Blogi

Sandcastle.fi blogi sukeltaa keskikesän taikuuteen, niittykukkien loistoon ja fantasiakissojen maailmaan. Sannan blogissa unenomaiset elementit leikkivät todellisuuden kanssa - ja kuvitukset täydentyvät niittykukilla. Seuraa polkua luovuuden, taiteen ja kuvitusten pariin.

Syystunnelmia viktoriaanisessa tyylissä

Tässä pieni piirros luonnoskirjastani. Yllä oleva kuva on hetkestä, jolloin olin suunnittelemassa syksyistä mekkoa hahmolleni. Tässä mekossa viktoriaaniseen tyyliin yhdistyi rustiikkinen syystunnelma.

Tämän hahmon värisävyiksi valikoituivat vastavärit sininen ja oranssi. Ja hahmon piirtämisen ja värittämisen jälkeen mekko täydentyi vielä syksyn kuivahtaneilla lehdillä. Hahmon mekon päällimmäinen kerros koostuu kellertävistä lehdistä, joissa on jo ripaus ruosteenruskeita sävyjä.

Tämän pienen piirroksen myötä lähetän syksyysi valoa ja voimaa! Pysy vahvana!

Punaiset ja valkovioletit neilikat… ja vihreät silmät!

Tämänkertainen kukkamekko täydentyi punaisilla ja valkovioleteilla neilikoilla.

Jo alusta lähtien tälle piirroshahmolle valikoitui vahva punainen ja dramaattinen tyyli, joka sitten keventyi vaaleanvioleteilla neilikoilla. Nuo vaaleanvioletit neilikan kukat tasapainottivat punaista tyyliä ja kevensivät koko kuvituksen tunnelmaa.

Ja samaan tapaan myös nuo piirretyt kukkien kaltaiset koristeet piirrohahmon puvun yläosassa on suunniteltu valaisemaan noita aivan tummimpia hahmon värikynäkerroksia (kuva alla).

Piirretyt kukkakoristeet on myös suunniteltu muistuttamaan aitoja valkovioletteja neilikan kukkia, mutta niissä on kuitenkin pyritty myös säilyttämään vaikutelma siitä, että ne ovat osa piirretyn mekon koristeita. Ja piirrosvaiheessa nuo kukkakoristeen osiot hihoissa ja puvun yläosassa onkin siten jätetty hieman pelkistetymmäksi aitoihin mallineilikoihin verrattuna (kuva alla).

Tämän piirroshahmon pienoiskasvot ja ihonväri on toteutettu useilla värikynäkerroksilla. Ja samoin hahmon hiukset koostuvat purppuran ja punertavan värin kerroksista, jotka täydentyivät hiusten valokohtien väreillä: valkoisella ja harmahtavilla sävyillä.

Alla olevasta lähikuvasta voi nähdä tarkemmin myös hahmon vihreät silmät. Tuo intensiivinen vihreä sävy vastavärinä voimakkaalle punaisella toi kuvitukseen kontrastia… ja loi samaan aikaan melkeinpä kuin vuoropuhelun noiden kahden eri värin välille. Kenties tällä kertaa piirroshahmo tarvitsi nuo intensiiviset vihreät silmät (ja tuon katseen) osaksi tyyliään?

Tässä designissa hahmo on jälleen suunniteltu sopimaan yhteen kukkamekkonsa sävyjen kanssa. Ja lopputuloksena tähän kuvitukseen syntyi vahva punainen tyyli, jossa mausteena on valkovioletin ja vihreän sävyjä.

Pysy vahvana ja rohkeana! ❤️ Tämän kuvituksen myötä lähetän sinulle voimaa ja valoa!

Keskikesän kukkiva mekko ja tanssivat varjot

Yläpuolella näkyvässä kuvassa olin suunnittelemassa keskikesän kukkamekko-designia. Ja tähän kuvaan taltioitui se hetki, jolloin olin juuri järjestelemässä pienen pieniä kukkia piirroshahmoni hiuskoristeiksi.

Tämänkertainen kukkamekko rakentui suomalaisista niittykukista. Ja tähän juhannus-teemaiseen piirroshahmoon ja kukkamekkoon yhdistyivät etenkin keltaiset ja vihreät sävyt.

Hahmon suunnittelun ja piirtämisen jälkeen rakentelin kukkamekon niittykukista, jotka löytyivät edellisessäkin blogin artikkelissa mainitulta salaiselta niityltä.

Ja sitten juhannusaattona piirroshahmoni mekko kukki täydessä loistossaan ja keskikesän valossa nuo niittykukkien varjotkin tanssivat...

Alla olevissa kuvissa sen sijaan näkyy hetket ennen tanssivien varjojen saapumista. Tuona kesäpäivänä odotin, että aurinko tulisi esiin ja varjot saapuisivat leikkimään... Alla olevista kuvista voi myös tarkastella lähemmin tuota mekon kukkivaa laahusta.

Alla näkyy selkeämmin vielä piirroshahmon kasvot. Tällä kertaa vihreän sävyjä on lisätty "silmämeikiksi" ja mukautettu piirroshahmon vaaleisiin sävyihin sopiviksi.

Vilkaisen menneeseen ja muistelen keskikesän pehmeitä varjoja - ja noita aurinkoisia kesäpäiviä.

Ja muistan nuo pienimmät kukat, jotka voivat säteillä niin paljon valoa...
Ja lähetän sinulle juuri nyt valoa, voimaa ja vahvuutta!

Valoa hänen siniseen todellisuuteensa

Muistoja hetkestä, kun lämmin keväinen valo saapui hänen siniseen todellisuuteensa…

Tämä keväinen kukkamekko on viimeistelty helmililjoilla ja neilikoilla. Piirroshahmolle suunnittelin ensin pehmeän sinisen tyylin, jota korostin sitten lämpimän sävyisillä värikerroksilla ja keltaisilla valokohdilla. Kukkamekko täydentyi sen jälkeen värikylläisillä keltapunaisilla neilikoilla, jotka tuntuivatkin valaisevan koko teoksen ja kuvituksen.

Ja hänen kukkamekossaan nuo neilikan kukat sitten melkeinpä säteilivät valoa...

Ja myös nuo helmililjan kukat tuntuivat olevan oikea valinta, kun lähdin rakentamaan tuota pehmeän sinistä keväistä tunnelmaa... Alla olevista kuvista voi katsoa lisää yksityiskohtia hahmon kukkivasta laahuksesta.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy hetki, jolloin pääsin lisämään valoa hahmoni siniseen todellisuuteen. Nimittäin tuon pienen neilikan kukan terälehden lisääminen hahmon yläosaan tuntui viimeistelevän koko kukkaluomuksen. Alla olevasta kuvasta näkyy selvemmin, miten myös keltaiset värikynin lisätyt kerrokset toivat lisää valoisuutta piirroshahmon tyyliin.

Kun piirsin hahmoa, käytin tällä kertaa useita värikynäkerroksia. Etenkin luodakseni pienoiskoossa nuo kasvot, joissa siniset värit näyttävät sulautuvan pehmeästi lämpimämpien ihonvärien sävyihin.

Piirroshahmo on lisäksi väritetty siten, että se sopisi mahdollisimman hyvin yhteen myös mekon kukkien värien kanssa. Siten kukkamekosta lopulta muotoutui muisto siitä erityisestä hetkestä, jolloin talven jälkeen kevään valonsäteet vihdoin värittävät tuon sinisen todellisuuden lämpimin sävyin.

Lähetän valoa ja energiaa juuri sinulle!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Yllä olevassa kuvassa on Suomen itsenäisyyspäiväksi suunniteltu kukkamekko.

Tämä kukkamekko rakentui sinivalkoiseen teemaan ja tunnelmaan. Juhlan kunniaksi hahmo sai tyyliinsä myös kultaisia yksityiskohtia.

Hahmon piirtämisen ja suunnittelun jälkeen, kukkamekko koostui sinisistä lehdistä ja valkoisista kukista.

Ja sitten itsenäisyypäivän iltana, kun kynttilät syttyivät, myös hahmon mekon kultaiset yksityiskohdat saivat vihdoin kimaltaa. Ja jopa kukkien varjot näyttivät siinä vaiheessa liittyvän mukaan itsenäisyyspäivän juhlintaan...

Alla olevissa lähikuvissa näkyy selkeämmin hahmon piirretyn mekon kultaiset yksityiskohdat sekä pienoiskoossa toteutetut korut, kuten rannekoru ja korvakoru. Vilkaise myös hahmon sinisiä silmiä sekä silmämeikkiä; josta muodostui yhdistelmä sinisen ja ruskean sävyjä.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Syksyisiä lehtimekkoja Halloweenin viettoon

Syksyn lehtimekkoja Halloweeniksi...

