Toivon juhannukseesi taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita!

Hyvää juhannusta!

Toivotan sinulle rauhallista joulua & onnellisia hetkiä!

Ja suuri kiitos kaikille joulun tilaustöiden tilaajille, toivottavasti uudet kuvanne tuovat jouluunne paljon iloa ja valoa.

Yllä näkyvä Päivätär-kuvitus syntyi useampi vuosi sitten osaksi myyttisten keskikesän hahmojen sarjaa. Ja nyt keskiyön auringon alla on vihdoin Päivättären vuoro loistaa.

Päivätär on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, Vedenneidon, Juhannusaaton ”Even” sekä Lemmenloitsuja symboloivan hahmon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä blogin artikkeleista. Ja yhdessä neidot muodostavatkin sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä yllä olevat myyttiset hahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat sekä suomalaisen keskikesän taikuus että tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen. Ja jo vuosia sitten visiot hahmoista kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvituksiksi. Ja näin keskikesän juhlan aikaan on mukava muistella Päivätär-kuvituksen luovaa prosessia.

Englanninkielisenä Päivätär kääntyy muotoon Sun Maiden tai Sun Spirit aurinkoon viitaten. Suomen kielen Päivätär-sana sen sijaan viittaa vahvasti Suomen mytologiaan ja etenkin kansalliseepos Kalevalan runoihin. Siten olikin luonnollista, että Kalevala vaikutti tämän kuvituksen muotoutumiseen. Kuvitustyön taustalla Kalevala kulki mukana mielikuvissa ja ideoissa, mutta se myös kirjaimellisesti seikkaili matkan varrella mukanani metsissä ja niityillä kukkia etsimässä…

Kokosin alle myös muutamia inspiroivia linkkejä vaikuttavasta kansalliseepoksestamme. Elias Lönnrotin kokoaman ja toimittaman Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. 

Kansalliseepoksestamme wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Kalevalasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla:
http://nebu.finlit.fi/kalevala/  

Kalevalaseura:
http://kalevalaseura.fi
https://kalevalaseura.fi/mika-on-kalevala/

Suunnitellessani myyttisiä neitoja, niin jo ensimmäisissä luonnoksissa kaikille hahmoille valikoitui oma tyylinsä ja väriyhdistelmänsä. Päivätär sai silloin teemansa mukaisesti vahvan keltaisen värin ja aurinkoisen tyylin. Päivättäressä korostuukin ajatus auringonvaloa säteilevästä valontuojasta, joka saa kasvit vihertymään ja kukat kukkimaan. Sävyltään vihreä kukkamekon alaosa juhlistaa tuota auringonvalon herättämää vehreyttä - ja muodostaa kuin alustan ja maaperän hahmon kukkivalle keltaisuudelle.

Päivättären aurinkoinen kukkamekko täydentyi Suomen niittykukista: niittyleinikeistä, valkoapiloista, päivänkakkaroista – ja tuosta keltaisesta voikukasta. Tuosta säteilevän ihanasta voikukasta muodostui kuvitukseen sopiva katseenvangitsija - ja siitä myös muotoutui matkan varrella aivan erityinen kiinnekohta symboloimaan aurinkoa ja kesäpäivää. 

Päivätär-kuvituksessa oli heti alussa tiedossa, että hahmon tyyli noudattelisi toisten myyttisten neitojen tyyliä. Siksi Päivättäreen sisältyi vivahteita Kalevalasta hyvin pelkistetysti, jotta kaikkien hahmojen erilliset tarinat sulautuisivat siten yhtenäisemmin toisiinsa.

Mutta Kalevala tarjosi taustalla runsaasti inspiraatiota myyttisten hahmojen ja Päivättären kuvittamiselle. Kalevalan runoissa on mm. kuvattu  ”Päivättären kehreävän”. Ja joissain Kalevalan runoissa tietyt vaatteet ovat ”Päivättären päättelemiä”, kuten vaikkapa tässä kauniissa Kalevalan säkeessä:

"Astu aittahan mäelle

- aukaise parahin aitta - !

Siell' on arkku arkun päällä,

lipas lippahan lomassa.

Aukaise parahin arkku,

kansi kirjo kimmahuta:

siin' on kuusi kultavyötä,

seitsemän sinihamoista.

Ne on Kuuttaren kutomat,

Päivättären päättelemät."

Suomen kielen vivahteet ja Päivätär-sana toivat kuvitukseen jälleen erityisiä ominaispiirteitä, vähän samaan tapaan kuin aiemmassa Vedenneito-kuvituksessakin.

Ja kaikille kielistä kiinnostuneille lisäsin muutamia Päivättäreen ja aurinkoon liittyviä suomenkielisiä sanoja kuunneltavaksi Forvossa… Ja joskus onkin mukava vain pysähtyä kuuntelemaan Suomen kielen kauneutta. Alla olevat sanat avautuvat uuteen ikkunaan, Forvossa paina sinistä painiketta kuullaksesi sanan lausumisen.

