissa vielä viipyilii keltaisen ja oranssin sävyjä. Nuo keltaiset lehdet ruosteenruskeine sävyineen sopivat hahmoni väreihin, ja lisäksi lehdistä muodostui myös mekon päälimmäisin kerros kuivattujen saniaisten päälle.
Lisäsin myös vähän punaruskeaa sävyä hahmoni hiuksiin. Etenkin sävyjä, joita saniaisilla vielä oli metsäseikkailun aikoihin (kuvassa alla). Saniaiset, jotka keräsin ja kuivasin, muuntuivat uuden rouhean rakenteensa myötä rapisevan kutsuviksi... Aivan kuin metsästä lähtönsä jälkeen, niillä olisi alkanut aivan uudenlainen elämä...
Kuvissa alla näkyy hetkiä, jolloin mekko on jo melkein valmis... Kuvista voi nähdä myös lähemmin kuivaneiden saniaisten rakennetta ja tuon rouhean mekon helmaa.
Kuvassa alla näkyy tarkemmin piirroshahmon yläosa ja kasvot. Hahmon ruskeat silmät saivat korosteväreiksiin oranssin sävyjä.
Nuo viimeiset syksyn päivät ennen lunta... Silloin tuolla utuisessa metsässä on taikaa ja niin monia aarteita.
Hei hei saniaiset, toivottavasti kohtaamme uudelleen...
Lähetän sinulle valoa ja voimaa! Pysy vahvana!
Metsään. Tuonne taianomaiseen energiaan...
Toivotan sinulle hyvää halloweenia ja ihania syksyn hetkiä!
Yläpuolella näkyvässä kuvassa olin suunnittelemassa keskikesän kukkamekko-designia. Ja tähän kuvaan taltioitui se hetki, jolloin olin juuri järjestelemässä pienen pieniä kukkia piirroshahmoni hiuskoristeiksi.
Tämänkertainen kukkamekko rakentui suomalaisista niittykukista. Ja tähän juhannus-teemaiseen piirroshahmoon ja kukkamekkoon yhdistyivät etenkin keltaiset ja vihreät sävyt.
Hahmon suunnittelun ja piirtämisen jälkeen rakentelin kukkamekon niittykukista, jotka löytyivät edellisessäkin blogin artikkelissa mainitulta salaiselta niityltä.
Ja sitten juhannusaattona piirroshahmoni mekko kukki täydessä loistossaan ja keskikesän valossa nuo niittykukkien varjotkin tanssivat...
Alla olevissa kuvissa sen sijaan näkyy hetket ennen tanssivien varjojen saapumista. Tuona kesäpäivänä odotin, että aurinko tulisi esiin ja varjot saapuisivat leikkimään... Alla olevista kuvista voi myös tarkastella lähemmin tuota mekon kukkivaa laahusta.
Alla näkyy selkeämmin vielä piirroshahmon kasvot. Tällä kertaa vihreän sävyjä on lisätty "silmämeikiksi" ja mukautettu piirroshahmon vaaleisiin sävyihin sopiviksi.
Vilkaisen menneeseen ja muistelen keskikesän pehmeitä varjoja - ja noita aurinkoisia kesäpäiviä.
Ja muistan nuo pienimmät kukat, jotka voivat säteillä niin paljon valoa...
Ja lähetän sinulle juuri nyt valoa, voimaa ja vahvuutta!
Niittykukkien varjot tanssivat jo tuolla salaisella niityllä... On juhannusaatto!
Toivotan sinulle taianomaista juhannusta!
Auetkoon satumaailmat, ja tuokoon ne juhannukseesi satumaisia ideoita.
Muistoja hetkestä, kun lämmin keväinen valo saapui hänen siniseen todellisuuteensa…
Tämä keväinen kukkamekko on viimeistelty helmililjoilla ja neilikoilla. Piirroshahmolle suunnittelin ensin pehmeän sinisen tyylin, jota korostin sitten lämpimän sävyisillä värikerroksilla ja keltaisilla valokohdilla. Kukkamekko täydentyi sen jälkeen värikylläisillä keltapunaisilla neilikoilla, jotka tuntuivatkin valaisevan koko teoksen ja kuvituksen.
Ja hänen kukkamekossaan nuo neilikan kukat sitten melkeinpä säteilivät valoa...
Ja myös nuo helmililjan kukat tuntuivat olevan oikea valinta, kun lähdin rakentamaan tuota pehmeän sinistä keväistä tunnelmaa... Alla olevista kuvista voi katsoa lisää yksityiskohtia hahmon kukkivasta laahuksesta.
Ja alla olevassa kuvassa näkyy hetki, jolloin pääsin lisämään valoa hahmoni siniseen todellisuuteen. Nimittäin tuon pienen neilikan kukan terälehden lisääminen hahmon yläosaan tuntui viimeistelevän koko kukkaluomuksen. Alla olevasta kuvasta näkyy selvemmin, miten myös keltaiset värikynin lisätyt kerrokset toivat lisää valoisuutta piirroshahmon tyyliin.
Kun piirsin hahmoa, käytin tällä kertaa useita värikynäkerroksia. Etenkin luodakseni pienoiskoossa nuo kasvot, joissa siniset värit näyttävät sulautuvan pehmeästi lämpimämpien ihonvärien sävyihin.
Piirroshahmo on lisäksi väritetty siten, että se sopisi mahdollisimman hyvin yhteen myös mekon kukkien värien kanssa. Siten kukkamekosta lopulta muotoutui muisto siitä erityisestä hetkestä, jolloin talven jälkeen kevään valonsäteet vihdoin värittävät tuon sinisen todellisuuden lämpimin sävyin.
Lähetän valoa ja energiaa juuri sinulle!
Vielä viimeinen vilkaisu menneeseen vuoteen... Ja kun vuosi sitten vaihtuu, kerää mukaasi ne muistot ja hetket, jotka kukoistivat ja kimmelsivät.
Tämä yllä oleva kukkamekko on suunniteltu uudenvuodenaatoksi. Tällä kertaa hahmo on piirretty kuin katsomaan olkansa yli, aivan kuin hän olisi vielä viimeisen kerran vilkaisemassa päättyvään vuoteen. Ehkäpä hahmo mietiskelee mennyttä vuotta, joka oli niin erilainen niin monella tapaa.
Tässä kuvituksessa oli hauska korostaa vaihteeksi hahmon selkää ja mekon selkämystä, ja siten myös piirtää hahmo hieman eri kulmasta.
Kun hahmo oli piirretty ja hänen selkämykseensä oli lisätty punaisina ja kultaisina kimmeltävät yksityiskohdat, kukkamekko rakentui sitten tummanpunaisista ruusuista ja neilikoista. Sen jälkeen vielä myös kukkien terälehdille lisättiin kultaista kiillettä erityistä uuden vuoden tunnelmaa korostamaan.
Lähetän juuri sinulle valoa ja energiaa - ja toivotan hyvää uutta alkavaa vuotta 2021! ❤️
Noitamaisia hattuja ja hullunkurisia kurpitsoja...
Ps. Kumpi puki ne paremmin? Vai pitäisikö kysyä, ken oli noitamaisin?
Voit jättää kommentteja Instagramissa tai Facebookissa.
Veikeää Halloweenin aikaa ??
Syksyn lehtimekkoja Halloweeniksi...
Mikä on suosikkisi? 1,2,3 vai 4?
(Voit jättää kommentteja Instagramissa tai Facebookissa)
Tämä yllä oleva kokoelma lehtimekkoja syksyn väreissä yhdistelee sekä Halloweenin tyylejä että satumaisuutta.
Alla on kuvia kokoelmasta sekä myös linkit alkuperäisiin artikkeleihin, joissa on enemmän tietoa valituista mekoista.
Yllä olevista lehtimekoista (numerot 1 ja 3) voi lukea lisää täällä.
Ja yllä olevan kuvan vaahteranlehtimekosta (numero 2) voi lukea lisää täältä.
Ja viimeisimpänä yllä oleva lyhyempi vaahteranlehtimekko (numerolla 4), josta lisää tietoa löytyy täältä.
Hyvää ja värikästä Halloweenia! ?
Kun nallekarhu on jättänyt luonnoskirjan ja nauttii jo uudesta elämästään ikkunassa…
Joskus on turvallisinta katsella ulkomaailmaa verhojen takaa, ikkunoiden lävitse... Ja joskus jopa vain eri digilaitteiden näyttöjen kautta.
Tämän asetelman rakentaminen ikkunaan sai alkunsa pienellä luonnoksella nallekarhusta. Piirros toteutettiin värikynillä. Alla olevan kuvan keltaiset tulppaanit toivat valoa poikkeusajan kevään päiviin ja inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.
Ja sitten nallekarhu olikin jo valmiina jättämään luonnoskirjan ja aloittamaan uuden elämänsä ikkunassa... viettäen päivät tarkastellen ulkomaailmaa verhon takaa.
Lisäsin asetelmaan myös luonnoskirjoja ja sitten myös muutamia värikyniä. Ehkäpä ne voisivat inspiroida ohikulkijat luovuuteen ja piirtämään...?
Alla on kuva hetkestä, jolloin piirroshahmo oli irtautunut luonnoskirjasta, ja alkoi sitten hiljalleen löytää tasapainon asetelman muiden elementtien parissa.
Ja siellä ikkunassa nallekarhu jo olikin... Kuten heijastus. Aivan kuin aika olisi yhtäkkiä seisahtunut.
Pysy vahvana!