Mikä on suosikkisi? 1,2,3 vai 4?
(Voit jättää kommentteja Instagramissa tai Facebookissa)

Tämä yllä oleva kokoelma lehtimekkoja syksyn väreissä yhdistelee sekä Halloweenin tyylejä että satumaisuutta.
Alla on kuvia kokoelmasta sekä myös linkit alkuperäisiin artikkeleihin, joissa on enemmän tietoa valituista mekoista.

Yllä olevista lehtimekoista (numerot 1 ja 3) voi lukea lisää täällä.
 

Ja yllä olevan kuvan vaahteranlehtimekosta (numero 2) voi lukea lisää täältä.
 

Ja viimeisimpänä yllä oleva lyhyempi vaahteranlehtimekko (numerolla 4), josta lisää tietoa löytyy täältä.
 

Hyvää ja värikästä Halloweenia! ?

 

Vaaleanpunainen niittykukkamekko keskiyön auringon alla

"Juhannusaattona hän löysi itsensä satumaailmasta, jossa keskiyön auringon alla todellisuus olikin yllätten vaaleanpunainen ja taianomaisia asioita saattoi tapahtua... Ja tuona yöttömänä yönä hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista." ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaaton tunnelmaan. Inspiraation tälle luomukselle tarjosi aivan erityinen vaaleanpunainen hetki keskiyön auringon alla... Tuona hetkenä ympäröivää maailmaa saattoi tarkastella kuin jonkin taianomaisen pinkin värilinssin lävitse - ja se sai kaiken tuntumaan unenomaiselta. Aivan kuin todellisuus olisi yhtäkkiä muuttunut myyttiseksi saduksi.

Alla on kuva tuosta ihmeellisestä hetkestä, jolloin keskiyön aurinko lumosi luonnoskirjani vaaleanpunaisella loitsullaan.

Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta todellisuudesta... Ja sen inspiroimana tässä kukkaluomuksessa olikin tarkoitus vaalia noita samoja vaaleanpunaisen sävyjä, jotka näyttäytyivät keskiyön auringon alla. Tämä kukkamekko vei minut takaisin juuri tuohon tiettyyn hetkeen, kun vaaleanpunainen maailma muuntuu violetiksi tarinaksi. Lopputuloksena tässä kukkivassa mekossa yhdistyvät siten pinkin, magentan ja myös violetin sävyt.

Tämä yllä olevan kuvan kukkamekko vaaleanpunaisin ja magentan sävyin muistuttaa tunnelmaltaan vähän myös erästä vanhempaa juhannustaikojen inspiroimaa myyttistä kukkamekko designia.

Mutta tällä kertaa sunnittelin piirrohahmolle kuitenkin siis hieman eriävän tyylin, jossa kukkamekon yläosa on myös keveä mutta puseromainen, ja jossa on enemmän piirrettyjä yksityiskohtia - sekä myös lisättyjä pieniä kukkakoristeita. Samaan aikaan tavoitteena oli pitää mekon yläosa kuitenkin kesäisen keveänä ja ilmavana, kuin se olisi varta vasten suunniteltu juuri juhannuksen juhlintaan. Vaikka kaikki piirrosahmon värit olikin suunniteltu korostamaan juhannusyön vaaleanpunaisia ja violetteja värejä, niin samaan aikaan oli tavoitteena myös pitää piirroshahmon sävyt vaaleampina ja kevyempinä kuin kukkamekon värikylläisten niittykukkien värit.

Kokonaisuuden suunnittelun jälkeen piirretyn hahmon puseromainen yläosa sai sitten vielä myös koristeeksi pieniä kukkia. Alla on muisto tuosta hetkestä ja työvaiheesta.

Erityinen yksityiskohta noissa yläosan pienissä kukkakoristeissa sekä kukkamekossa olivat metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) kukat. Tässä tapauksessa ne sopivat täydellisesti keskiyön auringon luomaan pinkkiin tunnelmaan sekä piirroshahmon väreihin.

Nuo pienet ja taianomaiset metsänätkelmän kukat olivat kuin kätkettyjä mini-orkideoja, jotka vain odottivat löytymistään. Oli myös hienoa löytää niistä ensimmäiset kukkivat kukinnot, ja juuri juhannuksen aikaan.

Alla olevista kuvista voi myös tarkastella ja vertailla noiden pienten kukintojen kokoa suhteessa vaaleanpunaisiin värikyniin.

Kukkaluomuksen suunnittelussa nuo "miniorkideat" olivat kiehtovia... etenkin kun sommittelin tälle keskikesän hahmolle kukista hiuskoristeita. Alla on kuva tuosta vaiheesta, kun pienimmät kukat yhdistyivät miniatyyri-hiuskoristeiksi.

Alla on myös kuvia mekon kukkivasta helmasta. Tällä kertaa se koostui puna-apilan kukista (Trifolium pratense), maitohorsman kukista (Chamaernerion) sekä ruusuruohon kukista (Knautia arvensis).

Keskiyön auringon alla väreillä voi olla maagisia sävyjä - ja yöttömässä yössä voi löytää jopa ihmeellisiä pienoiskukkia!

Toivon juuri sinulle taianomaisia keskikesän hetkiä!

Yöttömän yön vaaleanpunainen lumous

On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Nalle ikkunassa

Kun nallekarhu on jättänyt luonnoskirjan ja nauttii jo uudesta elämästään ikkunassa…

Joskus on turvallisinta katsella ulkomaailmaa verhojen takaa, ikkunoiden lävitse... Ja joskus jopa vain eri digilaitteiden näyttöjen kautta.

Tämän asetelman rakentaminen ikkunaan sai alkunsa pienellä luonnoksella nallekarhusta. Piirros toteutettiin värikynillä. Alla olevan kuvan keltaiset tulppaanit toivat valoa poikkeusajan kevään päiviin ja inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.

Ja sitten nallekarhu olikin jo valmiina jättämään luonnoskirjan ja aloittamaan uuden elämänsä ikkunassa... viettäen päivät tarkastellen ulkomaailmaa verhon takaa.

Lisäsin asetelmaan myös luonnoskirjoja ja sitten myös muutamia värikyniä. Ehkäpä ne voisivat inspiroida ohikulkijat luovuuteen ja piirtämään...?

Alla on kuva hetkestä, jolloin piirroshahmo oli irtautunut luonnoskirjasta, ja alkoi sitten hiljalleen löytää tasapainon asetelman muiden elementtien parissa.

Ja siellä ikkunassa nallekarhu jo olikin... Kuten heijastus. Aivan kuin aika olisi yhtäkkiä seisahtunut.

Pysy vahvana!

Nalle

Tämä ylläolevassa kuvassa näkyvä pieni piirros nallekarhusta on toteutettu värikynillä. Kuvan keltaiset tulppaanit tuntuivat tuovan hieman lisää valoa tämän poikkeusajan kevään päiviin... Nuo tulppaanit inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.

Pysy vahvana!

Joulutähden tonttutyttö

Tähän aikaan vuodesta voi löytää tontun joulutähdestä?!

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!
Toivotan teille taianomaista ja onnellista joulun aikaa! ❤️

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Katson yllä olevaa vanhempaa kuvaa ja muistelen menneiden vuosien ajatuksia. Ja kiitollisena kirjoitan jälleen nämä sanat: Kiitos Suomi. Kiitos Suomen veteraanit, kiitos isovanhemmat.

Ja Suomi, kiitos myös kaikesta inspiraatiostasi: lumisista talvista  ja keskikesän niittykukista... Ideoista ja unelmista.

Yllä olevassa kuvassa Suomi-neito on jälleen valmistautumassa itsenäisyyspäivän viettoon...
Suomi-neidosta voi lukea lisää täällä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Saappaiden valintaa

Kumpi tyyli on suosikkisi, romanttinen vai dramaattinen tyyli? 1 vai 2?
(Voit kommentoida suosikkiasi Sandcastle.fi Instagram tai Facebook sivuilla)

Alla vielä lähikuvaa romanttisemmista saappaista, jotka on koristeltu kanervan kukilla...

... sekä lähikuva dramaattisemmasta tyylistä, joka on suunniteltu lähestyvää Halloweenia varten.

Kanervan kukkiin pukeutuneena

Kanervan kukkiin pukeutuneena!

Tämä yllä oleva alkusyksyn kukkamekko on viimeistelty kanervan kukilla. Vaihtelun vuoksi tahdoin sunnitella hieman lyhyemmän mekon, ja viimeistellä sitten tyylin romanttisilla kukkasaappailla. 

Piirretyn hahmon värit valikoituvat kanervan kukkien perusteella, korostaen paitsi kukkien väriä mutta myös noita alkusyksyn vihreitä sävyjä. Alla on lähikuva piirroshahmosta.

Yllä olevassa kuvassa olin juuri lisäämässä pienimpiä kukkakoristeita hahmon hiuksiin sekä myös mekon yläosaan.