Aurinko
Päivätär
Keskikesä
Ilta-auringon kajo
Hopea

Yksi yllä olevista listatuista sanoista oli hopea. Kansanperinteessä ja Kalevalassa hopealla on erityinen merkitys. Ja samoin Päivättären yhteydessä, koska esim. Kalevalan runoissa neidot pyytävät toisinaan Päivättäreltä auringon hopeaa, vaatteita ja koruja. Kalevalan runoissa lausutaan mm.: ”Päivätär, anna hopeitasi.". 

Kalevalan runoja lukiessani ajatukset vaelsivat tuohon hetkeen, kun Päivättäreltä on pyydetty auringon hopeaa. Ja mielikuvissa hahmottui myös tuo mystinen tapahtuma, jolloin tuo hopea on sitten maagisesti päätynyt pyytäjilleen. Noiden ajatusten siivittämänä auringon hopea piirtyikin kuvituksen Päivättärelle hyvin symbolisesti ja abstraktilla tavalla.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy miten kuvituksen edetessä tuo auringon hopea löysi paikkansa pelkistettyjen ja symbolisten auringonsäteiden viereltä... ja lopulta tuo auringon hopea kuin suli osaksi kuvituksen Päivättären säteilevää valoa.

Kalevalan runojen säkeistä kuvitukseen valikoitunut auringon hopea piirtyi hahmoon erityisenä vihjeenä Kalevalasta ja kunnioituksena suomalaiselle kansanperinteelle. Mutta koska kaikilla myyttisillä neidoilla näissä kuvituksissa on tietty tyyli, lisäsin siten myös viitteet Kalevalasta hahmoon hyvin hienovaraisesti. Tuo lähestymistapa muistutti jälleen hieman esim. aaltomaisten elementtien lisäämistä pelkistetysti jo aiemmin mainitulle Vedenneidolle.

Myös Päivättäressä oli mielenkiintoista tutkia tuota pelkistetympää ja abstraktia tyyliä esimerkiksi juuri auringon hopean tai auringonsäteiden kuvaamisessa. Ja siten nuo hahmon Kalevalaan vihjaavat yksityiskohdatkin sopivat myös parhaiten toisten hahmojen tyylien vierelle ja sulautuivat osaksi hahmojen yhteistä tarinaa.

Pelkistetystä tyylistä huolimatta kaikkien myyttisten neitojen tyyliin sisältyi kuitenkin myös näyttävä kruunu. Mutta neitojen kruunutkin on toteutettu pelkistetymmin ja pienemmässä koossa, jos tyyliä vertaa vaikkapa suurempiin ja tarkempiin piirroksiin. Ja näiden neitojen kohdalla olikin kiehtovaa yrittää piirtää pelkistetysti näyttävää!

Ja kuten toisetkin neidot, niin myös kuvituksen Päivätär, sai kutreilleen tuon uniikin kruunun. Päivättären kruunussa toistui symboliikka auringosta, auringon hopeasta ja valosta. Kruunussa oli myös tärkeää säilyttää yhtenäinen tyyli toisten myyttisten neitojen kruunujen kanssa.

Kalevalasta inspiroituneena Päivättären kruunusta muotoutui hopeinen. Kruunun sävyt on piirretty ja väritetty Kalevalan runoissa mainittun auringon hopean sävyjä jäljitellen. Ja tuon hopeisen kruunun valkoiset valokohdat muistuttavat paitsi keskikesän auringosta ja valovoimasta, niin ne myös näyttivät sulautuvan mukavasti yhteen kukkamekon valkoisten päivänkakkaroiden sävyjen kanssa.  Nuo niittykukkien valkoiset sävyt toivat keveyttä ja raikkautta hahmon tyyliin - ja kuljettivat mukanaan… noihin valoisiin ja valkoisiin kesäpäiviin.

Matkan varrella Päivätär myös kasvoi auringonvalon ja energian symboliksi. Ja kuvitukseen se piirtyi kuin hopeareunaisiksi säteiksi ja valovoimaksi, joita hahmo välittää. Mutta myös itse piirroshahmolle syntyi aurinkoinen tyyli, ei vain keltaisuuden tai värivalintojen myötä, mutta myös hahmon ilmeisiin sekä asentoon. Ja siten Päivättären kasvoilla näkyy myös lempeän aurinkoinen hymy.

Ja tuon Päivättären hymyn myötä...

Toivon sinulle aurinkoisia kesäpäiviä ja kirkkaan valoisia hetkiä keskiyön auringon alla!

Toivon juhannusaattoosi taianomaisia ideoita ja satumaisia hetkiä!

Ja toivotan sinulle valoisaa juhannusta ja maagisia hetkiä keskiyön auringon alla!

Uuden vuoden aloitusta talvimuistojen siivittämänä...

Kuiskauksia lumessa. Lumikuningattaren kanssa satumaisessa metsässä.

Toivon sinulle valoisaa uutta vuotta!

Valoa ja voimaa! ?

Rauhallista joulun aikaa & onnellisia jouluisia hetkiä!

Suuri kiitos kaikille tilaustöiden tilaajille ja lahjan hankkijoille, toivottavasti uudet kuvanne tuovat jouluunne paljon iloa!

Ja alla vielä piristyksenä kettu, joka hiihtelee taas jouluksi Suomen metsiin!

Lähetän valoa ja energiaa juuri sinulle!

