On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.

Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?

Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.

Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).

Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla -  ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?

Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.

Luonnoskirjastani paennut hahmo oli nähty juhannusyönä lähellä apilapeltoja.

Hän oli kenties haltioitunut tuosta kesäyön pehmeästä valosta. Ja hahmo seisoi hievahtamatta paikallaan, niin että hän juuri ja juuri erottui valkoapiloiden keskeltä. Kruunu ja kukkaseppeleen lehdet, jotka hahmo oli värittänyt itse, näyttivät myös sopivan valeasuun hyvin. 

Ainoastaan hänen valkoinen mekkonsa oli vielä viimeistelemätön, kuin tyhjä kangas.

Sitten juhannusyö vaihtui jo hiljalleen aikaiseen aamuun. Nuo lumoavat aamun auringonsäteet toivottivat siten samalla juhannuspäivän tervetulleeksi. Ja yhtäkkiä apiloiden varjot tanssivat vienosti hahmon valkoisella mekolla! 

Ja hän uneksi taianomaisesta kukkamekosta, joka voisi vangita tuon menneen valkoisen yön tunnelman... ja nuo kesäaamun hetket.

Kummatkohan apilat olivat hänelle mieluisampia? Valkoapilat vai puna-apilat?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa).

Ja minä vaelsin apilapelloilla, joissa nuo kauneimmat apilat kukkivat...
Mutta en enää löytänyt hahmoa sieltä.

Kun unelmoi hieman liian pitkään, voi se näyttää melkeinpä jopa viivyttelyltä. Ja samaan aikaan tuo piirroshahmo vähitellen jo turhautuu...

Ja sitten juhannusyönä se oli tapahtunut! Hahmo oli sekoittanut kaikki nuo apilat - ja paennut!

Tai ehkä hahmo ei sittenkään vain pitänyt tarpeeksi kukkavalinnoistani tai suunnittelmistani? Luulen, että hän myös käytti joitain kyniäni värittääkseen itsensä. Niin, ja jopa repi itsensä irti luonnoskirjastani!

Juhannuksena voi sitten sattua mitä ihmeellisimpiä asioita...

Ollessaan vasta luonnos...
Hän unelmoi juhannusyöstä ja kauneimmista niittykukista. ?

Yksi, kaksi, kolme hortensian kukkaa...
Ja katso, yhtäkkiä siihen muodostuikin polku eiliseen!

Voisiko tuota kukkien polkua pitkin matkustaa jopa ajassa taaksepäin... ja tavata tuon Eilisen Kuningattaren?

Työ nimeltään “Yesterday´s Queen” (Eilisen Kuningatar) syntyi useita vuosia sitten. Tähän piirrokseen suunnittelin vintage-tyylin, joka myös muistutti hiukan vanhoja uudelleen väritettyjä vintage valokuvia. Tässä työssä  vintage-tyyli yhdistyi lisäksi kukka-teemaan.

Lisäksi tässä piirroksessa oli myös ripaus mytogiaa. Ja miten inspiroiva aihe se olikaan! Piirtäessä oli jännittävää kuvitella, miltä tuo Eilisen Kuningatar oikein näyttäisikään...

Tämän piirroksen toteutin lyijykynillä ja valikoiduilla värikynillä, samalla tavalla kuin myös orkidea-aiheisen vintage piirroksen aiemmasta artikkelista (Orkidean mystinen hehku). Myös tässä piirroksessa harmaan sävyissä toistuvat kasvonpiirteet yhdistyvät väritettyihin kukkiin.

On aina yhtä jännittävää nähdä, miten tuo osittainen värittäminen muuttaa piirrosta! Harmaan sävyjen ja värin keskinäinen vaihtelu on oiva keino korostaa tiettyjä elementtejä enemmän ja samalla vaikuttaa siten koko työn tunnelmaan ja tasapainoon.Tässä tapauksessa etenkin kruunu ja kukat nousevat piirroksesta esille vahvasti, koska vain ne on väritetty.

Kun piirros oli valmistumassa, lisäsin vielä muutamia oikeita hortensian kukkia piirroksen päälle. Ja se loi tähän työhön aivan uuden ulottuvuuden!