Tällä kertaa hahmolle piirtyi tumman ruskeat silmät, joita on sitten vielä korostettu vihreän ja tummanvioletin sävyillä hahmon silmäluomien alueella. Silmät näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.

Erityistä tässä kuvituksessa olivat etenkin nuo romanttiset saappaat, jotka saivat koristeensa pienistä kukista.Tämän kuvituksen teossa suosikkihetkiäni olivatkin sekä pienoiskokoisten kenkien piirtäminen että niiden viimeistely pienillä kanervan kukinnoilla.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä kaikille blogini lukijoille!

Kukkiva mekko keskiyön auringon alla

Juhannusaattona hän käveli järven rantaa. Ja tuon yöttömän yön aikana, keskiyön auringon alla, hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista. ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaatoksi. Erityisen inspiraation tälle luomukselle tarjosivat keskiyön auringon sävyttämät taianomaisen värit sekä yöttömän yön hetket.
 
Tämän kukkivan mekon laahus on suunniteltu muistuttamaan polkua suomalaisen järven rannalla. Polkua, jonka varrella juhannusyönä valkoiset niittykukat hohtavat sekä hiirenvirnojen sinivioletit kukinnot muistuttavat mystistä järveä, jonka keskiyön aurinko on värjännyt violeteilla sävyillä. Alla on on lähikuva tuosta kukkivasta laahuksesta.

Keskiyön auringon alla vaaleanvioletti järven väri oli erityisen kiehtova. Sen vuoksi myös piirretyn hahmon varjostukseen väriksi valikoitui juuri tuo sama taianomainen väri.

Hahmolle on suunniteltu myös perinteinen juhannukseen sopiva tyyli mekon yläosaan. Lisäksi yläosa täydentyi pienillä kukkakoristeilla. Erityisenä yksityiskohtana tässä työssä olikin löytää vaaleanvioletteja niittykukkia myös hahmon pieniin kukkakoristeisiin. Tällä kertaa Rohtotädykkeen (Veronica officinalis) kukkien väri vastasi täydellisesti lumoavan vaaleanvioletin järven sävyä, samoin kuin myös piirretyn hahmon varjostusvärejäkin.

Pienet ja hennot Rohtotädykkeen kukat olivat kuin piilotettu aarre odottaen löytymistään toisten keskikesän kukkien ja kasvien alla.

Kukkaluomuksen teossa nuo pienet kukat olivat maagisia. Alla olevasta kuvasta voi myös verrata niiden kokoa suhteessa värikynään. Noiden pienten kukkien sommittelu hahmon kukkakoristeisiin tuntui siltä, kuin olisi rakennellut miniatyyrimäistä kukka-asetelmaa pienoiskoossa.

Yläosan pieniin kukkakoristeisiin käytin myös muutamia vaaleansinisiä lemmikin kukkia. Nuo pienet turkoosin sinertävät kukat sointuivat sopivasti yhteen hahmon silmien värin kanssa. Lopputuloksena hahmon silmätkin juhlistivat siten juhannusyön sävyjä – silmät kuin vaaleansiniset lemmikin kukat ja silmäluomet enemmän Rohtotädykkeen kukkien sekä vaaleanvioletin järven sävyjä toistellen.

Juhannusaattona voi todistaa tuota taianomaista hetkeä, kun keskiyön auringon säteet värjäävät yöttömän yön oransseilla sävyillä. Sen vuoksi tämä luomus vaati myös noita vahvempia oransseja ja keltaisia sävyjä valaisemaan sekä piirroshahmoa että kukkamekkoa. Siitä syystä kukkamekossakin on myös keltaisia niittynätkelmiä sekä niittyleinikkejä.

Lisäksi myös piirretyssä hahmossa keltaiset ja oranssit värikerrokset muistuttavat keskiyön auringosta. Alla olevasta kuvasta erottuu selkeämmin myös nuo auringonsäteiden kosketuksia mukailevat oranssit luonnosmaiset viivat, samoin kuin myös lämpimämmät sävyt hahmon kasvojen alueella.

Keskiyön auringon alla väreillä on lumoavia sävyjä. Ja juhannusyönä järvikin voi näyttäytyä vaaleanviolettina.

Toivon teille kaikille taianomaisia ja valloittavia keskikesän hetkiä!

Tulppaanien ympäröimä

Tulppaanien ympäröimänä... ja kevättä odotellessa! ??

Tämä yllä oleva kukkamekko täydentyi vaaleanpunaisilla ja violeteilla tulppaneilla. Ja tyyliin kuului myös tuo piirroshahmolle väritetty vahva pinkki hiusväri.

Toisaalta mekon piirretyn osuuden väritetyt kerrokset on vastaavasti pidetty melko vaaleina ja keveinä, kun tavoitteena oli tavoitella etenkin aikaisen kevään tunnelmaa. Mekon yläosa on siten suunniteltu tuohon vaaleanviolettiin tyyliin ja se täydentyi myös pienillä piirretyillä pitsimäisilllä kuvioilla, jotka yksityiskohtineen näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.

Piirtäessä tuntui myös melkein kuin olisi luonut piiroshamolle meikkiä pienoiskoossa! Etenkin silloin, kun lisäsin tuota violettia sävyä hahmon silmäluomiin. Lisättyjen värikerrosten myötä myös hahmon vihreät silmät sointuivat sopivasti yhteen tulppaanien lehtien vehreiden sävyjen kanssa.

? Onnellisia keväisiä hetkiä teille kaikille! ?

Joulutonttu lumisessa metsässä

Tähän aikaan vuodesta metsässä voi nähdä tonttuja! ?

Ja tänään joulutontut ovat kiireisiä kaikkien toivottujen lahjojen kanssa. Nuo arvokkaimmat lahjat kun ovat niin tarpeen tässä maailmassa: rakkautta, myötätuntoa, positiivista energia - ja onnellisuutta ?

Ja juuri nyt, tuo yllä olevan kuvan tonttu, antaa kaikkea tuota juuri sinulle!
Lähettäen sylillisen positiivista energiaa  ?

Ja alla olevissa kuvissa vielä lumisen jouluillan tunnelmointia...

Vaaleeanpunaisen ja violetin talvisen taivaan alla, on aikaa jouluisiin luonnoksiin.
Aikaa saduille.

Onnellista joulun aikaa blogin lukijoille ?

Viimeiset päivät ennen lunta

Viimeiset päivät ennen lunta.
Häivähdys vihreää pimeässä... Tuo viimeinen vehreyden kaipuu ?

Tällä kertaa valmistuneesta kukkamekosta tuli kuin tummempi jatkumo kevään ensimmäiselle kukkamekolle. Siksi tämänkertaisen mekon värit ovat myös käänteisessä järjestyksessä verrattuna tuohon keväiseen luomukseen. Alla mainitut työt ovat vieretysten.

Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.

Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.

Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.

Myös löytämistäni kellertävän vihreistä lehdistä samoin kuin niiden ruskeista sävyistä tuli osa tämän kertaista kukkamekkoa.

Tällä kertaa kukkamekko rakentuikin sekä vihreistä lehdistä, mutta myös tummista ja ruskeista kuihtuneista kukista ja kasveista, joita voi vielä löytää luonnosta juuri ennen lumen saapumista. Noista lakastuneista kasveista, jotka niin ylpeästi uhmaavat tuota tulevaa talvea.

Löydettyäni kaikki oikeat kasvit ja elementit kukkamekkoa varten, myös hahmolle piirtyi sitten luomukseen sopiva tumma ja vihreä väritys mekon yläosaan. Yäosaan muotoutui tällä kertaa myös tuo myöhäisen syksyn hieman takkimainen tyyli pitkillä hihoilla. Tyyli, jossa voi nähdä myös hieman vaikutteita viktoriaanisesta tyylistä. Myös vihreän ja ruskean sävyt mukautuivat piirroskerrosten myötä sopimaan yhteen valmiin kukkamekon värien kanssa.

Koska viimeiset lumettomat päivät voivat joskus olla niin tummia, olivat siten myös muutamat värivalinnat tämänkertaiselle hahmolle selviä heti alusta alkaen. Kuten tuo hahmon tumma tukka ja ruskeat silmät... Ja kun tumman ja vihreän sävyinen kukkamekko oli täydentynyt valmiiksi, myös hahmo sai lisäksi vihreää väriä korostuksina hiuksiina sekä myös vihreitä sävyjä silmäluomiinsa.

Myös mekon yläosa täydentyi tässä luomuksessa oikeilla vihreillä lehdillä. Nuo vehreät lehdet muotuivat kuin kaulahuiviksi hahmon kaulalle. Ehkäpä tuo miniatyyrimäinen huivi onnistuisi jopa tuomaan hieman valoa ja lohtua hahmolle noihin pimeisiin lumettomiin päiviin. Alla olevasta lähikuvasta voi tarkastella tuota pienoishuivia ja muita yksityiskohtia.