Hyvää ja mukavaa ystävänpäivää juuri sinulle!

"Juhannusaattona hän löysi itsensä satumaailmasta, jossa keskiyön auringon alla todellisuus olikin yllätten vaaleanpunainen ja taianomaisia asioita saattoi tapahtua... Ja tuona yöttömänä yönä hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista." ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaaton tunnelmaan. Inspiraation tälle luomukselle tarjosi aivan erityinen vaaleanpunainen hetki keskiyön auringon alla... Tuona hetkenä ympäröivää maailmaa saattoi tarkastella kuin jonkin taianomaisen pinkin värilinssin lävitse - ja se sai kaiken tuntumaan unenomaiselta. Aivan kuin todellisuus olisi yhtäkkiä muuttunut myyttiseksi saduksi.

Alla on kuva tuosta ihmeellisestä hetkestä, jolloin keskiyön aurinko lumosi luonnoskirjani vaaleanpunaisella loitsullaan.

Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta todellisuudesta... Ja sen inspiroimana tässä kukkaluomuksessa olikin tarkoitus vaalia noita samoja vaaleanpunaisen sävyjä, jotka näyttäytyivät keskiyön auringon alla. Tämä kukkamekko vei minut takaisin juuri tuohon tiettyyn hetkeen, kun vaaleanpunainen maailma muuntuu violetiksi tarinaksi. Lopputuloksena tässä kukkivassa mekossa yhdistyvät siten pinkin, magentan ja myös violetin sävyt.

Tämä yllä olevan kuvan kukkamekko vaaleanpunaisin ja magentan sävyin muistuttaa tunnelmaltaan vähän myös erästä vanhempaa juhannustaikojen inspiroimaa myyttistä kukkamekko designia.

Mutta tällä kertaa sunnittelin piirrohahmolle kuitenkin siis hieman eriävän tyylin, jossa kukkamekon yläosa on myös keveä mutta puseromainen, ja jossa on enemmän piirrettyjä yksityiskohtia - sekä myös lisättyjä pieniä kukkakoristeita. Samaan aikaan tavoitteena oli pitää mekon yläosa kuitenkin kesäisen keveänä ja ilmavana, kuin se olisi varta vasten suunniteltu juuri juhannuksen juhlintaan. Vaikka kaikki piirrosahmon värit olikin suunniteltu korostamaan juhannusyön vaaleanpunaisia ja violetteja värejä, niin samaan aikaan oli tavoitteena myös pitää piirroshahmon sävyt vaaleampina ja kevyempinä kuin kukkamekon värikylläisten niittykukkien värit.

Kokonaisuuden suunnittelun jälkeen piirretyn hahmon puseromainen yläosa sai sitten vielä myös koristeeksi pieniä kukkia. Alla on muisto tuosta hetkestä ja työvaiheesta.

Erityinen yksityiskohta noissa yläosan pienissä kukkakoristeissa sekä kukkamekossa olivat metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) kukat. Tässä tapauksessa ne sopivat täydellisesti keskiyön auringon luomaan pinkkiin tunnelmaan sekä piirroshahmon väreihin.

Nuo pienet ja taianomaiset metsänätkelmän kukat olivat kuin kätkettyjä mini-orkideoja, jotka vain odottivat löytymistään. Oli myös hienoa löytää niistä ensimmäiset kukkivat kukinnot, ja juuri juhannuksen aikaan.

Alla olevista kuvista voi myös tarkastella ja vertailla noiden pienten kukintojen kokoa suhteessa vaaleanpunaisiin värikyniin.

Kukkaluomuksen suunnittelussa nuo "miniorkideat" olivat kiehtovia... etenkin kun sommittelin tälle keskikesän hahmolle kukista hiuskoristeita. Alla on kuva tuosta vaiheesta, kun pienimmät kukat yhdistyivät miniatyyri-hiuskoristeiksi.

Alla on myös kuvia mekon kukkivasta helmasta. Tällä kertaa se koostui puna-apilan kukista (Trifolium pratense), maitohorsman kukista (Chamaernerion) sekä ruusuruohon kukista (Knautia arvensis).

Keskiyön auringon alla väreillä voi olla maagisia sävyjä - ja yöttömässä yössä voi löytää jopa ihmeellisiä pienoiskukkia!

Toivon juuri sinulle taianomaisia keskikesän hetkiä!

On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Kanervan kukkiin pukeutuneena!

Tämä yllä oleva alkusyksyn kukkamekko on viimeistelty kanervan kukilla. Vaihtelun vuoksi tahdoin sunnitella hieman lyhyemmän mekon, ja viimeistellä sitten tyylin romanttisilla kukkasaappailla. 

Piirretyn hahmon värit valikoituvat kanervan kukkien perusteella, korostaen paitsi kukkien väriä mutta myös noita alkusyksyn vihreitä sävyjä. Alla on lähikuva piirroshahmosta.

Yllä olevassa kuvassa olin juuri lisäämässä pienimpiä kukkakoristeita hahmon hiuksiin sekä myös mekon yläosaan.

Tällä kertaa hahmolle piirtyi tumman ruskeat silmät, joita on sitten vielä korostettu vihreän ja tummanvioletin sävyillä hahmon silmäluomien alueella. Silmät näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.