Koska tahdoin tästä vintage piirroksesta yhdistelmän vaaleansinistä ja harmaata, valikoitui tähän teokseen siten juuri hortensian kukkia. Nuo hennot kukinnot olivat sekä sinisiä, mutta ne myös toivat vahvasti mieleen kukoistuksen ja kukkaan puhkeamisen. Nuo menneisyyden kukkivat hetket, joista ajan myötä kenties tulee vintage muistoja.

Tähän työhön suunnittelin käsin piirretyille kukille hieman tavallisesta poikkeavan tyylin, esimerkiksi aiemmin mainittuun orkidea-aiheiseen työhön verrattuna. Tässä piirroksessa nimittäin tavoittelin enemmänkin hieman "keinotekoista" ja "silkkikukkien" (tekokukkien) kaltaista tunnelmaa. Aivan kuten niissä kukissa, joita voi toisinaan nähdä vanhoissa vintage valokuvissa. Tahdoin Eilisen Kuningatteren kantavan muutamia tuollaisia "tekokukkia", jotka vaikuttaisivat samalla hieman epätodellisilta ja iättömiltä. Ehkä ne samalla vahvistaisivat tunnetta siitä, että aika olisi pysähtynyt. Joissain vintage valokuvissa on tuo mystinen tunnelma, kuin katsoisi pysäytettyyn eiliseen - ja samaan aikaan aprikoisi, että ovatkohan nuo kuvan kukat oikeita...

Samasta syystä jätin tämän piirroksen kukat myös tavallista pelkistetyimmiksi verrattuna esimerkiksi edellä mainittuun orkidea-aiheiseen piirrokseen. Alla olevissa kuvissa Eilisen Kuningattaren kukkien summittainen ja hiomaton, jopa hieman kuvitteellinen tyyli näkyy esimerkiksi kukkien muodoissa ja viivoissa.

Tuota samaa kuvitteellista tyyliä noudatellen piirsin tähän piirrokseen myös kuihtuneita lehtiä, jotka on jätetty harmaiksi... Nuo eilisen värittömät lehdet olivat piirrokseen pieni lisäys, joka kertoi tarinaa eilisen jo kuihtuneista kukista ja lehdistä. Ne ovat  melkein kuin viesti menneisyydestä. Ja tässä tapauksessa viesti on kenties vuodelta 2012, jolloin tämä piirros syntyi.

Myös piirroksen keltainen ja hieman ajassa tummunut kultainen kruunu oli symbolinen lisäys työhön. Alla kuvissa näkyy yksityiskohta, jossa voi nähdä käsin piirretyn kruunun sekä osia piirretyistä "tekokukkien" kaltaisista kukista ja harmaista "kuihtuneista" lehdistä - mutta samalla myös oikeita hortensian kukkia aseteltuna piirroksen päälle.

Tämän työn luominen olikin kollaasin rakentamista. Ja niinä hetkinä, kun kaikki elementit lopulta löytävät paikkansa, tuntuu kuin todellisuus ja epätodellinen voisivat sulautua yhteen. 

Tämän työn ja prosessin muistelu tänään oli kuin kävely tuota hortensian kukkien muodostamaa polkua pitkin....

Ja tuo hento polku vei minut jälleen takaisin sinne. Eiliseen.

Toivon teille kaikille ihania ja inspiroiva hetkiä, joista joku päivä voi tulla niitä kaikkein parhaita vintage muistoja.
 

Kun tahtoisi jäädä vielä hetkeksi...  viktoriaanisiin uniin.

Nopea luonnos viktoriaanisesta mekosta. Piirroksen unenomainen vaaleanpunainen värimaailma syntyi värikynillä.

Suomalaiset niittykukat tarjosivat jälleen kerran inspiraatiota tähän piirrokseen.
Kesän viimeiset niittykukat - ja luonnoskirja, joka kätkee kaikki nuo kesän salaisuudet...

Hiekka, meri ja aurinko. Joskus on tarpeen vain rentoutua.
Iloisia ja rentoja hetkiä kaikille teille lukijoille!

Taianomaisen Suomen juhannuksen lumoissa.
Yrittäen vangita ne ohikiitävät hetket, kun ihmeitä voi tapahtua.

Oliko se metsänneito?
Keskiyön aurinko jopa koristeli hänen mekkonsa niittykukilla.

Hyvää juhannusta teille kaikille blogini lukijoille!
Tuokoon yöttömän yön aurinko teille valoa ja iloa <3