Tämä ylläolevassa kuvassa näkyvä pieni piirros nallekarhusta on toteutettu värikynillä. Kuvan keltaiset tulppaanit tuntuivat tuovan hieman lisää valoa tämän poikkeusajan kevään päiviin... Nuo tulppaanit inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.
Pysy vahvana!
Todellisuus muuttui niin nopeasti…
Näinä vaikeina aikoina lähetän juuri sinulle valoa ja voimaa.
Alla olevassa kuvassa vanhempi kuvitus keijusta tuomaan päivääsi paljon energiaa!
Pysy vahvana!
Hyvää ystävänpäivää!
Tänään voi jopa löytää kultaisen sydämen!
Vihjaako siitä sattumanvarainen ystävällinen hymy tai jokin odottamaton hyväntahtoinen teko - vai voisiko kyseessä jopa olla sellainen aivan erityisen kaunis sielu, jolla ehkä on tuollainen kultainen sydän…?
Yllä oleva ystävänpäivän hahmo on piirretty mustalle paperille - ja hänen mekkonsa on toteutettu ruusuilla. Tässä kuvituksessa yhdistyivät tumma paperi, mystisen täyteläiset värit sekä kultaiset yksityiskohdat. Olikin mukavaa luoda myös ystävänpäivän tunnelma vaihteeksi mustalle paperille, kun vertaa sitä esimerkiksi vanhempiin ystävänpäivän teeman ruusumekkoihin, jotka vastaavasti on toteutettu valkoiselle paperille (lisää aikaisemmista ystävänpäivän mekoista voi lukea esimerkiksi täältä).
Mutta tällä kertaa ystävänpäivän tunnelma rakennettiin siis mustalle paperille. Ja tuota tummaa alustaa vasten myös ruusujen värit näyttivätkin hohtavan aivan erityisen vahvasti. Alla on muutamia muistoja niistä hetkistä, kun olin viimeistelemässä hahmon kukkamekkoa ja tarkkailin varjoista noita ihanan hehkuvia ruusuja...
Ja entäpä sitten se kimmeltävä sydän…? Joskus todellisuutta täytyy vain katsoa tarkkaan ja aivan eri kulmasta nähdäkseen tuon hohtavan kultaisen sydämen.
Hyvää ystävänpäivää kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille! Toteutin tämän luomuksen kiittäkseni teitä kaikkia - te olette kultaa!
Lämpimät kiitokset myös somen seuraajille kaikista tykkäyksistä ja kommenteista. Ja suuri ystävänpäivän halaus kaikille teille luoville sieluille siellä jossakin!
Tuo mystinen hetki, kun vuosi vaihtuu...
Uuden vuoden kynnyksellä on mitä mainioin hetki luoda jotain erilaista! On mukavaa aloittaa uusi vuosi haastamalla vanhoja rutiineja ja kokeilemalla jotakin uutta ja erilaista… Ja koska piirrokseni ovat yleensä toteutettu valkoiselle paperille, olikin mielenkiintoista piirtää vaihteeksi mustalle paperille ja työskennellä käänteisessä järjestyksessä.
Kun valkoisella paperilla tyypillisesti edetään vaaleammista varjojen sävyistä kohti tummempia, tämä piirros sen sijaan keskittyi rakentamaan polun tummimmista varjoista kohti valoa. Ja jo lähtökohtaisesti tuossa pikimustassa paperissa itsessään oli jotakin hyvin arvoituksellista ja mystisen kutsuvaa.
Tässä piirroksessa lähdin etsimään sitä mystistä hetkeä, kun vuoden vaihtuessa täyteläiset värit hehkuvat kodeissa ja tuovat valoa sekä lämpöä talvi-illan pimeyteen. Tuona erityisenä ajankohtana taannoinen joululomien tunnelma vielä viipyilee nurkissa ja juhlavat joulutähdet ne yhä vaan kukkivat.
Ja kuitenkin samaan aikaan voi jo tuntea uuden vuoden lähestyvän ja melkeinpä jo aavistaa ne raikkaat ideat, jotka jo kohta värittävät tuota mystistä tunnelmaa uusilla sävyillä. Tässä kuvituksessa pehmeän vaaleanpunaiset ruusut loivat tuon samankaltaisen virkistävän vaikutelman hahmon ruusumekkoon, ja valaisivat sen kuin tuulahdus uuden vuoden ideoita.
Hahmon mystisen salaperäinen tyyli on toteutettu piirtämällä mustalle paperille vahvoilla väreillä, etenkin punaisen eri sävyillä. Piirrokseen sen jälkeen lisätyt muutamat kylmemmät ja vaaleammat värit auttoivat luomaan vaikutelmaa siitä, että hahmo melkeinpä kuin lähestysi katsojaa varjoisesta ympäristöstään. Ehkä piirroshahmo kukkivassa ruusumekossan odottikin hämärässä juuri sitä tarkkaa hetkeä, kun vuosi vaihtuu - ja uusi päivä voi vihdoin alkaa.
Tässä piirroksessa tutkiskelin etenkin sitä, miten monia kerroksia ja yksityiskohtia mekon yläosan kirjailuihin sekä hahmon kasvoihin voi näin pienessä koossa värikynillä toteuttaa. Jopa tämän työn pienimmissä kasvonpiirteiden yksityiskohdissa värit on rakennettu usean värikerroksen myötä, luoden siten kerrostamalla tuota vaikutelmaa hämärässä hehkuvista kasvoista. Hahmon silmiin ja silmäluomiin lisättiin kerroksittain sinistä - ja samalla tekniikalla vahvaa tummanpunaista huuliin. Hahmon miniatyyrikasvojen ja piirteiden luominen pienoiskoossa useamman värikynäkerroksen avulla oli äärimmäisen kiehtovaa.
Tämän kuvituksen viimeistelyssä on hahmolle lisätty vielä hohtavia kultaisia sävyjä. Noita pieniä kultaisia yksityiskohtia on lisätty hahmon mekon yläosaan sekä myös korvakoruiksi. Mutta kultaa on lisätty myös hahmon hiuksiin pieninä pisteinä, jotka muodostavat siten kuin pienoiskruunun hänen hiuksilleen… Koska ehkäpä uudenvuodenaattona tuona tiettynä mystisenä hetkenä, hahmo on voinut jopa olla tuon salaperäisen yön kuningatar.
Onnellista uutta vuotta 2020 kaikille blogini lukijoille!
Toivon teille alkavaan vuoteen ruusuisia unelmia ja virkistävän raikkaita ideoita ❤️
Hän heräsi halloweenina!
Tämä yllä olevan kuvan halloween luomus täydentyi syksyn lehdillä. Oranssin ja punaisen sävyissä hehkuvat vaahteranlehdet sopivatkin täydellisesti tähän mekkoon, jossa tavoitteena oli luoda halloweenin tunnelma vahvoilla väreillä.
Tämän kertaiseen lyhyeen halloween mekkoon on lisäksi suunniteltu räväkkä ja lennokkas tyyli… Ainakin jos sitä vertaa alla olevassa kuvassa näkyviin edellisen vuoden pidempiin lehtimekkoihin (lisää edellisen vuoden lehtimekoista voi lukea täältä).
Hieman erilaisen tyylin lisäksi tämän vuoden halloween mekko on toteutettu kokonaan vaahteranlehdistä haavanlehtien sijaan. Ja hetken aikaa tänäkin vuonna koko luonnoskirjan ympäristö täyttyi noista hehkuvan kauniista lehdistä! Syksyisten vaahteranlehtien ympäröimänä tahdoinkin sisällyttää halloween mekkoon paitsi putoavien lehtien lennokkuutta niin myös kerroksellisuuden tuntua.
Tälläkin kertaa piirroshahmon väritys on mukautettu vaahteranlehtien sävyihin, korostaen valittujen lehtien leiskuvia oranssin ja punaisen sävyjä. Mutta lisäksi myös piirroshahmon kauluksen koristeen keltaiset sävyt on valittu muutamien vaahteranlehtien keltaisten yksityiskohtien inspiroimana. Edellä mainitut värivalinnat ja yksityiskohdat näkyvät tarkemmin alla olevasta kuvasta.
Tässä yllä olevan kuvan vaiheessa olin jo myös lisäämässä lakastuneita tummien kukkien osia koristeeksi piirroshahmon mekon yläosaan. Nuo kuihtuneet kukat olivat niin kiehtovan kauniita – ja sopivat lisäksi täydellisesti halloweenin tunnelmaan! Noista pienen pienistä kukkien osista muotoutui hahmolle myös kuvassa näkyvät pienoiskokoiset korvakorut.
Halloween-teemaan liittyen suunnittelin piirroshahmolle mystiset vihreät silmät, joita on korostettu vielä lisää myös silmien alla näkyvillä vihertävillä värikerroksilla. Värittäessäni noita alueita hahmon silmien alle, tuntui hetken aikaa melkeinpä siltä, kuin olisin voinut lisätä hahmolleni vihreää väriä jollakin kuvitteellisella pienoiskokoisella silmänrajauskynällä.
Hahmon korostetut vihreät silmät viimeistelivätkin sitten sopivasti tuon muutoin niin punertavanoranssin halloween tyylin. Hahmon silmiä voi tarkastella vielä lisää alla olevasta kuvasta.
Erityistä tässä halloween designissa olivat myös nuo räväkät (ellei jopa dramaattiset) oranssit saappaat, jotka myös saivat koristeeksi pieniä kuihtuneita kukkia. Alla olevassa kuvassa näkyy hetki, jolloin sommittelin hahmon saappaisiin noita pieniä kukkien osia.