Ja sitten, eräänä pimeänä ja lumettomana päivänä...

Ensilumi lopulta saapuu, ja peittää jopa nuo viimeiset vihreät lehdet.

Mukavia joulukuun hetkiä blogin lukijoille!

Kaatuneen puun keiju

Kaatuneen puun keiju ?

Hänet voi nähdä vaeltelemassa kaatuneen puun päällä, tuolla pehmeimmällä sammaleella.

Joskus aarniometsässä voi melkein kuulla kaikuja niistä menneistä hetkistä, kun vanhat puut vuosia sitten kaatuivat. Mutta nyt pehmeä sammal jo hyväilee noita kaatuneita jättiläisiä. Ja marraskuussa, kun syksyn väriloisto on jo kadonnut, on metsä silti yhä niin uskomattoman vihreä. Tuon vehreän sammalpeitteen värittämä.

Vanhat metsät ovat lumoavia. Ja juuri sieltä voi myös löytää täydellisen paikan luonnosteluun ja unelmointiin...

Ja jos siellä siristää silmiään.... voivat keijutkin herätä henkiin.

Halloween mekot

Halloween mekot ?

Kumpi on suosikkisi? Vasen vai oikea?
(Voit kommentoida suosikkiasi  Instagramissa tai Facebookissa)

Nämä Halloween hahmot on luotu yhdistämällä tummempaan tyyliin piirretyt hahmot sekä pudonneista syyslehdistä kootut mekot.  Koska tahdoin näihin lehtimekkoihin leiskuvia punaisen ja oranssin sävyjä, olivat syksyiset haavan lehdet näihin luomuksiin sopiva valinta.

Joten siitä syystä luova prosessi alkoikin retkellä metsään. Juuri sinne, missä nuo korkeat lehtipuut kasvavat...

Syksy oli jo värjännyt haavan lehdet tuolla kauniin keltaisella sävyllä. Mutta korkealla latvoissa saattoi kuitenkin nähdä myös noita punaisia ja oransseja lehtiä.

Syystuuli saapui avukseni, kun odotin noiden kauniiden punertavien lehtien putoamista.

Ja lopulta löysin kokoelman juuri niitä sopivan värisiä punaisen ja oranssin sävyisiä lehtiä. Jotkut lehdistä olivat pudonneet jo aiemmin, mutta onneksi syksyinen valo avuliaasti paljasti niiden piilopaikat maassa.

Jokainen noista lehdistä oli ainutkertaisen kaunis. Ja muutamissa lehdissä oli noita pieniä mustia pisteitä ja tummentuneita kohtia, jotka sopivat hyvin myös suunniteltuun halloween teemaan sekä hahmojen tummaan tyyliin.

Olin jälleen löytänyt aarteita, valikoiman leiskuvan värikkäitä pudonneita haavan lehtiä. Ja nuo kauniit lehdet, ja niiden pienimmät mustat yksityiskohdat, antoivat jo monia ideoita myös hahmojen tulevasta piirretystä tyylistä.  Joten kiiruhdin toteuttamaan halloween hahmojani. Ja tuona iltana jopa syksyisissä puissa näytti auringonlaskun aikaan olevan nuo halloween teeman värit ja tuo kiehtova tumma tunnelma.

Tuo syksyinen auringonlasku ja pehmeän vastavalon korostama tummuus tarjosi lisää inspiraatiota piirtämiseen. Muisto tuosta maisemasta auttoi myös värittämään piirroshahmot tarpeeksi tummiksi. Tavoittelin hahmoille samantapaista vahvojen värien ja tumman tyylin yhdistelmää, aivan kuin tuossa syksyisten puiden takaa näkyvässä auringonlaskussa. Siten kuvituksen kahdelle hahmolle muotoutui tuo tumma tyyli yhdistettynä syksyisiin lehtimekkoihin.

Tahdoin myös korostaa valittuja värejä jo piirrosvaihessa, ja siten samalla myös erottaa hahmojen tyylejä toisistaan (kuva alla). Sen vuoksi hahmot on väritetty joko mustalla ja tummanpunaisella (vasen hahmo) - tai vastaavasti mustalla, harmaalla ja oranssilla (hahmo oikealla).

Lopputuloksena vasemmanpuoleisesta hahmosta tuli tummempi, kun taas oikeanpuoleiselle hahmolle muotoutui vahvasti oranssi tyyli. Lisäksi oranssilla hahmolla on mekossaan myös haavan lehtiä, joissa näkyy vahvoja keltaisen sävyjä.

Oranssille hahmolle piirsin myös hieman luonnosmaisemmalla tyylillä hiukset ja etenkin hihat. Nuo luonnosmaiset viivoitukset näkyvät selkeämmin kuvassa alla. Samassa kuvassa näkyy myös hieman paremmin hahmon vihreät silmät. Aavistus vihreää väriä antoi muuten niin oranssimustan hahmo tyyliin pienen lisän.
Verrattuna oranssiin hahmoon, toisen hahmon mekko vastaavasti rakentui tummemman punaisista lehdistä. Joissain noista lehdistä oli myös kiinnostavia tummanruskean sävyjä sekä harmaita haalenneita alueita, jotka sopivat hyvin halloween teemaan.
Lisäksi lehtien vahvat syvänpunaiset värit toistuvat myös hahmon piirretyissä hiuksissa ja asun rusetissa, mutta myös muissa mekon yläosan pienissä yksityiskohdissa sekä hahmon huulissa. Kuvassa alla voi nähdä selkeämmin mainittuja yksityiskohtia, sekä myös hahmon ruskeat silmät.

Hahmojen piirtämisen ja lehtimekkojen kokoamisen jälkeen, viimeistelin vielä halloween hahmoille tuon lehdistä rakennetun ympäristön. Kuvissa alla näkyy tuo lehtien kerroksellisuus sekä niiden muodostama maailma. 

Joskus syksy voi viedä mukanaan pudonneiden lehtien maailmaan.

Toivotan teille kaikille mukavaa ja taianomaista Halloweenia!

Syysvaahteran Keiju

Syysvaahteran keiju...
Annathan vaahteranlehtien pitää värinsä vielä hetken aikaa ??

Syysvaahteran keijun mekko on koottu pudonneista vaahteranlehdistä.  Ja tämän kerroksittaisen mekon tyyliksi valikoitui etenkin syksyn eri väreissä loistavat lehdet.

Ja siitä syystä tämän luomuksen tarina alkoikin juuri vaahteranlehtien etsinnöillä. Ja miten värikäs seikkailu siitä tulikaan! Alkaen vihreän vivahteista ja jatkuen keltaisten sävyjen syövereihin. Ja matkan varrella pysähdyin useamman kerran ihmettelemään, miten upeasti tuo syksyinen valo voikaan leikkiä vaahteranlehdillä.

Ja etsintöjeni jatkuessa, löysin niin monia pudonneita aarteita vaahteroiden alta...

Ja polkuni johdatti minut sitten mahtavan monivärisen vaahteran alle. Ja tuo puu näytti todellakin vaalivan kaikkia syksyn värejä ja vaiheita lehdissään.

Ja kaikkein kallisarvoisimmiksi aarteiksi paljastuivat nuo pudonneet syvänpunaiset lehdet. Nuo samaiset punertavat lehdet muodostivat sittemmin myös keijun mekon alaosan, ja tuon tummanpunaisen helman. Ja samat punaiset ja oranssit sävyt toistuivat sitten myös keijun mekon piirretyssä yläosassa. 

Keijun mekosta muotoutui monivärinen, sen matkallani kohtaamani vaahteran inspiroimana. Lisäksi piirretyn hahmon mekon yläosa ja muut värit on mukautettu tuon monivärisen lehtimekon sävyihin. Viimeisissä väritetyissä kerroksissa myös keijun silmät saivat lopullisen vahvan vihreän sävynsä.

Syksyn leiskuvat värit ovat aina inspiroivia. Ja tällä kertaa kirkkaan värikkäät vaahteranlehdet toivat ripauksen tuota syksyn taikuutta myös keijun lehtimekkoon.

Värikästä ja luovaa syksyä kaikille blogini lukijoille!

Kesäyön uni - vai kukkamekko?

Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.

Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?

Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.

Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).

Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla -  ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?

Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.

Hän pakeni luonnoskirjasta

Kun unelmoi hieman liian pitkään, voi se näyttää melkeinpä jopa viivyttelyltä. Ja samaan aikaan tuo piirroshahmo vähitellen jo turhautuu...

Ja sitten juhannusyönä se oli tapahtunut! Hahmo oli sekoittanut kaikki nuo apilat - ja paennut!

Tai ehkä hahmo ei sittenkään vain pitänyt tarpeeksi kukkavalinnoistani tai suunnittelmistani? Luulen, että hän myös käytti joitain kyniäni värittääkseen itsensä. Niin, ja jopa repi itsensä irti luonnoskirjastani!