Erityistä tässä kuvituksessa olivat etenkin nuo romanttiset saappaat, jotka saivat koristeensa pienistä kukista.Tämän kuvituksen teossa suosikkihetkiäni olivatkin sekä pienoiskokoisten kenkien piirtäminen että niiden viimeistely pienillä kanervan kukinnoilla.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä kaikille blogini lukijoille!

Juhannusaattona hän käveli järven rantaa. Ja tuon yöttömän yön aikana, keskiyön auringon alla, hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista. ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaatoksi. Erityisen inspiraation tälle luomukselle tarjosivat keskiyön auringon sävyttämät taianomaisen värit sekä yöttömän yön hetket.
 
Tämän kukkivan mekon laahus on suunniteltu muistuttamaan polkua suomalaisen järven rannalla. Polkua, jonka varrella juhannusyönä valkoiset niittykukat hohtavat sekä hiirenvirnojen sinivioletit kukinnot muistuttavat mystistä järveä, jonka keskiyön aurinko on värjännyt violeteilla sävyillä. Alla on on lähikuva tuosta kukkivasta laahuksesta.

Keskiyön auringon alla vaaleanvioletti järven väri oli erityisen kiehtova. Sen vuoksi myös piirretyn hahmon varjostukseen väriksi valikoitui juuri tuo sama taianomainen väri.

Hahmolle on suunniteltu myös perinteinen juhannukseen sopiva tyyli mekon yläosaan. Lisäksi yläosa täydentyi pienillä kukkakoristeilla. Erityisenä yksityiskohtana tässä työssä olikin löytää vaaleanvioletteja niittykukkia myös hahmon pieniin kukkakoristeisiin. Tällä kertaa Rohtotädykkeen (Veronica officinalis) kukkien väri vastasi täydellisesti lumoavan vaaleanvioletin järven sävyä, samoin kuin myös piirretyn hahmon varjostusvärejäkin.

Pienet ja hennot Rohtotädykkeen kukat olivat kuin piilotettu aarre odottaen löytymistään toisten keskikesän kukkien ja kasvien alla.

Kukkaluomuksen teossa nuo pienet kukat olivat maagisia. Alla olevasta kuvasta voi myös verrata niiden kokoa suhteessa värikynään. Noiden pienten kukkien sommittelu hahmon kukkakoristeisiin tuntui siltä, kuin olisi rakennellut miniatyyrimäistä kukka-asetelmaa pienoiskoossa.

Yläosan pieniin kukkakoristeisiin käytin myös muutamia vaaleansinisiä lemmikin kukkia. Nuo pienet turkoosin sinertävät kukat sointuivat sopivasti yhteen hahmon silmien värin kanssa. Lopputuloksena hahmon silmätkin juhlistivat siten juhannusyön sävyjä – silmät kuin vaaleansiniset lemmikin kukat ja silmäluomet enemmän Rohtotädykkeen kukkien sekä vaaleanvioletin järven sävyjä toistellen.

Juhannusaattona voi todistaa tuota taianomaista hetkeä, kun keskiyön auringon säteet värjäävät yöttömän yön oransseilla sävyillä. Sen vuoksi tämä luomus vaati myös noita vahvempia oransseja ja keltaisia sävyjä valaisemaan sekä piirroshahmoa että kukkamekkoa. Siitä syystä kukkamekossakin on myös keltaisia niittynätkelmiä sekä niittyleinikkejä.

Lisäksi myös piirretyssä hahmossa keltaiset ja oranssit värikerrokset muistuttavat keskiyön auringosta. Alla olevasta kuvasta erottuu selkeämmin myös nuo auringonsäteiden kosketuksia mukailevat oranssit luonnosmaiset viivat, samoin kuin myös lämpimämmät sävyt hahmon kasvojen alueella.

Keskiyön auringon alla väreillä on lumoavia sävyjä. Ja juhannusyönä järvikin voi näyttäytyä vaaleanviolettina.

Toivon teille kaikille taianomaisia ja valloittavia keskikesän hetkiä!

Keskiyön auringon lumoama…. ?

Maagista juhannusaattoa blogini lukijoille!
Toivon teille kaikille taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita ?

Tähän aikaan vuodesta metsässä voi nähdä tonttuja! ?

Ja tänään joulutontut ovat kiireisiä kaikkien toivottujen lahjojen kanssa. Nuo arvokkaimmat lahjat kun ovat niin tarpeen tässä maailmassa: rakkautta, myötätuntoa, positiivista energia - ja onnellisuutta ?

Ja juuri nyt, tuo yllä olevan kuvan tonttu, antaa kaikkea tuota juuri sinulle!
Lähettäen sylillisen positiivista energiaa  ?

Ja alla olevissa kuvissa vielä lumisen jouluillan tunnelmointia...

Vaaleeanpunaisen ja violetin talvisen taivaan alla, on aikaa jouluisiin luonnoksiin.
Aikaa saduille.

Onnellista joulun aikaa blogin lukijoille ?

Kaatuneen puun keiju ?

Hänet voi nähdä vaeltelemassa kaatuneen puun päällä, tuolla pehmeimmällä sammaleella.