Edellisessä blogin artikkelissa pohdiskelin voisiko piirroshahmo herätä henkiin halloweenin aikaan. Ja luulenpa, että hän todellakin heräsi! Ja kuka tietää, ehkäpä hahmo leiskuvassa lehtimekossaan osallistuu tänään taianomaisiin halloween juhliin…?
Toivon teille maagista ja onnellista halloweenia!
Tarkkailen salaa piirroshahmoa syksyn pudonneiden lehtien takaa... ja aprikoin, voisiko hän herätä henkiin Halloweenin aikaan.
Alla vielä lähikuvaa romanttisemmista saappaista, jotka on koristeltu kanervan kukilla...
... sekä lähikuva dramaattisemmasta tyylistä, joka on suunniteltu lähestyvää Halloweenia varten.
Kanervan kukkiin pukeutuneena!
Tämä yllä oleva alkusyksyn kukkamekko on viimeistelty kanervan kukilla. Vaihtelun vuoksi tahdoin sunnitella hieman lyhyemmän mekon, ja viimeistellä sitten tyylin romanttisilla kukkasaappailla.
Piirretyn hahmon värit valikoituvat kanervan kukkien perusteella, korostaen paitsi kukkien väriä mutta myös noita alkusyksyn vihreitä sävyjä. Alla on lähikuva piirroshahmosta.
Yllä olevassa kuvassa olin juuri lisäämässä pienimpiä kukkakoristeita hahmon hiuksiin sekä myös mekon yläosaan.
Tällä kertaa hahmolle piirtyi tumman ruskeat silmät, joita on sitten vielä korostettu vihreän ja tummanvioletin sävyillä hahmon silmäluomien alueella. Silmät näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.
Erityistä tässä kuvituksessa olivat etenkin nuo romanttiset saappaat, jotka saivat koristeensa pienistä kukista.Tämän kuvituksen teossa suosikkihetkiäni olivatkin sekä pienoiskokoisten kenkien piirtäminen että niiden viimeistely pienillä kanervan kukinnoilla.
Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä kaikille blogini lukijoille!
Tulppaanien ympäröimänä... ja kevättä odotellessa! ??
Tämä yllä oleva kukkamekko täydentyi vaaleanpunaisilla ja violeteilla tulppaneilla. Ja tyyliin kuului myös tuo piirroshahmolle väritetty vahva pinkki hiusväri.
Toisaalta mekon piirretyn osuuden väritetyt kerrokset on vastaavasti pidetty melko vaaleina ja keveinä, kun tavoitteena oli tavoitella etenkin aikaisen kevään tunnelmaa. Mekon yläosa on siten suunniteltu tuohon vaaleanviolettiin tyyliin ja se täydentyi myös pienillä piirretyillä pitsimäisilllä kuvioilla, jotka yksityiskohtineen näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.
Piirtäessä tuntui myös melkein kuin olisi luonut piiroshamolle meikkiä pienoiskoossa! Etenkin silloin, kun lisäsin tuota violettia sävyä hahmon silmäluomiin. Lisättyjen värikerrosten myötä myös hahmon vihreät silmät sointuivat sopivasti yhteen tulppaanien lehtien vehreiden sävyjen kanssa.
? Onnellisia keväisiä hetkiä teille kaikille! ?
Onnellista uutta vuotta 2019 blogin lukijoille! ??
Tiedättehän sen hetken, kun jouluiset lomapäivät ja nuo joulutähtien punaiset ja vihreä värit vaihtuvat hiljalleen jo uuden vuoden odottavaksi tunnelmaksi? Juuri silloin, tuona hetkenä, syntyvät nuo uuden vuoden vaaleanapunaiset ja vaaleansiniset ideat... ?
Yllä oleva kukkamekko on suunniteltu yhdistämään joulun lomapäivien tunnelma siihen kevyeen hetkeen, jolloin uuden vuoden ensimmäiset ideat saavat alkunsa.
Kuvan piirroshahmo pitää vielä kenties kiinni joulunajan rennoista päivistä... Ja nauttii noista joulutähtien syvänpunaisista ja vihreistä sävyistä, mutta myös noista vaaleanpunaisista ja violeteista talven auringonlaskuista (sellaisista kuin edellisessä jouluisessa artikkelissa).
Mutta samaan aikaan nuo vaaleansiniset - ja punaiset värit viitoittavat jo tietä kohti uuden vuoden orastavia ideoita. Nuo pienimmät vaaleansiniset yksityiskohdat piirretyssä vaatetuksessa, samoin kuin myös tuo raikkaan pinkki gerbera kukkamekossa, kutsuvat jo hahmoa katsomaan tulevaan, ja uuteen alkavaan vuoteen.
Jälleen kerran piirroshahmolle on valittu värit, jotka sopisivat mahdollisimman hyvin yhteen kukkamekon kanssa. Alla olevasta kuvasta voi nähdä vieläkin tarkemmin etenkin hahmon kasvojen piirrettyjä pienimpiä yksityiskohtia. Kuten esimerkiksi nuo joulutähden punaiset huulet... Tai nuo tummansiniset ja violetit sävyt piirroshahmon luomilla, jotka muistuttavat noista tunnelmallisista talvi-illoista.
Tämän piirroksen luominen ja kukkamekon suunnittelu olivat kuin polku joulunpyhistä uuden vuoden suunnitelmiin. Kuin siirtymä noista syvänpunaisista joulutähdistä vaaleanpunaisiin ja vaaleampiin kukkiin.
Hyvää ja luovaa uutta alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!
Viimeiset päivät ennen lunta.
Häivähdys vihreää pimeässä... Tuo viimeinen vehreyden kaipuu ?
Tällä kertaa valmistuneesta kukkamekosta tuli kuin tummempi jatkumo kevään ensimmäiselle kukkamekolle. Siksi tämänkertaisen mekon värit ovat myös käänteisessä järjestyksessä verrattuna tuohon keväiseen luomukseen. Alla mainitut työt ovat vieretysten.
Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.
Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.
Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.
Myös löytämistäni kellertävän vihreistä lehdistä samoin kuin niiden ruskeista sävyistä tuli osa tämän kertaista kukkamekkoa.
Tällä kertaa kukkamekko rakentuikin sekä vihreistä lehdistä, mutta myös tummista ja ruskeista kuihtuneista kukista ja kasveista, joita voi vielä löytää luonnosta juuri ennen lumen saapumista. Noista lakastuneista kasveista, jotka niin ylpeästi uhmaavat tuota tulevaa talvea.
Löydettyäni kaikki oikeat kasvit ja elementit kukkamekkoa varten, myös hahmolle piirtyi sitten luomukseen sopiva tumma ja vihreä väritys mekon yläosaan. Yäosaan muotoutui tällä kertaa myös tuo myöhäisen syksyn hieman takkimainen tyyli pitkillä hihoilla. Tyyli, jossa voi nähdä myös hieman vaikutteita viktoriaanisesta tyylistä. Myös vihreän ja ruskean sävyt mukautuivat piirroskerrosten myötä sopimaan yhteen valmiin kukkamekon värien kanssa.
Koska viimeiset lumettomat päivät voivat joskus olla niin tummia, olivat siten myös muutamat värivalinnat tämänkertaiselle hahmolle selviä heti alusta alkaen. Kuten tuo hahmon tumma tukka ja ruskeat silmät... Ja kun tumman ja vihreän sävyinen kukkamekko oli täydentynyt valmiiksi, myös hahmo sai lisäksi vihreää väriä korostuksina hiuksiina sekä myös vihreitä sävyjä silmäluomiinsa.
Myös mekon yläosa täydentyi tässä luomuksessa oikeilla vihreillä lehdillä. Nuo vehreät lehdet muotuivat kuin kaulahuiviksi hahmon kaulalle. Ehkäpä tuo miniatyyrimäinen huivi onnistuisi jopa tuomaan hieman valoa ja lohtua hahmolle noihin pimeisiin lumettomiin päiviin. Alla olevasta lähikuvasta voi tarkastella tuota pienoishuivia ja muita yksityiskohtia.
Ja sitten, eräänä pimeänä ja lumettomana päivänä...
Ensilumi lopulta saapuu, ja peittää jopa nuo viimeiset vihreät lehdet.
Mukavia joulukuun hetkiä blogin lukijoille!
Halloween mekot ?
Kumpi on suosikkisi? Vasen vai oikea?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa tai Facebookissa)
Nämä Halloween hahmot on luotu yhdistämällä tummempaan tyyliin piirretyt hahmot sekä pudonneista syyslehdistä kootut mekot. Koska tahdoin näihin lehtimekkoihin leiskuvia punaisen ja oranssin sävyjä, olivat syksyiset haavan lehdet näihin luomuksiin sopiva valinta.
Joten siitä syystä luova prosessi alkoikin retkellä metsään. Juuri sinne, missä nuo korkeat lehtipuut kasvavat...
Syksy oli jo värjännyt haavan lehdet tuolla kauniin keltaisella sävyllä. Mutta korkealla latvoissa saattoi kuitenkin nähdä myös noita punaisia ja oransseja lehtiä.
Syystuuli saapui avukseni, kun odotin noiden kauniiden punertavien lehtien putoamista.
Ja lopulta löysin kokoelman juuri niitä sopivan värisiä punaisen ja oranssin sävyisiä lehtiä. Jotkut lehdistä olivat pudonneet jo aiemmin, mutta onneksi syksyinen valo avuliaasti paljasti niiden piilopaikat maassa.