Juhannuksena voi sitten sattua mitä ihmeellisimpiä asioita...

Mutta voiko tuosta kaaoksesta löytyä kauneutta?

"In all chaos there is a cosmos, in all disorder a secret order"   ― Carl Jung 

Kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät - ja pähkinänruskeat silmät

Kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät ja pähkinänruskeat silmät...

Kesämekko kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista,
ja yhtäkkiä nuo lakastuneet lehdet olivatkin enää vain muistojen kerroksia.

Tämä kukkamekko rakentui kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista. Myös nuo kuihtuneet lehdet samoin kuin tuoreet vihreät lehdetkin löysivät paikkansa tästä kuvituksesta.

Tähän kukkamekkoon syntyi samanlainen tyyli kuin aiemman artikkelin kevät-teemaisessa mekossakin. Mutta tällä kertaa teemana oli vastaavasti siis aurinkoinen alkukesä, ja sen myötä työn väreiksi valikoituivat siten vahva keltainen sekä vihreän ja ruskean sävyt.

Myös tässä kukkamekossa on käytetty osana kuihtuneita lehtiä, jotka toivat työhön lisää kerroksellisuuden tuntua. Ja tällä kertaa nuo lehdet yhdistyivät sekä kukoistavien kukkien että myös leinikkien ja voikukkien vihreiden lehtien kanssa.

Tämä työ syntyi jatkoksi aiemmin mainitulle keväiselle kukkamekolle, niin kuin se olisi samalla tuo seuraava askel kevään jälkeen. Sillä aivan kuten Suomen luonnossa, kun vuokot ja käenkaalit ovat jo kuihtuneet, niin voikukat ja leinikit ovat jo vastaavasti alkaneet kukintansa.

On mielenkiintoista seurata tuota luonnon kiertokulkua, ja seurata miten kaikilla niittykukilla on nuo omat tarkat ajankohtansa kukoistukselleen. Ja on myös erityisen kiehtovaa yrittää taltioida nuo ohikiitävät hetket, ja muuntaa ne kuvitusten kukkamekoiksi.

Kun etsin tähän kukkamekkoon tarvittavia kukkia, aurinkoinen päivä oli jo kääntymässä illaksi. Ja leinikkien vahva keltainen väri oli erityisen upea ilta-auringon valossa. Ja kun poimin kuvituksen viimeisempiä kukkia, voikukat alkoivat jo sulkeutua yötä vasten. Halusin lisätä ripauksen myös tuon hetken tunnelmaa tähän kukkamekkoon. 

Ja sen vuoksi tässä kuvituksessa voikukat ovatkin sulkeutuneet, ja antavat siten samalla niittyleinikeille enemmän tilaa huomion keskipisteenä. Samalla se tarjosi hyvän keinon pitää kuvituksen keltaisuus tasapainossa, koska tuo leinikkien kirkas keltainen oli niin vahva elementti tässä työssä.

Sulkeutuneissa voikukissa (kuvissa alla) näkyy selkeämmin myös nuo tummemmat terälehdet, jotka voikukissa muuten jäävät yleensä piiloon. Tuo erityinen tummempi sävyi sointui myös mukavasti yhteen lakastuneiden harmaiden ja ruskeiden lehtien kanssa. Ja lisäksi tuo sama väri toistui myös, kun väritin piirroshahmon hiuksia.

Ylläolevien kuvien sulkeutuneissa voikukan kukissa näkyy myös tuo raidallinen vaikutelma -  kuin keltaisen ja tummemman ruskeanharmaan yhteinen leikki. Tähtäsinkin tuohon samaan vaikutelmaan hahmon hiuksissa. Ja lisäksi väritin hahmon hiuksiin myös erittäin vaaleita kohtia raidoiksi, niin kuin ne olisivat auringon vaalentamia. Myös pehmeämmät vaaleanruskeat sävyt olivat tärkeitä värityksessä ja hahmon hiusten viimeistelyssä.

Lisäksi tälle hahmolle suunnittelin teemaan sopivan ihonvärin. Samaan aikaan kalpeahko kuin ensimmäisinä kesäpäivinä... mutta kuitenkin hahmon iholla toistuu jo myös lämpimiä sävyjä, kuin auringonvalon antamia. Tuo ihon värivalinta oli myös yksi keino korostaa tuota ensimmäisten aurinkoisten kesäpäivien tuntua tässä kuvituksessa. Ja piirroksen loppuvaiheessa myös hahmon muut värit  mukautuivat kukkamekon väreihin.

Tällä kertaa väritin hahmolle myös pähkinänruskeat silmät, jotka sopivat siten sekä yhteen kukkamekon kanssa, mutta noudattivat myös samalla lämpimämpää kesä-teemaa.

Tavoitteena oli tutkia hahmossa tuota pähkinänruskeiden silmien mysteeriä… Kun ei voi tarkkaan määritellä ovatko silmät ruskeat, vihreänruskeat - vai onko niissä sittenkin myös kultaisia sävyjä. Tässä työssä etsinkin tuota sopivaa väriyhdistelmää. Sellaista, jonka voisi nähdä auringonvalon heijastuessa pähkinänruskeista silmistä. 

Lopputuloksena koko hahmo kukkamekossaan muistuttaa hieman noita pähkinänruskeita silmiään…  Lämpien kultaisten värien hehkua, joka loistaa vihreänruskeiden säyjen keskeltä.  


Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille blogini lukijoille!

Talvimetsän Keijut

Keiju oli hämmentynyt… Mikä se oli? Jotain oranssia lumisessa metsässä!
Oliko se vain hänen oma heijastuksensa vai todellakin ihan oikea toinen keiju?
Vai jopa kaksonen?!


Muistatko vielä tuota talvisessa metsässä piilottelevaa keijua blogin artikkelista useamman vuoden takaa?

... Tänä vuonna tuo sinivihreä keiju löysi uuden ystävän piilopaikastaan!

Ja kun metsä on peittynyt valkeaan lumeen ja kylmyys kuiskailee vain talvesta...
Oi, miten onnekasta olikaan löytää tuo toinen keiju!

Sillä yhdessä on niin paljon mukavampaa ja kotoisampaa piileskellä talven yli, vaikka silloin tällöin nuo keijut palelevatkin tuolla talvimetsässä. Ja onhan myös paljon hauskempaa, kun taianomaisen seikkailun voi jakaa ystävän kanssa!

Ja lisäksi yhdessä voi etsiä ihan uusia piilopaikkoja tuolta talven ihmemaasta!


Ja tuo lumoava talvimetsä tarjoaakin niin monia hyviä piilopaikkoja...

Niinpä metsässä kulkijan onkin hyvä katsoa aina vähän tarkemmin ja lähempää... Koska syvältä lumisesta satumetsästä voi sattumalta löytää juuri sen paikan, jossa keijut piileskelevät.


Jännittäviä ja luovia talvisia hetkiä teille kaikille ❤️

Sukellus lumiseen metsään

Sukellus suomalaiseen lumiseen metsään ?

Mitä jos voisi vain kadota tuonne lumiseen metsään luonnoskirjan (ja lämpimien juomien) kanssa...

Suomalaissa lumisissa metsissä on jotain aivan erityisen lumoavaa, ja inspiroivaa. Tuntuu kuin siellä vallitsisi jokin taianomainen toinen todellisuus.

Ja nuo lumiset puut, voisivatko ne kertoa tarinoita?

Eksyn tuohon lumiseen tarinaan. Ja löydän lohtua pehmeän valkoisesta lumipeitteestä, joka verhoaa koko metsää. Tunnelma metsäseikkailulla on satumainen.

Tuo taianomainen luminen metsä.
Ja luonnoskirja, joka täyttyy ideoista - sekä lumesta!

Lumisesta metsästä voi löytää kätkettyjä tarinoita tai siellä voi luoda ihan uusia satuja. Tai sitten voi vaan lumoutua metsän hiljaisuudesta ja vaikuttua luonnon uskomattomasta kauneudesta...

Ja nauttia metsän kaikista kiehtovista yksityiskohdista ja tuosta puhtaanvalkoisesta lumesta.

Luonnoskirjani kanssa voisin vaeltaa talven ihmemaassa varmaankin ikuisuuden...

Mutta lopulta lumiset puut ohjaavat minut kohti kotia, ja pyytävät vierailemaan jälleen uudelleen.


Toivon teille ihania talvisia päiviä ja inspiroivia hetkiä!

Uudenvuoden juhlamekko 2018

Hyvää Uutta Vuotta 2018!
Toivon teille iloa, positiivista energiaa ja luovia hetkiä ❤️✨

Vuosi. Ja päivät, jotka kulkevat ketjussa...
Kuin hento polku, kukkien terälehdistä koottu.

Ja kuin oranssi ilotulitus tuolla polulla... uudenvuoden juhlamekko 2018!