Joskus aarniometsässä voi melkein kuulla kaikuja niistä menneistä hetkistä, kun vanhat puut vuosia sitten kaatuivat. Mutta nyt pehmeä sammal jo hyväilee noita kaatuneita jättiläisiä. Ja marraskuussa, kun syksyn väriloisto on jo kadonnut, on metsä silti yhä niin uskomattoman vihreä. Tuon vehreän sammalpeitteen värittämä.

Vanhat metsät ovat lumoavia. Ja juuri sieltä voi myös löytää täydellisen paikan luonnosteluun ja unelmointiin...

Ja jos siellä siristää silmiään.... voivat keijutkin herätä henkiin.

Ja niin lakastuneiden lehtien alta saapui kevät… ?

Hyvästi lakastuneet lehdet ja eilisen muistot, sillä valkovuokot kukkivat jo!

Tähän kuvitukseen yritin vangita sen hetken, jolloin kevät vihdoin saapuu edellisen vuoden lakastuneiden lehtien lävitse... Ja siten syntyi tämä kevät-teemainen kukkamekko, jossa kuihtuneiden lehtien kerroksiin yhdistyi tuoreet kukkivat valkovuokot sekä käenkaalin kukat.

Etenkin nuo lakastuneet harmaan ja ruskeansävyiset lehdet antoivat tähän työhön erityistä kerroksellisuuden tuntua.

Tämä kuvitus vei minut suomalaisiin metsiin, ja juuri niihin hetkiin, jolloin kevät vihdoinkin voittaa. Tätä kukkamekkoa varten keräsin aivan ensimmäisiä kevään kukkia. Etenkin juuri kukkivat valkovuokot ovat aina erityinen merkki keväästä ja lähestyvästä kesästä. Siksi tähän kukkamekkoon kauniin valkoiset valkovuokon kukat olivat tärkeitä, mutta samalla myös vuokkojen vihreät lehdet toivat tähän työhön tuota kevään tuntua ja viestivät myös kasvukauden alkamisesta.

Toinen erityinen valinta tähän kevät-teemaiseen kukkamekkoon olivat herkän kauniit käenkaalin kukat.

Suomen metsissä voi todistaa tuota tiettyä lumoavaa hetkeä, jolloin käenkaalin kukat kukkivat lyhyen aikaa juuri ennen kuin muut kasvit valtaavat metsän. Tuon lyhyen hetken ajan metsä vaalii tuota kaunista valkoista kukkamattoaan.

Ja tuo hetki on joka kerta yhtä taianomainen...  Satumaisessa metsässä kävely ja ensimmäisten käenkaalin kukkien etsiminen on aina yhtä jännittävää. Ja tuon keväisen valon ympäröimänä voi nähdä, miten luonto hiljalleen herää.

Ja samalla tuo muutos tapahtuu kuitenkin niin yllättäen, aivan kuin silmänräpäyksessä... Kun metsämustikoiden lehdet yhtäkkiä jo kukoistavat ja valtaavat metsän tuolla aivan erilaisella ja kirkkaalla vihreän sävyllä.

Nuo metsämustikan lehdet ja tuo keväinen vihreän sävy muistuttavat niin vahvasti siitä erityisestä hetkestä, kun kaikkialla on uusia alkuja. Ja siitä syystä tahdoin lisätä myös keväiseen kukkamekkoon muutamia metsämustikoiden oksia lehtineen sekä myös noita pieniä raakoja mustikoiden alkuja.

Niinpä etsin satumetsästä muutamia tarkoitukseen sopivia metsämustikoiden oksia...

Kun olin hyttysten vauhdittamana kerännyt metsästä kaikki oikeat kukat ja elementit, piirroshahmo sai siten keväisen kukkamekkonsa.

Alla on muutamia hetkiä kuvituksen ja kukkamekon teosta.

Etenkin metsämustikoiden raakileet yhdessä vihreiden lehtien kanssa toivat mukavaa kontrastia kukkamekkoon, varsinkin kun ne löysivät paikkansa valkovuokkojen ja käenkaalien kukkien viereltä (alla).

Myös piirroksen värit on kuvituksessa mukautettu kukkamekon sävyihin. Esimerkiksi hahmon vihreät silmät olivat ilmeinen valinta tässä piirroksessa. Mutta lisäksi myös piirroshahmon hiukset vihreällä varjostuksella on tässä työssä suunniteltu sointumaan yhteen etenkin kukkamekon vihreiden elementtien kanssa.

Värivalinnoissa myös hahmon hiusten valkoiset valokohdat ja vaalea ihonväri on mukautettu sopimaan yhteen kukkamekon valkoisten kukkien kanssa. Ja jopa piirroshahmon huulien väri valikoitui piirrokseen käenkaalien kukkien hentojen vaaleanpunaisten viivojen inspiroimana.

Yksi erityinen yksityiskohta oli myös keltaisen värin lisääminen tähän kuvitukseen. Tuo piristävä keltainen, joka muistuttaa kevään ensimmäisistä valonsäteistä. Ja niistä hetkistä, jolloin auringon valo tuntuu talven jälkeen eri tavalla lämpimältä ja antaa jo lupauksia tulevasta kesästä. Sekä valkovuokkojen että käenkaalin kukkien keskellä näkyy tuota keväisen kaunista keltaista väriä. Piirrokseen onkin lisätty tuon sävyn innoittamana muutamia keltaisia värikerroksia, jotka näkyvät hahmossa hentoina keltavihreinä vivahteina.