Jokainen noista lehdistä oli ainutkertaisen kaunis. Ja muutamissa lehdissä oli noita pieniä mustia pisteitä ja tummentuneita kohtia, jotka sopivat hyvin myös suunniteltuun halloween teemaan sekä hahmojen tummaan tyyliin.
Olin jälleen löytänyt aarteita, valikoiman leiskuvan värikkäitä pudonneita haavan lehtiä. Ja nuo kauniit lehdet, ja niiden pienimmät mustat yksityiskohdat, antoivat jo monia ideoita myös hahmojen tulevasta piirretystä tyylistä. Joten kiiruhdin toteuttamaan halloween hahmojani. Ja tuona iltana jopa syksyisissä puissa näytti auringonlaskun aikaan olevan nuo halloween teeman värit ja tuo kiehtova tumma tunnelma.
Tuo syksyinen auringonlasku ja pehmeän vastavalon korostama tummuus tarjosi lisää inspiraatiota piirtämiseen. Muisto tuosta maisemasta auttoi myös värittämään piirroshahmot tarpeeksi tummiksi. Tavoittelin hahmoille samantapaista vahvojen värien ja tumman tyylin yhdistelmää, aivan kuin tuossa syksyisten puiden takaa näkyvässä auringonlaskussa. Siten kuvituksen kahdelle hahmolle muotoutui tuo tumma tyyli yhdistettynä syksyisiin lehtimekkoihin.
Tahdoin myös korostaa valittuja värejä jo piirrosvaihessa, ja siten samalla myös erottaa hahmojen tyylejä toisistaan (kuva alla). Sen vuoksi hahmot on väritetty joko mustalla ja tummanpunaisella (vasen hahmo) - tai vastaavasti mustalla, harmaalla ja oranssilla (hahmo oikealla).
Lopputuloksena vasemmanpuoleisesta hahmosta tuli tummempi, kun taas oikeanpuoleiselle hahmolle muotoutui vahvasti oranssi tyyli. Lisäksi oranssilla hahmolla on mekossaan myös haavan lehtiä, joissa näkyy vahvoja keltaisen sävyjä.
Hahmojen piirtämisen ja lehtimekkojen kokoamisen jälkeen, viimeistelin vielä halloween hahmoille tuon lehdistä rakennetun ympäristön. Kuvissa alla näkyy tuo lehtien kerroksellisuus sekä niiden muodostama maailma.
Joskus syksy voi viedä mukanaan pudonneiden lehtien maailmaan.
Toivotan teille kaikille mukavaa ja taianomaista Halloweenia!
Syksyisen metsän keskeltä... hän löysi suojapaikan. ??
Ja kun on tarpeeksi pikkuinen, mahtuu jopa kärpässienen alle.
Ja kuvassa (alla) se hetki, juuri ennen kuin keiju lensi syksyiseen metsään.
Mukavia syksyisiä hetkiä teille kaikille blogini lukijoille!
Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.
Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?
Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.
Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).
Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla - ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?
Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.
Tiedän, että hän tahtoi jäädä sinne... Keskiyön auringon alle ?
Mutta, oi kadonnut hahmo, jos vain palaisit luonnoskirjaani…
Niin värittäisin sinut.
Tekisin sinulle unelmiesi kukkamekon.
Jos vain palaisit.
Ollessaan vasta luonnos...
Hän unelmoi juhannusyöstä ja kauneimmista niittykukista. ?
Juhannusyön taianomaisessa valossa hän pakeni luonnoskirjasta...
Hyvää juhannusta - ja taianomaista juhannusaattoa!
Yllä kuvassa on yksityiskohta vanhemmasta kuvituksesta nimeltään Midsummer Eve.
"Midsummer Eve", tuo myyttinen neito, jonka voisi kenties kohdata vain näin juhannusaattona...
Ja juuri tänään hän on jälleen täällä!
Toivotan teille kaikille blogini lukijoille keskikesän ihmeitä ja onnellisia hetkiä!
Ja niin lakastuneiden lehtien alta saapui kevät… ?
Hyvästi lakastuneet lehdet ja eilisen muistot, sillä valkovuokot kukkivat jo!
Tähän kuvitukseen yritin vangita sen hetken, jolloin kevät vihdoin saapuu edellisen vuoden lakastuneiden lehtien lävitse... Ja siten syntyi tämä kevät-teemainen kukkamekko, jossa kuihtuneiden lehtien kerroksiin yhdistyi tuoreet kukkivat valkovuokot sekä käenkaalin kukat.
Etenkin nuo lakastuneet harmaan ja ruskeansävyiset lehdet antoivat tähän työhön erityistä kerroksellisuuden tuntua.
Tämä kuvitus vei minut suomalaisiin metsiin, ja juuri niihin hetkiin, jolloin kevät vihdoinkin voittaa. Tätä kukkamekkoa varten keräsin aivan ensimmäisiä kevään kukkia. Etenkin juuri kukkivat valkovuokot ovat aina erityinen merkki keväästä ja lähestyvästä kesästä. Siksi tähän kukkamekkoon kauniin valkoiset valkovuokon kukat olivat tärkeitä, mutta samalla myös vuokkojen vihreät lehdet toivat tähän työhön tuota kevään tuntua ja viestivät myös kasvukauden alkamisesta.
Toinen erityinen valinta tähän kevät-teemaiseen kukkamekkoon olivat herkän kauniit käenkaalin kukat.
Suomen metsissä voi todistaa tuota tiettyä lumoavaa hetkeä, jolloin käenkaalin kukat kukkivat lyhyen aikaa juuri ennen kuin muut kasvit valtaavat metsän. Tuon lyhyen hetken ajan metsä vaalii tuota kaunista valkoista kukkamattoaan.
Ja tuo hetki on joka kerta yhtä taianomainen... Satumaisessa metsässä kävely ja ensimmäisten käenkaalin kukkien etsiminen on aina yhtä jännittävää. Ja tuon keväisen valon ympäröimänä voi nähdä, miten luonto hiljalleen herää.
Ja samalla tuo muutos tapahtuu kuitenkin niin yllättäen, aivan kuin silmänräpäyksessä... Kun metsämustikoiden lehdet yhtäkkiä jo kukoistavat ja valtaavat metsän tuolla aivan erilaisella ja kirkkaalla vihreän sävyllä.
Nuo metsämustikan lehdet ja tuo keväinen vihreän sävy muistuttavat niin vahvasti siitä erityisestä hetkestä, kun kaikkialla on uusia alkuja. Ja siitä syystä tahdoin lisätä myös keväiseen kukkamekkoon muutamia metsämustikoiden oksia lehtineen sekä myös noita pieniä raakoja mustikoiden alkuja.
Niinpä etsin satumetsästä muutamia tarkoitukseen sopivia metsämustikoiden oksia...
Ja matkan varrella vielä yksi selkeä kevään ja kesän merkki olivat tietenkin hyttyset! Ne toden totta pitivät minulle seuraa metsäretkelläni... kertoen levottoman innokkaasti kenties salaisista marjapaikoista, joissa metsämustikat kasvavat.
Kun olin hyttysten vauhdittamana kerännyt metsästä kaikki oikeat kukat ja elementit, piirroshahmo sai siten keväisen kukkamekkonsa.
Alla on muutamia hetkiä kuvituksen ja kukkamekon teosta.
Etenkin metsämustikoiden raakileet yhdessä vihreiden lehtien kanssa toivat mukavaa kontrastia kukkamekkoon, varsinkin kun ne löysivät paikkansa valkovuokkojen ja käenkaalien kukkien viereltä (alla).
Myös piirroksen värit on kuvituksessa mukautettu kukkamekon sävyihin. Esimerkiksi hahmon vihreät silmät olivat ilmeinen valinta tässä piirroksessa. Mutta lisäksi myös piirroshahmon hiukset vihreällä varjostuksella on tässä työssä suunniteltu sointumaan yhteen etenkin kukkamekon vihreiden elementtien kanssa.
Värivalinnoissa myös hahmon hiusten valkoiset valokohdat ja vaalea ihonväri on mukautettu sopimaan yhteen kukkamekon valkoisten kukkien kanssa. Ja jopa piirroshahmon huulien väri valikoitui piirrokseen käenkaalien kukkien hentojen vaaleanpunaisten viivojen inspiroimana.
Yksi erityinen yksityiskohta oli myös keltaisen värin lisääminen tähän kuvitukseen. Tuo piristävä keltainen, joka muistuttaa kevään ensimmäisistä valonsäteistä. Ja niistä hetkistä, jolloin auringon valo tuntuu talven jälkeen eri tavalla lämpimältä ja antaa jo lupauksia tulevasta kesästä. Sekä valkovuokkojen että käenkaalin kukkien keskellä näkyy tuota keväisen kaunista keltaista väriä. Piirrokseen onkin lisätty tuon sävyn innoittamana muutamia keltaisia värikerroksia, jotka näkyvät hahmossa hentoina keltavihreinä vivahteina.
Myös aivan erityinen kellertävä värisävy löytyy käenkaalin kukan herkästä varresta. Tuo mielenkiintoinen sävy toi inspiraatiota, etenkin piirroshahmon hiusväriin. Alla olevissa kuvissa näkyy tarkemmin yksityiskohtia, joissa esiintyy noita enemmän kellertävän vihreitä värikerroksia hahmon hiuksissa sekä myös osioita, joissa tuo pieni kukanvarsi on ollut aivan erityisenä värimallina hiusten raidoituksen tapaisille kohdille.