Uudenvuoden juhlamekoksi tahdoin luoda jotakin värikästä. Tällä kertaa kukkamekko rakentui pirteistä neilikoista, joiden terälehtien sekoitus oranssia ja keltaista väriä antoi energisen sysäyksen koko kuvitukselle. Värien leikki muistutti uudenvuoden ilotulituksia ja juhlia.

Tahdoin kuvitukseen vähän enemmän kontrastia, joten lisäsin piirrokseen värikynillä muutamia sinivihreitä kerroksia. Siten kuvituksen hahmo sai turkoosin sävyjä mekkoonsa, sekä myös silmäluomiinsa. Valitsin tämän piirroksen tehosteväreiksi enemmänkin sinivihreän sävyjä, kun vastaavasti oranssin vastaväri on puhtaampi pääväri, sininen.

Piirroshahmon mekossa näkyy myös aavistus vihreän sävyjä. Piirroksen vihreät värikerrokset sointuivat yhteen neilikoiden vihreiden osien kanssa - ja auttoivat siten myös yhdistämään piirroshahmon ja kukkamekon värimaailmat toisiinsa.

Oranssit neilikat antoivat energisen alun vuodelle 2018 ja värittivät uudenvuoden ensimmäiset päivät.

Uuden vuoden alku on myös täydellinen hetki kiittää blogini lukijoita menneestä vuodesta...
Joten lämmin kiitos teille kaikille! Ja erityinen kiitos myös kaikista tykkäyksistä, kommenteista ja tuesta sosiaalisessa mediassa.

Onnellista Uutta Vuotta 2018!
Ollaan luovia!

Oodi Suomen metsille

? Oodi Suomen metsille ?

Jokaisena vuodenaikana voi kävellä suoraan satukirjaan - ja ehkä jopa nähdä keijuja...

Suomen metsät ovat tarjonneet niin monia seikkailuja. Ja noissa metsissä olen kulkenut aina inspiroituneena...
Inspiroituneena uskomattomasta luonnosta eläimineen - ja tietenkin myös haltioituneenaa Suomen metsien myyteistä ja mytologiasta.

Ja useita vuosia sitten, lumoutuneena taianomaisesta Suomen juhannuksesta, piirsin metsänneidon (alla).Tuon kuvituksen, joka sitten täydentyi suomalaisilla niittykukilla.

Voisivatko nuo keskikesän kukat kukkia ikuisesti?

Kiitos Suomi upeista metsistä, ihanista niittykukista - ja kaikesta inspiraatiosta.

Suomi-neidon juhlapuku Suomi 100 - juhliin

Tänään Suomi juhlii itsenäisyyden satavuotisjuhlaa!

Mitä Suomi-neito pukisi tärkeimpään juhlaansa?
Ehdottomasti jotain sinistä ja valkoista itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.

Mutta mitä kukkia hän valitsisi kauneimpaan mekkoonsa? Ehkäpä krysanteemeja?

Ja siinä hän jo olikin, melkein valmiina juhlimaan...

Suomi-neito… tuo kiehtova symboli ja Suomen henkilöitymä.

Suomi-neidon symbolista löytyy lisätietoa ja kuvia esim. täältä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi-neito

Tahdoin versioni Suomi-neidosta mukailevan mahdollisimman tarkasti Suomen kartan muotoa. Suunnittelinkin Suomi100 kuvitukseen Suomi-neidon, jonka näen sekä kartalla että mielikuvituksessa.

Suomi-neitoa esittävä piirros syntyi pehmeistä värikerroksista, ja täydentyi sinisen ja valkoisen leikistä.

Neidon juhlapuku rakentui aidoista leikkokukista. Näyttävät leikkokukat olivat myös oiva keino korostaa kuvituksessa itsenäisyyspäivän juhlavaa tunnelmaa. Itsenäisyyspäivän aikoihin voi nähdä häikäisevän kauniita kukka-asetelmia, mutta jo kukkakaupassakin kaikki siniset ja valkoiset kukat henkivät tuota taianomaista ja arvokasta tunnelmaa.
Neidon näyttävän krysanteemimekon oheen halusin lisätä myös pienen elementin tasapainottamaan mekon yläosaa. Sen vuoksi pienempi sininen kukka löysikin paikkansa puvun yläosasta.

Tuo pieni kukka kukkii kuvituksessa juuri Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kohdalla. Siten tuosta kukasta muodostui kuvitukseen erityinen yksityiskohta kunnioittamaan Suomen ainutlaatuista luontoa - sekä korostamaan upeita suomalaisia kansallispuistoja. Ja tänään Suomen juhliessa itsenäisyyden satavuotisjuhlaa, kaunis ja puhdas luonto tuntuu erityisen arvokkaalta.
Etenkin blogin englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää etenkin näin joulukuussa Lapin upeiden maisemien tähdittämiä sivustoja - ja jakaa samalla  tietoa inspiroivista paikoista. Alla on muutamia linkkejä satumaisiin kohteisiin, joita kukka kuvituksessa korostaa:

Kuvituksessa pieni kukka kukkii Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kohdalla:
http://www.luontoon.fi/pallas-yllastunturi

ja Levin kohdalla:
http://www.levi.fi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Levi

sekä myös Puljun erämaa-alueen tienoilla:
http://www.luontoon.fi/pulju

Kuvituksessa Suomi-neito asettelee tuota pientä kukkaa osaksi juhlapukuaan. Tavoitteleeko hän kenties sitä viimeistä loppusilausta ennen suurta juhlaa?

Suomen satavuotisjuhlapäivänä kun mikään juhlapuku ei tunnu tarpeeksi juhlavalta - melkein kuin se viimeinen silaus jäisi pyytämään vielä täydentymistään. Minulle tuo keskeneräisyys symbolisoi myös koko kuvittamisen prosessia ja kuvituksen rakentumista -  sekä niitä loputtomia viimeisiä silauksia matkalla kohti valmista piirrosta.

Mutta näin itsenäisyyspäivänä tuo keskeneräisyys heijastelee myös elämän virtaa. Tätä alati muuttuvaa maailmaa ja avointa tarinaa, jossa elämme. Mutta ennen kaikkea se kuvaa siten myös tulevaisuutta ja Suomi-neidon tarinan jatkumista.

Ja tänään Suomen itsenäisyyspäivänä on myös hiljaisuutta suurten sanojen äärellä: itsenäisyys, vapaus ja kiitollisuus…

Kun sanat eivät riitä.
Kiitos Suomi.

Onnittelut Suomi 100 vuotta!

Suomesta tuli itsenäinen valtio 6. joulukuuta 1917.
Vapaus ja itsenäisyys… Tänään sanaton noiden suurten sanojen äärellä.

Kiitos Suomi.
Kiitos Suomen veteraanit, kiitos isovanhemmat.

Ja juhlapäivänäsi, Suomi, kiitos myös kaikesta inspiraatiosta.
Lumisista talvista - ja keskikesän niittykukista.
Ideoista ja unelmista.

Missä metsämansikat kasvoivat


Vain hän tiesi, missä metsämansikat kasvoivat...


Menneen kesän viimeisiä metsämansikan kukkia. Voisivatko nuo kukat kukkia ikuisesti hänen hatussaan?

Tämän piirroshahmon vaatetus oli yhdistelmä viktoriaanista tyyliä ja satumaista tunnelmaa. Kuvitus täydentyi suomalaisilla metsämansikan kukilla ja kukkamekko rakentui sekä vihreistä että syksyn punaisista metsämansikan lehdistä.

Luonnossa riittää aina taianomaista tutkittavaa. Kun tämä kuvitus rakentui, metsämansikan kukat kukkivat yhä - ja jopa hauraat uudet marjat yrittivät vielä vastustaa syksyn saapumista. Vihreitä lehtiä, mutta samaan aikaan myös punaiset ja ruosteensävyiset värit olivat jo hiljalleen valtaamassa alaa. Alkuja ja loppuja, vai sittenkin vain saman kehän kiertämistä?

Mutta mitä voi tehdä, kun syksyn lehdet haalistuvat? Ennen kuin syvän punaiset sävyt muuttuvat ruosteen väreiksi, voi aina kerätä muistoja. Tallettaa ne kauneimmat lehdet lempikirjan sivujen väliin, ja vaalia siten mukavimpia muistojaan.

Niin, tai sitten voi vain tanssia syksyn lehtien kanssa. Aivan kuten hän teki, pienissä viktoriaanisissa saappaissaan...

Mutta missä ovat kaikki ne metsämansikat?
Niin, hän varmaankin on syönyt ne kaikki... Loppujen lopuksi olihan hän ehkä ainoa, joka tiesi, missä metsämansikat kasvoivat.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä teille kaikille!
 

Viktoriaaniset unet


Kun tahtoisi jäädä vielä hetkeksi...  viktoriaanisiin uniin.