Myös aivan erityinen kellertävä  värisävy löytyy käenkaalin kukan herkästä varresta. Tuo mielenkiintoinen sävy toi inspiraatiota, etenkin piirroshahmon hiusväriin. Alla olevissa kuvissa näkyy tarkemmin yksityiskohtia, joissa esiintyy noita enemmän kellertävän vihreitä värikerroksia hahmon hiuksissa sekä myös osioita, joissa tuo pieni kukanvarsi on ollut aivan erityisenä värimallina hiusten raidoituksen tapaisille kohdille.

Kaikista edellä kuvatuista pienistä kevään elementeistä rakentui siten lopputuloksena keväinen kukkamekko ja kuvitus.

Tämän kuvituksen hahmo keväisessä kukkamekossaan jäänee nyt siihen hetkeen, joka muutoin kulkee ohi niin huomaamatta ja nopeasti. Hetkeen, jolloin luonto herää talven jäljiltä.

Toivotan teille kaikille kevään tuulahduksia ja onnen hetkiä!

Sukellus suomalaiseen lumiseen metsään ?

Mitä jos voisi vain kadota tuonne lumiseen metsään luonnoskirjan (ja lämpimien juomien) kanssa...

Suomalaissa lumisissa metsissä on jotain aivan erityisen lumoavaa, ja inspiroivaa. Tuntuu kuin siellä vallitsisi jokin taianomainen toinen todellisuus.

Ja nuo lumiset puut, voisivatko ne kertoa tarinoita?

Eksyn tuohon lumiseen tarinaan. Ja löydän lohtua pehmeän valkoisesta lumipeitteestä, joka verhoaa koko metsää. Tunnelma metsäseikkailulla on satumainen.

Tuo taianomainen luminen metsä.
Ja luonnoskirja, joka täyttyy ideoista - sekä lumesta!

Lumisesta metsästä voi löytää kätkettyjä tarinoita tai siellä voi luoda ihan uusia satuja. Tai sitten voi vaan lumoutua metsän hiljaisuudesta ja vaikuttua luonnon uskomattomasta kauneudesta...

Ja nauttia metsän kaikista kiehtovista yksityiskohdista ja tuosta puhtaanvalkoisesta lumesta.

Luonnoskirjani kanssa voisin vaeltaa talven ihmemaassa varmaankin ikuisuuden...

Mutta lopulta lumiset puut ohjaavat minut kohti kotia, ja pyytävät vierailemaan jälleen uudelleen.

Toivon teille ihania talvisia päiviä ja inspiroivia hetkiä!

Lusto sijaitsee Punkaharjun kauniissa maisemissa Savonlinnassa. Helsingistä Punkaharjulle on matkaa n. 340 km. Lähin lentokenttä on noin 30 kilometrin päässä.

Lisätietoa Punkaharjun alueesta löytyy mm. täältä:
http://www.visitpunkaharju.fi/

Suomen Metsämuseo on kuin aarre metsän keskellä. Museota ympäröivät Punkaharjun kauniit maisemat muovaavat koko museokäyntiä tehden siitä unohtumattoman kokemuksen. Koko ympäristö henkii vahvasti suomalaisten metsien tarinaa.

Lusto järjestää myös opastettuja kierroksia. Kävelymatkan päässä Lustossa sijaitsee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus- ja puulajipuisto, jossa on nähtävillä yli sata puulajia ja erikoismuotoa. Alueelta löytyvät myös Suomen pisimmät puut. Harjuluontoa kauneimmillaan edustaa Punkaharjun luonnonsuojelualue, joka on maailman vanhimpia.

Lisätietoa löytyy myös täältä:
www.lusto.fi/opastukset/opastukset-luontokohteille/
www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/vierailukohteet/punkaharjun-tutkimusmetsa/
www.luontoon.fi/punkaharju

Mutta jo Luston piha-alueeltakin avautuu silmiä hivelevä postikorttinäkymä. Miten uskomattomat puitteet tuo maisema luokaan kaikille metsämuseon pihassa järjestettäville ulkotapahtumille!  Lusto onkin mielenkiintoinen paikka jokaisena vuodenaikana, ja kulloinkin vallitseva vuodenaika värittää tuon museota ympäröivän maiseman aina erilaiseksi. Syksy värikkäine puineen on ollut yksi mieluisimmista ajankohdista omalle vierailulleni.

Luston sivuilta löytyy lisätietoja aukioloajoista ja kauteen liittyvistä tapahtumista ja teemapäivistä. Varsinkin kesäisin Metsämuseo tarjoaa monia ulkotapahtumia, työnäytöksiä ja opastettuja kierroksia.

Maisemassa Luston rakennus itsessään näyttäytyy jännittävänä metsäseikkailuna, kutsuen luokseeen vierailulle. Rakennus antaa vierailijalle tunteen, että hän on astumassa kiehtovaan ja kätkettyyn metsään - metsän sisällä. Museovierailu on kuin matka tuonne toiseen todellisuuteen, joka on rakennettu tiedosta ja metsätarinoista. Ja samaan aikaan se on kuin aikamatka  Suomen metsätalouden ja metsäteollisuuden kehitysvaiheisiin.