Kaikista edellä kuvatuista pienistä kevään elementeistä rakentui siten lopputuloksena keväinen kukkamekko ja kuvitus.
Tämän kuvituksen hahmo keväisessä kukkamekossaan jäänee nyt siihen hetkeen, joka muutoin kulkee ohi niin huomaamatta ja nopeasti. Hetkeen, jolloin luonto herää talven jäljiltä.
Toivotan teille kaikille kevään tuulahduksia ja onnen hetkiä!
Alla on kokoelma vanhempia vintage ja kukka-teemaisia piirroksia.
Mikä on suosikkisi? 1,2,3 vai 4?
(Voit jättää kommentteja esim. Instagramissa tai Facebookissa)
Yläpuolella kuvassa näkyy kokoelma vintage piirroksia menneiltä vuosilta. Ja tällä kertaa kirjoitan vielä vähän lisää kyseisten piirrosten realistisuudesta.
Työt ensimmäisestä neljänteen ovat nousevassa järjestyksessä piirrettyjen kerrosten määrän ja realismin mukaisesti (kuva alla). Siten ensimmäinen piirros (numero yksi) on pienin piirros, jossa on myös vähiten lyijykynillä ja värikynillä toteutettuja kerroksia. Piirrettyjen kerrosten määrä kasvaa siten kohti piirroksia numero kaksi ja kolme - ja työ numero neljä onkin sitten realistisin ja suurikokoisin kokoelman piirroksista. Piirros numero neljä sisältää myös eniten sekä piirrettyjä kerroksia että varjostusta.
Kokoelman piirroksista voi paitsi tutkia eroavaisuuksia, mutta myös yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi numerot yksi ja neljä ovat molemmat piirretty myös muotokuviksi.
Koska työt yksi ja neljä ovat alunperin suunniteltu muotokuviksi, piirrosten hahmojen piirteissä korostuvat uniikit mittasuhteet ja näköisyys. On myös mielenkiintoista, että näköisyyttä voi tavoitella näinkin erilaisilla tyyleillä (kuva alla). Piirros numero yksi on toteutettu enemmänkin modernimmalla kauneuskuvituksen tyylillä, kun taas vastaavasti työ numero neljä edustaa perinteisempää muotokuvapiirrosta, jossa lisäteemana on sekä vintage että orkideat.
Lisäksi piirros numero yksi nimeltään “Wearing Roses” (Pukeutuneena Ruusuihin) on luonnosmainen muotokuva, mutta sen voi myös nähdä muoti- tai kauneuskuvituksena. Kyseinen piirros on myös toteutettu vähemmillä kerroksilla ja varjostuksilla, verrattuna kokoelman toisiin piirroksiin. Samalla työ on myös esimerkki piirroksesta pienemmässä koossa, koska originaalin koko on vain noin 12cm x 17cm. Pienempi koko näkyy selkeämmin, kun piirros on kuvattu oikeiden ruusujen vierellä (kuva alla).
Kaiken kaikkiaan tämä piirros oli kiehtova tehtävä, koska tavoitteena oli piirtää pieni ja luonnosmainen muotokuva kauneuskuvituksen tyyliseksi. Lopputuloksena piirroksen voikin sitten määritellä vaikkapa muotokuvaksi kauneuskuvitus-teemalla. Näissä luonnosmaisissa ja keveissä piirroksissakin kasvonpiirteet voin piirtää näköisiksi, jos tavoitteena on samalla luoda muotokuva.
On myös erityisen kiinnostavaa, miten näköisyyden voi saavuttaa vain muutamilla viivoilla tai pelkistetymmällä tyylillä - tai vähennetyllä varjostuksella.
Aiemmin mainitusta kokoelmasta voi poimia myös työt numero yhden ja kolmen (kuva alla), ja vertailla miten kerrosten lisääminen ja varjostus vaikuttaa piirroksen tyyliin ja tunnelmaan. Alla olevasta kuvasta voi myös tutkailla miten luonnosmaisempi kuvitus muuntuu kohti realistisempaa tyyliä. Lisäksi piirroksessa numero kolme oikeat hortensian kukat tuovat työhön aivan uuden ulottuvuuden.
Yleensä piirroksen käyttötarkoitus on määritellyt myös realismin tasoa... On työn tavoitteena sitten ollut piirtää joko muotokuva tai vastaavasti kuvitus - tai jopa molemmat samalla kertaa.
Jotkut piirrokset ovatkin olleet realismin ja kuvitusmaisen tyylin välillä häilyvän rajan etsimistä. Ja joskus erot ovatkin olleet hyvin hienovaraisia. On myös kiintoisaa, miten aivan pienet muutokset voivat vaikuttaa niin paljon, kun tavoitteena on joko realismi tai kuvitusmaisempi tyyli.
Kun tarkastelee aiemmin mainittua kokoelmaa, esimerkiksi työssä numero kaksi on enemmän tyylitellyt piirteet (kuva alla). Tuo kyseinen piirros nimeltään "Yesterday´s Flower" (Eilisen Kukka) on suunniteltu kuvitukseksi, ja siten hahmo on enemmän tyylitelty ja myös kasvonpiirteet ovat enemmän kuvitteelliset. Tämänkin piirroksen teema olisi kuitenkin jälleen ollut toteutettavissa myös näköisyydellä, jos tavoitteena olisi siis ollut vaikkapa muotokuva.
Realismin taso on aina kiehtonut minua suuresti. Erilaisilla tyyleillä leikittely on ollut mukaansatempaavaa - oli kyseessä sitten muotikuvitus, leikkisän hahmon suunnittelu tai vaikkapa yksityiskohtaisen ja realistisen piirroksen tai muotokuvan toteutus. Piirroksissa tiettyyn realismin tasoon pyrkiminen on ollut myös jännittävää.
Myös erilaisten teemojen käyttö on antanut paljon inspiraatiota piirtämiseen, etenkin vintage ja kukka-teemat valikoiduilla väreillä ovat olleet hauskoja tehtäviä. Erityisten teemojen lisääminen piirrokseen on myös antanut uusia keinoja siihen, miten perinteisen muotokuvan voi piirtää vähän eri tavalla.
Listasin vielä alapuolelle linkit edellisiin blogiartikkeleihin, joista löytyy enemmän lisätietoa näistä mainituista piirroksista sekä luovasta prosessista niiden taustalla.
Yksi, kaksi, kolme hortensian kukkaa...
Ja katso, yhtäkkiä siihen muodostuikin polku eiliseen!
Voisiko tuota kukkien polkua pitkin matkustaa jopa ajassa taaksepäin... ja tavata tuon Eilisen Kuningattaren?
Työ nimeltään “Yesterday´s Queen” (Eilisen Kuningatar) syntyi useita vuosia sitten. Tähän piirrokseen suunnittelin vintage-tyylin, joka myös muistutti hiukan vanhoja uudelleen väritettyjä vintage valokuvia. Tässä työssä vintage-tyyli yhdistyi lisäksi kukka-teemaan.
Lisäksi tässä piirroksessa oli myös ripaus mytogiaa. Ja miten inspiroiva aihe se olikaan! Piirtäessä oli jännittävää kuvitella, miltä tuo Eilisen Kuningatar oikein näyttäisikään...
Tämän piirroksen toteutin lyijykynillä ja valikoiduilla värikynillä, samalla tavalla kuin myös orkidea-aiheisen vintage piirroksen aiemmasta artikkelista (Orkidean mystinen hehku). Myös tässä piirroksessa harmaan sävyissä toistuvat kasvonpiirteet yhdistyvät väritettyihin kukkiin.
On aina yhtä jännittävää nähdä, miten tuo osittainen värittäminen muuttaa piirrosta! Harmaan sävyjen ja värin keskinäinen vaihtelu on oiva keino korostaa tiettyjä elementtejä enemmän ja samalla vaikuttaa siten koko työn tunnelmaan ja tasapainoon.Tässä tapauksessa etenkin kruunu ja kukat nousevat piirroksesta esille vahvasti, koska vain ne on väritetty.
Kun piirros oli valmistumassa, lisäsin vielä muutamia oikeita hortensian kukkia piirroksen päälle. Ja se loi tähän työhön aivan uuden ulottuvuuden!
Koska tahdoin tästä vintage piirroksesta yhdistelmän vaaleansinistä ja harmaata, valikoitui tähän teokseen siten juuri hortensian kukkia. Nuo hennot kukinnot olivat sekä sinisiä, mutta ne myös toivat vahvasti mieleen kukoistuksen ja kukkaan puhkeamisen. Nuo menneisyyden kukkivat hetket, joista ajan myötä kenties tulee vintage muistoja.
Tähän työhön suunnittelin käsin piirretyille kukille hieman tavallisesta poikkeavan tyylin, esimerkiksi aiemmin mainittuun orkidea-aiheiseen työhön verrattuna. Tässä piirroksessa nimittäin tavoittelin enemmänkin hieman "keinotekoista" ja "silkkikukkien" (tekokukkien) kaltaista tunnelmaa. Aivan kuten niissä kukissa, joita voi toisinaan nähdä vanhoissa vintage valokuvissa. Tahdoin Eilisen Kuningatteren kantavan muutamia tuollaisia "tekokukkia", jotka vaikuttaisivat samalla hieman epätodellisilta ja iättömiltä. Ehkä ne samalla vahvistaisivat tunnetta siitä, että aika olisi pysähtynyt. Joissain vintage valokuvissa on tuo mystinen tunnelma, kuin katsoisi pysäytettyyn eiliseen - ja samaan aikaan aprikoisi, että ovatkohan nuo kuvan kukat oikeita...