Nopea luonnos viktoriaanisesta mekosta. Piirroksen unenomainen vaaleanpunainen värimaailma syntyi värikynillä.

Suomalaiset niittykukat tarjosivat jälleen kerran inspiraatiota tähän piirrokseen.
Kesän viimeiset niittykukat - ja luonnoskirja, joka kätkee kaikki nuo kesän salaisuudet...

Myyttiset keskikesän neidot

Kokoelma myyttisiä keskikesän neitoja. Mutta kuka onkaan heistä kiehtovin: metsänneito, vedenneito, juhannusaaton "Eve" vai sittenkin viimeisin lemmenloitsuja kuiskiva neito? 1,2,3 vai 4? Osallistu keskusteluun ja kommentoi suosikkiasi sosiaalisessa mediassa tai piipahda muuten vaan retkelle niittykukkien maailmaan...

Sandcastle.fi on nyt rakennettu myös Instagramiin:
www.instagram.com/sandcastle.fi

Ja vanha tuttu osoite Facebookissa:
www.facebook.com/sandcastle.fi

Juhannustaikoja

Tänä juhannuksena neljäs mystinen neito liittyy
keskikesän juhlintaan…

Neito tuo kuiskailee jo lemmenloitsujaan. Noita muinaisia taianomaisia sanoja.
On jälleen juhannus.

Vaaleanpunaisia  unelmia, sydämenmuotoisia pilviä.
Yöttömän yön salaisuuksia ja niittykukkien taikaa
- Hmm, ja ehkäpä myös ripaus purppuraa…

Mutta voiko tuo juhannuksen taika totta tosiaan,
herättää kaunokitkin jo etuajassa kukkimaan…?

Taianomaista juhannusta kaikille blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Love Spell” kuvituksesta. Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, ”Midsummer Eve” hahmon  sekä Vedenneidon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä etenkin blogini viime kesän artikkeleista. Yhdessä nuo neidot muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen.

Tälle neljännelle kuvitushahmolle vaaleanpunainen, magenta ja purppuranpunainen loivat oman uniikin tyylinsä.  Myös tähän kuvitukseen yhdistin suomalaisia niittykukkia, jotka sopivat valitun teeman väreihin. Vaaleanpunaisen ja magentan lumoavat sävyt toimivat oppainani etsiessäni sopivia kukkia neidon kukkamekkoon. Etenkin puna-ailakeissa oli keskikesän lemmenloitsuihin sopivaa tunnelmaa.

Puna-ailakit olivat ihana inspiraation lähde, kun piirsin tätä juhannustaikojen ja lemmenloitsujen maailmaan sukeltavaa kuvitusta.

Ja miten taianomaista,  yhtäkkiä kaikkialla näyttikin olevan sydämenmuotoisia vihjeitä kuvituksen romanttisesta teemasta.

Tahdoin tämän neljännen hahmon kohdalla korostaa juhannustaikojen mystiikkaa. Siitä syystä juuri puna-ailakit, puna-apilat sekä maitohorsmat valikoituvat tämän kuvituksen kukiksi. Valituissa niittykukissa oli romanttisia vaaleanpunaisen sävyjä, mutta etenkin purppuranpunaisen ja violetin vivahteet toivat lemmenloitsuja kuvaavaan teemaan tarvittavaa värikylläisyyttä, voimaa ja mystisyyttä.

Jo maitohorsman kukat itsessään olivat kuin pieniä loitsuja...

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti jälleen myös tämän kuvituksen värivalintoihin. Piirroksen hahmon ihonsävyihin valitsin viileämpiä vaaleanpunaisen sävyjä. Samoin valkoinen väri valokohdissa kuvasi lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen.

Kuvituksessa tavoitteena olikin yhdistää tuon pohjoisen valkean yön taika, vaaleanpunaisen romanttinen vivahde sekä toisaalta vahva ja värikylläinen visio lemmenloitsujen huumasta.

Valittujen niittykukkien upeat purppuranpunaiset sävyt korostivat juhannustaikojen teemaa. Värien tasapaino täydentyi vielä kaunokkien violeteilla sävyillä…  Niin ja miten ne kukkivat jo juhannusaattona? Sen täytyy olla juhannuksen taikuutta!

Myytit ja kertomukset taioista, jotka saisivat kukat kasvamaan nopeammin, antoikin vielä oman lisämausteensa tähän juhannustaikoihin ja lemmenloitsuihin liittyvään kuvitukseen.

Kuvitusta tehdessäni puna-apiloiden vihreät lehdet muistuttivat keskikesän vehreydestä ja auttoivat yhdistämään eri ideat yhdeksi kukoistavaksi kukkamekoksi.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogiini oli jälleen toistamiseen mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis Visit Finland sivuston artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsee - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?

Viime vuodeltakin tuttu linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Juhannusaatto "Midsummer Eve"

Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.

Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?

Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.

Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.

Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.

Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?

Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve”  kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.

Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.

Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...

Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…


Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa.  Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.

Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.

Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.


Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.

Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä.  Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…

Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.

Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Keskikesän Vedenneito

Polku metsän läpi vie unohdetulle lammelle.
Niittykukat ovat salaisen reitin vartijoina.
Lemmikkejä, hiirenvirnoja ja metsäkurjenpolvia…Sinisen ja violetin sävyjä.

Kaikki siniset kukat kuiskivat, että juhannusyönä metsälammella tai puron pyörteissä voisi nähdä vedenneidon.

Mutta onko tuo veden haltijatar sittenkin vain utuinen heijastus?
Hento kuvajainen juhannusyönä, tanssimassa veden kimalteessa... sukeltaen juuri ennen aamunkoittoa.

Vai voisiko vedenneidon nähdä tyynellä järvellä taianomaisessa tuhansien järvien maassa?
Ja seuraisitko silloin hänen jälkiään pohjoisen valkeasta kesäyöstä
aina juhannusaamun usvaan saakka?

Koska juhannuksena kaikki on mahdollista, vedenneito oli täälläkin...

Yllä oleva luonnos Vedenneidosta syntyi aikanaan Metsänneidon sisareksi.
Muistatteko vielä tuon viime juhannuksen Metsänneidon (alla)?

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Visiot suomalaisesta Metsänneidosta ja Vedenneidosta kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin, ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvitusideoiksi.

Suomen luonnon puhdas kauneus on vuosien varrella ollut suuri inspiraation lähde kuvituksiini. Näissä juhannus-teemaisissa kuvituksissa Suomen luonto, järvet ja niittykukat olivat jälleen tärkeässä roolissa.

Piirsin ensin satumaiset hahmot ja sommittelin sen jälkeen hahmoille kukkamekot aidoista suomalaista niittykukista. Valitsin etenkin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri juhannuksen aikaan. Keskikesän Metsänneidon ja Vedenneidon uniikit mekot suunnittelin kukkimaan kummallekin neidolle oman teeman ja tunnelman mukaisesti, metsä- ja vesiteemoja mukaillen. Yhdessä nuo sinisen ja vihreän sävyt kertovat tarinaa lumoavasta Suomen juhannuksesta.

Vedenneidon mekkoa varten keräsin etenkin sinisävyisiä niittykukkia, joiden avulla piirtyi tämä visio veden äärellä kulkevasta haltijattaresta. Vedenneidon mekkoon hiirenvirnoista muodostui pieniä aaltoja, ja vaaleansiniset lemmikit toivat herkkyyttä koko kuvitukseen.

Myös piirroksessa korostin vaaleita sinisen sävyjä, kuvaten siten Suomen puhtaita vesistöjä. Viileät sinisen sävyt valkoiseen yhdistettynä olivat myös oiva keino lisätä suomalaista järvimaiseman tunnetta perinteiseen vedenneito-teemaan. Häivähdys vihreää ja purppuraa auttoivat saamaan kokonaisuuteen syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta samalla ne kuvastavat sekä kesäyön varjoja että heijastuksia tyynellä järvellä. Etenkin metsäkurjenpolven purppura väri loi mystistä juhannuksen taikuutta Vedenneidon muuten niin siniseen kukkamekkoon.

On mielenkiintoista pohtia miten mielikuvat ja ideat syntyvät. Joskus visioihin liittyy tietty tunne tai muisto, jo unholaan vaipunut näkökulma, inspiroiva väri, musiikki – tai jopa ääni. Tässä tapauksessa etenkin suomen kielen sanoissa oli sitä tiettyä taianomaista tunnelmaa, kun suunnittelin näitä keskikesän kuvituksia. Jotkut sanat tuntuvat luovan visioita kuin itsestään.