Mutta ennenkaikkea Lusto vaalii sitä kaunista sidosta, joka suomalaisilla on metsiinsä.

Kävijä voi helposti unohtaa ajan kulun vaeltaessaan kauniissa Metsämuseossa. Yhtenä Suomen laajimmista erikoismuseoista, Lustossa riittää näkemistä ja ihmeteltävää. Vierailulle onkin hyvä varata aikaa runsaasti, jotta kokemuksesta voisi nauttia mahdollisimman paljon.

Suomen Metsämuseolla on jokaiselle kävijälle jotain annettavaa. Näyttelyt on rakennettu kauniisti - suurella määrällä tietoa ja tyyliä. Ja samaan aikaan jokainen pienikin yksityiskohta tuntuu sulautuvan kauniisti isoon kokonaisuuteen. Museokäynti täyttyykin monista visuaalisista elämyksistä. Ja vitriineitä katsoessa tuntuu, että voisi kadota tuonne toiseen maailmaan, josta ne kertovat.

Ja entäpä sitten nuo näyttelyiden uskomattomat pienoismallit, ne ovat aivan oma lukunsa!

Pienoismallit on rakennettu taidokkaasti, ja ne kuljettavat metsän tarinaa koko museon läpi. Tieto aihepiirien takaa herää henkiin, kun erilaiset peinoismallit kuvittavat tapahtumia ja yksityiskohtia. Jo pelkästään syventymällä noihin pienoismaailmoihin kaikkine hienoine yksityiskohtineen, voisi viettää museossa tuntikausia. 

Pienoismallit luovat myös mielenkiintoisen kontrastin museon isompiin elementteihin nähden. Sen myötä koko museoon syntyy kaunis tasapaino. Harmonia, jossa nuo pienimmät pienoismallien hahmot tuntuvat käyvän vuoropuhelua suurimpien metsäkoneiden kanssa. Unohtumaton vierailu rakentuu myös tuosta rikkaasta monimuotoisuudesta ja vaihtelusta.

Myös Metsämuseon suurimmat elementit ovat vaikuttavia. Massiiviset metsäkoneet ja erilaiset simulaattorit Koneaika -näyttelyssä muodostavat yhden kokonaisuuden museon sisällä. Näyttely kertoo puunkorjuun koneistumisesta sekä metsätalouden ja -teollisuuden kehittymisen eri vaiheista, aina tulevaisuuden visioihin saakka.

Lustossa on paljon nähtävää, ja sen lisäksi museo tarjoaa myös paljon kosketeltavia ja kokeiltavia esineitä ja kohteita.

Metsämuseo on myös hauska vierailukohde etenkin lasten kanssa. Näyttelyiden pienoismallit ja koneet tarjoavat paljon ihmeteltävää - tai vaikkapa puulajien tunnistamisen arvuuttelu. Mutta Lustossa on myös paljon muuta... kuten lähes kahdeksan metrin korkuinen "Lasten puu" tai jännittävä "Karhunpesä". Lisää tietoa museon perheen pienimmille suunnatuista seikkailuista löytyy Lasten Lustosta.

Lustossa jokaisen nurkan takaa voikin löytää aina jotakin uutta. Kaiken kaikkiaan Metsämuseo on mahtava kokemus, joka antaa paljon uutta tietoa ja elämyksiä.

Erityisen suuren vaikutuksen etenkin kuvittajan näkökulmasta teki myös se tapa, jolla Suomen taidetta ja kuvituksia oli tuotu osaksi museon näyttelyitä. Kansallisesti tärkeät ja tunnetut teokset kertoivat omaa tarinaansa läpi koko museon.

Esimerkiksi kaskeamiseen liittyen tunnetuin kaskenpolttoa kuvaava teos on kansalllismaalari professori Eero Järnefeltin teos "Raatajat rahanalaiset". Tuo tunnettu alkuperäinen teo on maalattu osittain ulkona perinteisellä kaskenpolttoalueella Savossa. Malleina olivat paikallisen Puurulan talon väki ja naapurit. Alkuperäinen maalaus kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin. Lustossa historiallinen näkökulma yhdistyy tuosta maalauksesta teetetyn suuren kuvan kuvan kanssa, ja kertoo siten syvää ja koskettavaa tarinaa kaskeamisesta.

Kansallisesti tunnettuja kuva-aiheita oli yhdistetty metsäteemoihin myös tilassa nimeltä "Myyttinen Metsä". Tuo huone ja kokonaisuus on osa pysyvää näyttelyä nimeltään "Suomalaisten metsät".

Suomalaisille metsä on ollut, ja on edelleen, paitsi toimeentulon lähde ja metsän antimien aarreaitta, mutta myös paikka virkistäytymiselle ja rauhoittumiselle. Näyttely avaa myös polkuja kansanperinteen metsään, metsämyyttien, -tarinoiden ja -uskomusten maailmaan – maailmaan, jossa metsään saattoi kadota yliluonnollisella tavalla.