Samasta syystä jätin tämän piirroksen kukat myös tavallista pelkistetyimmiksi verrattuna esimerkiksi edellä mainittuun orkidea-aiheiseen piirrokseen. Alla olevissa kuvissa Eilisen Kuningattaren kukkien summittainen ja hiomaton, jopa hieman kuvitteellinen tyyli näkyy esimerkiksi kukkien muodoissa ja viivoissa.
Tuota samaa kuvitteellista tyyliä noudatellen piirsin tähän piirrokseen myös kuihtuneita lehtiä, jotka on jätetty harmaiksi... Nuo eilisen värittömät lehdet olivat piirrokseen pieni lisäys, joka kertoi tarinaa eilisen jo kuihtuneista kukista ja lehdistä. Ne ovat melkein kuin viesti menneisyydestä. Ja tässä tapauksessa viesti on kenties vuodelta 2012, jolloin tämä piirros syntyi.
Myös piirroksen keltainen ja hieman ajassa tummunut kultainen kruunu oli symbolinen lisäys työhön. Alla kuvissa näkyy yksityiskohta, jossa voi nähdä käsin piirretyn kruunun sekä osia piirretyistä "tekokukkien" kaltaisista kukista ja harmaista "kuihtuneista" lehdistä - mutta samalla myös oikeita hortensian kukkia aseteltuna piirroksen päälle.
Tämän työn luominen olikin kollaasin rakentamista. Ja niinä hetkinä, kun kaikki elementit lopulta löytävät paikkansa, tuntuu kuin todellisuus ja epätodellinen voisivat sulautua yhteen.
Tämän työn ja prosessin muistelu tänään oli kuin kävely tuota hortensian kukkien muodostamaa polkua pitkin....
Ja tuo hento polku vei minut jälleen takaisin sinne. Eiliseen.
Toivon teille kaikille ihania ja inspiroiva hetkiä, joista joku päivä voi tulla niitä kaikkein parhaita vintage muistoja.
Hyvää Ystävänpäivää Sandcastle.fi blogin lukijoille ❤️
Tässä ruusumekot ystävänpäiväksi… Kumpi on suosikkisi, vasen vai oikea?
Jotkut päivät täyttyvät ruusuisista ajatuksista... ja jälleen tänä vuonna ystävänpäivästä muodostui ruusuinen päivä.
Tähän ystävänpäivän kuvitukseen suunnittelin hahmot perinteisin ystävänpäivän värein ja täydensin mekot oikeilla ruusuilla. Tänä vuonna valitsin ruusuja neljää eri väriä, sekä lämpimiä että kylmempiä sävyjä.
Näitä ruusumekkoja tehdessä tuntui kuin olisi voinut olla päivän osa hahmojen ruusuista satumaailmaa...
Vasemmanpuoleisen hahmon mekko syntyi syvänpunaisista sekä vaaleammista oranssinsävyisistä ruusuista. Toisen hahmon mekkoon sen sijaan valikoitui kylmemmän sävyisiä vaaleanpunaisia ja purppuran väreihin vivahtavia ruusuja. Suunnittelin mekot yhdistelmiksi erivärisiä ruusuja ja samalla hameisiin syntyi lisää kerroksellisuuden tuntua.
Tällä kertaa suunnittelin kukkamekkoihin pidemmät hihat mukaillen pitsistä tyyliä. Mekkojen käsin piirretyt kirjailut kimaltavine yksityiskohtineen sen sijaan alkoivat matkan varrella muistuttaa taitoluistelupukujen yksityiskohtia... Kenties parhaillaan meneillään olevat PyeongChangin talviolympialaiset ja inspiroivat taitoluistelijat vaikuttivat myös näihin vuoden 2018 ystävänpäivän ruusumekkoihin.
Piirsin vasemmanpuoleiselle hahmolle tumman tukan, jossa hiusten latvoissa näkyy syvänpunaisia raitoja. Siten hiuksiin rakentui värikerroksia lisätessä hieman jopa balayage-efektiä muistuttuva tyyli. Hahmon tyyliä mukaillen myös mekon yläosa koostuu värikynän kerroksista, joissa vallalla on vahvat syvänpunaiset sävyt.
Ja samaan aikaan vaaleammat ja hieman oransiin vivahtavat ruusut valaisivat tuon muuten niin tumman ja syvänpunaisen kukkamekon. Pienenä yksityiskohtana lisäsin värikynällä hieman tuota samaa vaaleaa oranssia värikynällä myös hahmon silmäluomiin kuin silmämeikiksi.
Ja kaikkien noiden ruusujen keskellä, voi yhtäkkiä havahtua ja nähdä sen yhden yksittäisen ruusun ainutlaatuisuuden...
Kuten alla olevaan kuvaan ikuistetussa hetkessä, jolloin tuo vaalea ja hieman oranssi ruusu tuntui vangitsevan huomion ja valaisevan koko hahmon - ja myös studion.
Myös toisen hahmon kohdalla kirkkaat vaaleanpunaiset ruusut valaisivat koko kukkamekon. Tämän toisen oikeanpuoleisen hahmon kohdalla mekon yläosan väritin tyyliä noudatellen viileämmillä vaaleanpunaisen ja purppuran väreillä.
Oikeanpuoleiselle hahmolle suunnittelin vaalean tukan vaaleanpunaisella korostevärillä. Myös tälläkin hahmolla voi nähdä vähän balayage-tyylin kaltaista väritystä hiusten latvoissa, mutta tässä vastaavasti siis pinkin sävyisenä. Vaaleampien ruusujen terälehdissä oli myös kauniin pehmeitä sävyjä, jotka antoivat inspiraatiota värivalintoihin ja antoivat siten myös hahmon hiusväriin saman pehmeän yleissävyn. Nuo samat värit toistuvat myös hahmon ihonväreissä. Silmät ja silmämeikki tälle hahmolle sen sijaan rakentuivat vaaleansinisistä sävyistä, jotka vahvistivat hahmon ja mekon viileämpiä sävyjä.
Lopputuloksena molemmille hahmoille syntyi oma tyylinsä. Mutta samalla oli kuitenkin myös tärkeää pitää molemmat hahmot tarpeeksi samankaltaisina, koska ne tulisivat vieretysten samaan kuvitukseen. Joten tällä kertaa kuvitustyössä olennaisinta oli jälleen luoda yhteneväisyyttä paitsi hahmojen, niin myös sekä lämmin- että villeänsävyisten ruusujen välille.
Lopuksi kuvitus täydentyi vielä ympäröivillä ruusuilla ja lehdillä.
Toivotan ihanaa ja ruusuista ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! ?❤️
Hyvää Uutta Vuotta 2018!
Toivon teille iloa, positiivista energiaa ja luovia hetkiä ❤️✨
Vuosi. Ja päivät, jotka kulkevat ketjussa...
Kuin hento polku, kukkien terälehdistä koottu.
Ja kuin oranssi ilotulitus tuolla polulla... uudenvuoden juhlamekko 2018!
Uudenvuoden juhlamekoksi tahdoin luoda jotakin värikästä. Tällä kertaa kukkamekko rakentui pirteistä neilikoista, joiden terälehtien sekoitus oranssia ja keltaista väriä antoi energisen sysäyksen koko kuvitukselle. Värien leikki muistutti uudenvuoden ilotulituksia ja juhlia.
Tahdoin kuvitukseen vähän enemmän kontrastia, joten lisäsin piirrokseen värikynillä muutamia sinivihreitä kerroksia. Siten kuvituksen hahmo sai turkoosin sävyjä mekkoonsa, sekä myös silmäluomiinsa. Valitsin tämän piirroksen tehosteväreiksi enemmänkin sinivihreän sävyjä, kun vastaavasti oranssin vastaväri on puhtaampi pääväri, sininen.
Piirroshahmon mekossa näkyy myös aavistus vihreän sävyjä. Piirroksen vihreät värikerrokset sointuivat yhteen neilikoiden vihreiden osien kanssa - ja auttoivat siten myös yhdistämään piirroshahmon ja kukkamekon värimaailmat toisiinsa.
Oranssit neilikat antoivat energisen alun vuodelle 2018 ja värittivät uudenvuoden ensimmäiset päivät.
Uuden vuoden alku on myös täydellinen hetki kiittää blogini lukijoita menneestä vuodesta...
Joten lämmin kiitos teille kaikille! Ja erityinen kiitos myös kaikista tykkäyksistä, kommenteista ja tuesta sosiaalisessa mediassa.
Onnellista Uutta Vuotta 2018!
Ollaan luovia!
Tänään Suomi juhlii itsenäisyyden satavuotisjuhlaa!
Mitä Suomi-neito pukisi tärkeimpään juhlaansa?
Ehdottomasti jotain sinistä ja valkoista itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.
Mutta mitä kukkia hän valitsisi kauneimpaan mekkoonsa? Ehkäpä krysanteemeja?
Ja siinä hän jo olikin, melkein valmiina juhlimaan...
Suomi-neito… tuo kiehtova symboli ja Suomen henkilöitymä.
Suomi-neidon symbolista löytyy lisätietoa ja kuvia esim. täältä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi-neito
Tahdoin versioni Suomi-neidosta mukailevan mahdollisimman tarkasti Suomen kartan muotoa. Suunnittelinkin Suomi100 kuvitukseen Suomi-neidon, jonka näen sekä kartalla että mielikuvituksessa.