Joissakin suomenkielisissä sanoissa vain on myyttistä runoutta...  Kuten esimerkiksi sanassa ”vedenneito”, joka englanniksi kääntyy sanoiksi ”water nymph” tai ”naiad”. Suomen mytologia tosin muovaa vedenneidon käsitteestä jo aivan omaa tarinaansa. Mutta jo lähtökohtaisesti sana ”vedenneito” kuulostaa rauhoittavasti solisevalta purolta, jossa tavut ovat kuin siltoja veden yli. Vedenneito-sanan pehmeyden äärellä voi melkeinpä nähdä tuon myyttisen taruhahmon vaeltavan metsälammen tai puron äärellä. Jotkut sanat ovat kuin musiikkia, kuin myyttisiä kuiskauksia... Kenties niitä samoja muinaisia tarinoita, joita liplattavat laineet kertovat kesäiltaisin järvellä.

Virallinen ”naiad” termin käännös englannista suomeksi on ”aallotar”, joka myös sanana virtaa kuin aaltoileva vesi. Tuon suomalaisen lainehtivan sanan inspiroimana myös Vedenneidon hiuksiin piirtyi aaltoja. Lopputuloksena kuvitukseen yhdistyikin  elementtejä useista myyttisistä suomenkielen sanoista.

Monet lukevat blogiani englanniksi, ja monesti myös työni ovat nimetty vain englanniksi. Siksi blogini englanninkielisessä versiossa linkitin edellä kuvattuja kauniita suomen kielen sanoja kuunneltaviksi Forvon kautta. Forvon laajasta ääntämiseen liittyvästä sivustosta voi olla hyötyä myös kaikille teille, jotka työskentelette tai matkustatte paljon ulkomailla – tai opiskelette uutta kieltä. Ja tietenkin sivusto inspiroi jokaista, joka haluaa hetkeksi pysähtyä ihailemaan oman äidinkielensä kauneutta.

Suomalaisia myyttisiä sanoja Forvossa:
(sanat avautuvat uuteen ikkunaan, kuuntelu Forvossa sinisellä play-painikkeella)
Aallotar
Vedenneito
Metsänneito
Keijukainen

Kuvittaminen on monitahoinen luova prosessi, johon voi vaikuttaa monet erilaiset visiot ja näkökulmat – aina myyteistä sanoihin saakka. Jopa tietty ääni tai ääntäminen voi muokata mielikuvia. Parhaimmillaan kuvitusprosessi tempaakin piirtäjän mukaansa syvälle mielikuvien ja käsitteiden syövereihin. Teemana Suomen myyttinen juhannus on hyvin inspiroiva kuvitusaihe.

Suomen juhannus rakentuu vanhoista myyttisistä perinteistä, seesteisistä järvistä, kauniista niittykukista - ja unohtumattomista hetkistä.  Mutta ennen kaikkea se on meidän omien mielikuvien ja kokemuksiemme taianomainen summa… Me kaikki voimme luoda taikaa.

Satumaista keskikesää ja ihania ihmeitä kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!

Ystävänpäivän ruususade

Hyvää Ystävänpäivää <3
Tänään luonnoskirja täyttyy ruusuista ja ystävänpäivän ajatuksista.


Ystävänpäivän ruususade...


Alla vielä yksi kuva luovasta prosessista. Tässä kuvassa piirros on värikerrosten lisäämisen jälkeen valmistunut
- ja ruusumekko kukoistaa.

Toivon teille kaikille mukavia hetkiä ja
Onnellista Ystävänpäivää <3

Neidon kaihoisa katse

Aurinkoisena kesäpäivänä
neidolla kaihoisa katse…
Mekko niittykukista
kukkien vain tämän katoavan hetken.
Mutta muisto tulee säilyymään ikuisesti.



Ja tässä vielä neito esittelemässä kukkamekkoaan. Tässä kuvassa on piirroksesta yksityiskohta, josta näkyy paremmin miniatyyriset piirteet verrattuna värikynien kokoon.

Juhannuksesta lumoutunut

Taianomaisen Suomen juhannuksen lumoissa.
Yrittäen vangita ne ohikiitävät hetket, kun ihmeitä voi tapahtua.

Oliko se metsänneito?
Keskiyön aurinko jopa koristeli hänen mekkonsa niittykukilla.

Hyvää juhannusta teille kaikille blogini lukijoille!
Tuokoon yöttömän yön aurinko teille valoa ja iloa <3

Minne kaikki keijut piiloutuvat talven ajaksi?

Luminen satumetsä vaalii jäätyneitä muistojaan.
Mutta lumipeitteen alla on jo kuitenkin hiljainen lupaus keväästä.

Oletko koskaan ihmetellyt, minne kaikki keijut piiloutuvat talven ajaksi…?

Katso vielä vähän tarkemmin...

Sillä syvältä talvisesta satumetsästä voit löytää paikan,
jonne keijut ovat piiloutuneet.

Il dolce far niente

Il dolce far niente. Mitään tekemättömyydeen sulous.
Tiedättehän tässä hektisessä maailmassa ne arvokkaat hetket omistettuna sisäiselle rauhalle...
Italialainen kissani näyttää miten se onnistuu :)

Toivon teille kaikille ihanaa ja onnellista viikonloppua <3

Onnetar valitsi sattumanvaraisesti muotokuva-kilpailun voittajan!

Onnetar voi värittää harmaan elämän taianomaisella kosketuksellaan aivan kuten kävi luonnoskirjassanikin... Katso mitä tapahtui! Ja äärimmäisten valmisteluiden ja arpajaiskuvioiden jälkeen voin nyt ilokseni todeta, että Onnetar on myös sattumanvaraisesti valinnut onnekkaan voittajan lemmikkin muotokuvaa tavoitelleiden kilpailijoiden keskuudesta... Ja ilmaisen lemmikin muotokuvan omasta lemmikkivalokuvastaan voittaa Katie F! Onnittelut voittajalle!

Ilman Onnettaren apua minun olisi ollut mahdotonta valita vain yksi voittaja kaikkien osallistujien jättämien kommenttien ja valokuvien keskuudesta. Sen vuoksi onnekas voittaja oli parasta valita sattumanvaraisesti! Kiitos kaikille teille jotka osallistuitte! Vaikka vain yksi voitti - olin liikuttunut kaikista kommenteista  ja kuvista, teillä on upeita ja ihania lemmikkejä <3

Lemmikin muotokuvaan liittyvä kilpailu on päättynyt Facebookissa - Onnettaren apu tarpeen?

Sandcastle.fi lemmikin muotokuvaan liittyvä kilpailu Facebookissa on nyt päättynyt. Suuri kiitos teille kaikille, jotka kävitte jättämässä kommentin tai lemmikkinne valokuvan kilpailukuvan alle!

Tämän kilpailun myötä kaikki kommentit ja valokuvat eivät vain ole liikuttaneet minua ja tuoneet välillä jopa kyyneleitä silmiini - vaan ovat myös saaneet minut hymyilemään matkan varrella. Kommenttinne ovat minulle tärkeitä ja ihailen myös sitä, miten ne kuvaavat kaikkia niitä tunteita, joita lemmikit elämäämme tuovat <3

Nyt minulla on tiedossa erittäin vaikea tehtävä valitessani vain yhden onnekkaan voittajan. Oikeastaan tuntuu mahdottomalta laittaa kommentteja tai kuvia minkäänlaiseen järjestykseen, koska jokainen niistä on omalla tavallaan yhtä tärkeä. Ja tiedän, että jokaiselle osallistujalle juuri se oma lemmikki on se kaikkein tärkein ja kallisarvoisin.

Luulen, että juuri tästä johtuen Onnetar ilmaantui tänään luonnoskirjaani - ja hänellä tulee olemaan suuri vaikutusvalta voittajan valinnassa. Joten... perjantaina nähdään kuka on Onnettaren suosiossa! Ilmoitan voittajan vielä virallisesti Facebookissa Perjantaina 14.11.14.

Kiitos vielä kaikista kuvista, kommenteista ja tykkäyksistä <3
Ja tervetuloa myös uudet fanit, jotka vasta nyt olette löytäneet hiekkalinnaani :)

Kissan fantasiamuotokuva lyijykynillä

Lemmikin muotokuva voi olla myös vähän erilainen - ja mukailla vaikkapa fantasia teemaa!

Lemmikin fantasiamuotokuva lyijykynillä. Tässä on vanhempi kuva erään projektini yhdestä työvaiheesta. Tässä luonnostelun jälkeen kaikki symboliset elementit ovat vihdoin löytämässä omat paikkansa muotokuvassa.


Ja vielä lähikuva lyijykynätyöstä. Tuntui melkein kuin olisin itse ommellut fantasiavaatteita piirtäessäni yksityiskohtia tähän fantasimuotokuvaan :)

Matkalla keijujen kanssa Italiassa

“I never travel without my diary. One should always have something sensational to read in the train. ” - Oscar Wilde

Luonnoskirja kertoo tarinoita elämästä kuin päiväkirja... Matkalla keijujen kanssa Italiassa.


Lähikuva luonnoksesta.

Blogiarkisto