Kuvituksessa Suomi-neito asettelee tuota pientä kukkaa osaksi juhlapukuaan. Tavoitteleeko hän kenties sitä viimeistä loppusilausta ennen suurta juhlaa?
Suomen satavuotisjuhlapäivänä kun mikään juhlapuku ei tunnu tarpeeksi juhlavalta - melkein kuin se viimeinen silaus jäisi pyytämään vielä täydentymistään. Minulle tuo keskeneräisyys symbolisoi myös koko kuvittamisen prosessia ja kuvituksen rakentumista - sekä niitä loputtomia viimeisiä silauksia matkalla kohti valmista piirrosta.
Ja tänään Suomen itsenäisyyspäivänä on myös hiljaisuutta suurten sanojen äärellä: itsenäisyys, vapaus ja kiitollisuus…
Kun sanat eivät riitä.
Kiitos Suomi.
Vain hän tiesi, missä metsämansikat kasvoivat...
Menneen kesän viimeisiä metsämansikan kukkia. Voisivatko nuo kukat kukkia ikuisesti hänen hatussaan?
Tämän piirroshahmon vaatetus oli yhdistelmä viktoriaanista tyyliä ja satumaista tunnelmaa. Kuvitus täydentyi suomalaisilla metsämansikan kukilla ja kukkamekko rakentui sekä vihreistä että syksyn punaisista metsämansikan lehdistä.
Luonnossa riittää aina taianomaista tutkittavaa. Kun tämä kuvitus rakentui, metsämansikan kukat kukkivat yhä - ja jopa hauraat uudet marjat yrittivät vielä vastustaa syksyn saapumista. Vihreitä lehtiä, mutta samaan aikaan myös punaiset ja ruosteensävyiset värit olivat jo hiljalleen valtaamassa alaa. Alkuja ja loppuja, vai sittenkin vain saman kehän kiertämistä?
Mutta mitä voi tehdä, kun syksyn lehdet haalistuvat? Ennen kuin syvän punaiset sävyt muuttuvat ruosteen väreiksi, voi aina kerätä muistoja. Tallettaa ne kauneimmat lehdet lempikirjan sivujen väliin, ja vaalia siten mukavimpia muistojaan.
Niin, tai sitten voi vain tanssia syksyn lehtien kanssa. Aivan kuten hän teki, pienissä viktoriaanisissa saappaissaan...
Mutta missä ovat kaikki ne metsämansikat?
Niin, hän varmaankin on syönyt ne kaikki... Loppujen lopuksi olihan hän ehkä ainoa, joka tiesi, missä metsämansikat kasvoivat.
Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä teille kaikille!
Kun tahtoisi jäädä vielä hetkeksi... viktoriaanisiin uniin.
Nopea luonnos viktoriaanisesta mekosta. Piirroksen unenomainen vaaleanpunainen värimaailma syntyi värikynillä.
Suomalaiset niittykukat tarjosivat jälleen kerran inspiraatiota tähän piirrokseen.
Kesän viimeiset niittykukat - ja luonnoskirja, joka kätkee kaikki nuo kesän salaisuudet...
Kokoelma myyttisiä keskikesän neitoja. Mutta kuka onkaan heistä kiehtovin: metsänneito, vedenneito, juhannusaaton "Eve" vai sittenkin viimeisin lemmenloitsuja kuiskiva neito? 1,2,3 vai 4? Osallistu keskusteluun ja kommentoi suosikkiasi sosiaalisessa mediassa tai piipahda muuten vaan retkelle niittykukkien maailmaan...
Sandcastle.fi on nyt rakennettu myös Instagramiin:
www.instagram.com/sandcastle.fi
Ja vanha tuttu osoite Facebookissa:
www.facebook.com/sandcastle.fi
Tänä juhannuksena neljäs mystinen neito liittyy
keskikesän juhlintaan…
Neito tuo kuiskailee jo lemmenloitsujaan. Noita muinaisia taianomaisia sanoja.
On jälleen juhannus.
Vaaleanpunaisia unelmia, sydämenmuotoisia pilviä.
Yöttömän yön salaisuuksia ja niittykukkien taikaa
- Hmm, ja ehkäpä myös ripaus purppuraa…
Mutta voiko tuo juhannuksen taika totta tosiaan,
herättää kaunokitkin jo etuajassa kukkimaan…?
Taianomaista juhannusta kaikille blogini lukijoille <3
Yläpuolella on luonnos ”Midsummer Love Spell” kuvituksesta. Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, ”Midsummer Eve” hahmon sekä Vedenneidon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä etenkin blogini viime kesän artikkeleista. Yhdessä nuo neidot muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.
Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen.
Tälle neljännelle kuvitushahmolle vaaleanpunainen, magenta ja purppuranpunainen loivat oman uniikin tyylinsä. Myös tähän kuvitukseen yhdistin suomalaisia niittykukkia, jotka sopivat valitun teeman väreihin. Vaaleanpunaisen ja magentan lumoavat sävyt toimivat oppainani etsiessäni sopivia kukkia neidon kukkamekkoon. Etenkin puna-ailakeissa oli keskikesän lemmenloitsuihin sopivaa tunnelmaa.
Puna-ailakit olivat ihana inspiraation lähde, kun piirsin tätä juhannustaikojen ja lemmenloitsujen maailmaan sukeltavaa kuvitusta.
Ja miten taianomaista, yhtäkkiä kaikkialla näyttikin olevan sydämenmuotoisia vihjeitä kuvituksen romanttisesta teemasta.
Tahdoin tämän neljännen hahmon kohdalla korostaa juhannustaikojen mystiikkaa. Siitä syystä juuri puna-ailakit, puna-apilat sekä maitohorsmat valikoituvat tämän kuvituksen kukiksi. Valituissa niittykukissa oli romanttisia vaaleanpunaisen sävyjä, mutta etenkin purppuranpunaisen ja violetin vivahteet toivat lemmenloitsuja kuvaavaan teemaan tarvittavaa värikylläisyyttä, voimaa ja mystisyyttä.
Jo maitohorsman kukat itsessään olivat kuin pieniä loitsuja...
Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti jälleen myös tämän kuvituksen värivalintoihin. Piirroksen hahmon ihonsävyihin valitsin viileämpiä vaaleanpunaisen sävyjä. Samoin valkoinen väri valokohdissa kuvasi lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen.
Kuvituksessa tavoitteena olikin yhdistää tuon pohjoisen valkean yön taika, vaaleanpunaisen romanttinen vivahde sekä toisaalta vahva ja värikylläinen visio lemmenloitsujen huumasta.
Valittujen niittykukkien upeat purppuranpunaiset sävyt korostivat juhannustaikojen teemaa. Värien tasapaino täydentyi vielä kaunokkien violeteilla sävyillä… Niin ja miten ne kukkivat jo juhannusaattona? Sen täytyy olla juhannuksen taikuutta!
Myytit ja kertomukset taioista, jotka saisivat kukat kasvamaan nopeammin, antoikin vielä oman lisämausteensa tähän juhannustaikoihin ja lemmenloitsuihin liittyvään kuvitukseen.
Kuvitusta tehdessäni puna-apiloiden vihreät lehdet muistuttivat keskikesän vehreydestä ja auttoivat yhdistämään eri ideat yhdeksi kukoistavaksi kukkamekoksi.
Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena. Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogiini oli jälleen toistamiseen mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis Visit Finland sivuston artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille.
Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsee - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Viime vuodeltakin tuttu linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.
visitfinland.com/white-night-magic/
Hyvää Ystävänpäivää Sandcastle.fi blogin lukijoille <3
Tässä ruusuiset ystävänpäivän mekot… Kumpi on suosikkisi?
Jotkut päivät täyttyvät ruusuisista ajatuksista... Ja tämän kuvituksen luominen tarkoittikin sukellusta ruusuiseen todellisuuteen.
Jopa terälehdet voivat kertoa tarinoita.
Tähän kuvitukseen suunnittelin hahmot ja mekot hyvin perinteisin ystävänpäivän värein ja tyylein. Pinkit ja tummanpunaiset ruusut terälehtineen loivatkin juuri oikean tunnelman tähän ystävänpäivän kuvitukseen.
Mekko vaaleanpunaisista ruusuista... Ystävänpäivä kuin satua.
Vaaleanpunaisessa mekossa olevan hahmon tyyli sai viimeisen silauksensa raikkaasta limenvihreän sävystä. Tuo pieni häivähdys limenvihreää toikin sen pienen ylimääräisen vivahteen hahmon väritykseeen. Tuon vihreän sävyn voi nähdä toistuvan mekon vaaleanpunaisissa ruusuissa. Mutta korostin limenvihreän sävyjä myös kun piirsin hahmon silmiä.
Kuvassa alapuolella voikin nähdä tarkemmin miten vaaleanpunaisten ruusujen limenvihreä yhdistyy hahmon silmien vihreyteen.
Toiselle hahmolle tummanpunaisessa mekossa suunnittelin eriävän tyylin vahvoilla punaisilla väreillä, jotka yhdistyivät piirroksessa sekä ruskeaan että lämpimämpiin oranssin sävyihin. Tämän toisen hahmon mekon viimeistelin ystävänpäivän kunniaksi syvänpunaisilla ruusuilla.
Lopputuloksena molemmille hahmoille syntyi oma tyylinsä. Mutta samalla oli kuitenkin myös tärkeää pitää molemmat hahmot tarpeeksi samankaltaisina, koska ne tulisivat vieretysten samaan kuvitukseen. Joten tällä kertaa kuvitustyössä olennaisinta olikin luoda yhteneväisyyttä sekä hahmojen, mutta myös pinkkien ja punaisten ruusujen välille.
Lopuksi kuvitus täydentyi vielä ympäröivillä ruusuilla ja lehdillä.
Toivon teille kaikille mukavaa ystävänpäivää <3
Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.
Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?
Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.
Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.
Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.
Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?
Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3
Yläpuolella on luonnos ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.
Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve” kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.
Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.
Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...
Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…
Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa. Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.
Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.
Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.
Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.
Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.
Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä. Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…
Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.
Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.
Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena. Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille.
Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.
visitfinland.com/white-night-magic/
Polku metsän läpi vie unohdetulle lammelle.
Niittykukat ovat salaisen reitin vartijoina.
Lemmikkejä, hiirenvirnoja ja metsäkurjenpolvia…Sinisen ja violetin sävyjä.
Kaikki siniset kukat kuiskivat, että juhannusyönä metsälammella tai puron pyörteissä voisi nähdä vedenneidon.
Mutta onko tuo veden haltijatar sittenkin vain utuinen heijastus?
Hento kuvajainen juhannusyönä, tanssimassa veden kimalteessa... sukeltaen juuri ennen aamunkoittoa.
Vai voisiko vedenneidon nähdä tyynellä järvellä taianomaisessa tuhansien järvien maassa?
Ja seuraisitko silloin hänen jälkiään pohjoisen valkeasta kesäyöstä
aina juhannusaamun usvaan saakka?
Koska juhannuksena kaikki on mahdollista, vedenneito oli täälläkin...
Yllä oleva luonnos Vedenneidosta syntyi aikanaan Metsänneidon sisareksi.
Muistatteko vielä tuon viime juhannuksen Metsänneidon (alla)?
Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Visiot suomalaisesta Metsänneidosta ja Vedenneidosta kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin, ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvitusideoiksi.
Suomen luonnon puhdas kauneus on vuosien varrella ollut suuri inspiraation lähde kuvituksiini. Näissä juhannus-teemaisissa kuvituksissa Suomen luonto, järvet ja niittykukat olivat jälleen tärkeässä roolissa.
Piirsin ensin satumaiset hahmot ja sommittelin sen jälkeen hahmoille kukkamekot aidoista suomalaista niittykukista. Valitsin etenkin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri juhannuksen aikaan. Keskikesän Metsänneidon ja Vedenneidon uniikit mekot suunnittelin kukkimaan kummallekin neidolle oman teeman ja tunnelman mukaisesti, metsä- ja vesiteemoja mukaillen. Yhdessä nuo sinisen ja vihreän sävyt kertovat tarinaa lumoavasta Suomen juhannuksesta.
Vedenneidon mekkoa varten keräsin etenkin sinisävyisiä niittykukkia, joiden avulla piirtyi tämä visio veden äärellä kulkevasta haltijattaresta. Vedenneidon mekkoon hiirenvirnoista muodostui pieniä aaltoja, ja vaaleansiniset lemmikit toivat herkkyyttä koko kuvitukseen.
Myös piirroksessa korostin vaaleita sinisen sävyjä, kuvaten siten Suomen puhtaita vesistöjä. Viileät sinisen sävyt valkoiseen yhdistettynä olivat myös oiva keino lisätä suomalaista järvimaiseman tunnetta perinteiseen vedenneito-teemaan. Häivähdys vihreää ja purppuraa auttoivat saamaan kokonaisuuteen syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta samalla ne kuvastavat sekä kesäyön varjoja että heijastuksia tyynellä järvellä. Etenkin metsäkurjenpolven purppura väri loi mystistä juhannuksen taikuutta Vedenneidon muuten niin siniseen kukkamekkoon.
On mielenkiintoista pohtia miten mielikuvat ja ideat syntyvät. Joskus visioihin liittyy tietty tunne tai muisto, jo unholaan vaipunut näkökulma, inspiroiva väri, musiikki – tai jopa ääni. Tässä tapauksessa etenkin suomen kielen sanoissa oli sitä tiettyä taianomaista tunnelmaa, kun suunnittelin näitä keskikesän kuvituksia. Jotkut sanat tuntuvat luovan visioita kuin itsestään.
Joissakin suomenkielisissä sanoissa vain on myyttistä runoutta... Kuten esimerkiksi sanassa ”vedenneito”, joka englanniksi kääntyy sanoiksi ”water nymph” tai ”naiad”. Suomen mytologia tosin muovaa vedenneidon käsitteestä jo aivan omaa tarinaansa. Mutta jo lähtökohtaisesti sana ”vedenneito” kuulostaa rauhoittavasti solisevalta purolta, jossa tavut ovat kuin siltoja veden yli. Vedenneito-sanan pehmeyden äärellä voi melkeinpä nähdä tuon myyttisen taruhahmon vaeltavan metsälammen tai puron äärellä. Jotkut sanat ovat kuin musiikkia, kuin myyttisiä kuiskauksia... Kenties niitä samoja muinaisia tarinoita, joita liplattavat laineet kertovat kesäiltaisin järvellä.
Virallinen ”naiad” termin käännös englannista suomeksi on ”aallotar”, joka myös sanana virtaa kuin aaltoileva vesi. Tuon suomalaisen lainehtivan sanan inspiroimana myös Vedenneidon hiuksiin piirtyi aaltoja. Lopputuloksena kuvitukseen yhdistyikin elementtejä useista myyttisistä suomenkielen sanoista.
Monet lukevat blogiani englanniksi, ja monesti myös työni ovat nimetty vain englanniksi. Siksi blogini englanninkielisessä versiossa linkitin edellä kuvattuja kauniita suomen kielen sanoja kuunneltaviksi Forvon kautta. Forvon laajasta ääntämiseen liittyvästä sivustosta voi olla hyötyä myös kaikille teille, jotka työskentelette tai matkustatte paljon ulkomailla – tai opiskelette uutta kieltä. Ja tietenkin sivusto inspiroi jokaista, joka haluaa hetkeksi pysähtyä ihailemaan oman äidinkielensä kauneutta.
Suomalaisia myyttisiä sanoja Forvossa:
(sanat avautuvat uuteen ikkunaan, kuuntelu Forvossa sinisellä play-painikkeella)
Aallotar
Vedenneito
Metsänneito
Keijukainen
Kuvittaminen on monitahoinen luova prosessi, johon voi vaikuttaa monet erilaiset visiot ja näkökulmat – aina myyteistä sanoihin saakka. Jopa tietty ääni tai ääntäminen voi muokata mielikuvia. Parhaimmillaan kuvitusprosessi tempaakin piirtäjän mukaansa syvälle mielikuvien ja käsitteiden syövereihin. Teemana Suomen myyttinen juhannus on hyvin inspiroiva kuvitusaihe.
Suomen juhannus rakentuu vanhoista myyttisistä perinteistä, seesteisistä järvistä, kauniista niittykukista - ja unohtumattomista hetkistä. Mutta ennen kaikkea se on meidän omien mielikuvien ja kokemuksiemme taianomainen summa… Me kaikki voimme luoda taikaa.
Satumaista keskikesää ja ihania ihmeitä kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!
Toiveissa nähdä jälleen kesäkeiju... ja sitä hetkeä odotellessa lohdutuksena kuva kesäkeijusta useamman vuoden takaa. Keltaiset niittykukat olivat kuin miniaurinkoja. Muistoja, jotka yhä tänäänkin säteilevät lämmintä valoa.
Kevään ensimmäiset auringonsäteet leikkivät jo hänen mekollaan….
Hyvää Ystävänpäivää <3
Tänään luonnoskirja täyttyy ruusuista ja ystävänpäivän ajatuksista.
Ystävänpäivän ruususade...
Alla vielä yksi kuva luovasta prosessista. Tässä kuvassa piirros on värikerrosten lisäämisen jälkeen valmistunut
- ja ruusumekko kukoistaa.
Toivon teille kaikille mukavia hetkiä ja
Onnellista Ystävänpäivää <3
Tänään kukat tanssivat hänen mekollaan.
Jopa neilikat seuraavat rytmiä.
Onko kukkasateessa toivoa...?
Hyvää Halloweenia kaikille lukijoille!
Halloween tunnelmia - ja sydämenmuotoinen kurpitsa.
Alla yksityiskohta piirroksesta.
Aurinkoisena kesäpäivänä
neidolla kaihoisa katse…
Mekko niittykukista
kukkien vain tämän katoavan hetken.
Mutta muisto tulee säilyymään ikuisesti.
Ja tässä vielä neito esittelemässä kukkamekkoaan. Tässä kuvassa on piirroksesta yksityiskohta, josta näkyy paremmin miniatyyriset piirteet verrattuna värikynien kokoon.
Taianomaisen Suomen juhannuksen lumoissa.
Yrittäen vangita ne ohikiitävät hetket, kun ihmeitä voi tapahtua.
Oliko se metsänneito?
Keskiyön aurinko jopa koristeli hänen mekkonsa niittykukilla.
Hyvää juhannusta teille kaikille blogini lukijoille!
Tuokoon yöttömän yön aurinko teille valoa ja iloa <3
Kesäkuu... ja niittykukat kukkivat jälleen Suomessa.
Satumaista Juhannusta kaikille teille! Tuokoon yötön yö teille valoa ja iloa <3
Satumaista Juhannuksen viettoa Suomessa ja kesän värien keräämistä luonnoskirjaan.
Ja alla vielä lähikuvia luonnoskirjan keiju-piirroksesta.