Etenkin metsän myytteihin liittyvät teemat houkuttelivat minut Lustoon, kun kuulin paikasta ensimmäisen kerran. Kuljettuani lapsuudesta lähtien suomalaisissa metsissä, ja piirrettyäni metsänneitoja ja metsään liittyviä aiheita koko ikäni – oli suorastaan mahdotonta vastustella Metsämuseon kutsua. Ehkä myös siitä syystä juuri tuosta "Myyttisestä Metsästä" muodostui itselleni yksi museon mieluisimmista kohteista.

"Myyttisessä Metsässä" oli juuri sitä samaa taianomaista tuntua kuin suomalaisissa metsissäkin - aivan kuin siellä kävijä astusi suoraan satukirjaan. Tilan visuaaliset elementit ja valaistus loivat tuota myyttistä tunnelmaa, ja koko huone tuntui kuin kuiskaavan muinaista metsän taikuutta. 

Huoneen seinille oli koostettu kauniita kuvia ja tarinoita Rudolf Koivun upeista kuvituksista.

Rudolf Koivu on eräs merkittävävimmistä suomalaisista kuvittajista. Koivun kuvitusten aiheet vaihtelevat, mutta eräs niiden keskeisistä tapahtumapaikoista on suomalainen metsä. Lisätietoa ja kuvia Rudolf Koivun mestarillisista kuvituksista löytyy esimerkiksi täältä: http://www.rudolfkoivu.fi/

Metsämuseon "Myyttisessä metsässä" voi sukeltaa suoraan Rudolf Koivun satumetsään. Mutta samalla kävijä voi myös lukea muita kiehtovia tarinoita Suomen kansanperinteestä ja myyttisistä traditioista metsiin liittyen.

Tila jatkuu "Hiljaisuuden huoneeseen", joka on virtuaalinen kokemus. Huone on ollut kävijöiden suursuosikki yli 16 vuoden ajan.  Suomen EXPO 2000 -maailmannäyttelypaviljonkiin Hannoveriin alun perin puoleksi vuodeksi suunniteltu virtuaalinen luontoelämys Hiljaisuuden huone on auki 7.1.2018 saakka.

"Hiljaisuuden huoneen" jälkeen suuntasin museon esitteet ja kartta kainalossa kohti seuraavaa elämystä. Museon kartan kanssa suunnistaminen tuntui oikeastaan siltä, kuin olisi tutkinut oikeaa metsäkarttaa - ja etsinyt sieltä metsän siimeksestä kaikkia niitä erilaisia ja ihmeellisiä paikkoja. Tavallaan Lusto muistuttaakin suurta metsää, joka kätkee sisälleen monia pienempiä osia -  joissa kaikissa on se oma ainutlaatuinen tunnelmansa.

Seuraava kohde, jonne suunnistin oli taidenäyttely nimeltään "Kansallista identiteettiä rakentamassa". Näyttelyn on Lustoon koostanut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö. Lisätietoja säätiöstä ja sen kokoelmista löytyy sivustolta: www.upmks.fi

Kansallista identiteettiä rakentamassa – näyttelyssä tarkastellaan miten metsänkuvauksesta ammentava taide edesauttoi kansallisen identiteetin rakentumista. Näyttelyssä voi tutustua paitsi suomalaisen metsän taidehistoriaan, myös säätiön kokoelmista kumpuaviin mielenkiintoisiin verkostoihin.

Näyttelyssä nähdään teoksia mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Berndt Lindholmilta, Eero Järnefeltiltä, Gösta Diehliltä, Hugo Simbergiltä, Jalmari Ruokokoskelta, Jussi Mäntyseltä, Pekka Haloselta, Santeri Salokiveltä, Tuulikki Pietilältä, Victor Westerholmilta ja Yngve Bäckiltä. Näyttelyn on kuratoinut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja, FT Anna-Maria Wiljanen.

Näyttelyn yleisnäkymä kutsuu vierailijaa tutkimaan taidetoksia ja nauttimaan niistä moninaisista metsätarinoista, joita teokset välittävät. Näyttelytilassa Jussi Mäntysen upeat pronssiveistokset rytmittivät koko tilaa hienolla tavalla.

Taideteoksiin syventyminen ja näyttelyn tarkastelu eri kuvakulmista tarjosi kiehtovia näkymiä.

Yksi "Kansallista identiteettiä rakentamassa" – näyttelyn kohokohdista oli maalaus, joka oli näkyvissä myös näyttelyn esitteissä. Tuo Pekka Halosen teos "Syksyisiä haapoja", näkyy myös kuvassa ylhäällä oikealla.

Vasemmalla tuossa samassa kuvassa on Eero Järnefeltin guassi-teos, Maisema Kolilta.

Etenkin nuo näyttelyn maisemamaalaukset olivat kuin ikkunoita suoraan suomalaisten kansallisidentiteettiin...

Nämä uskomattomat maalaukset (kuvassa ylhäällä) kuljettivat katsojan myös syvälle Suomen kansallismaisemiin.

Teokset kuvassa vasemmalta:
Axel Gallén, Oulankajoen maisema Paanajärvellä
Berndt Lindholm, Kalliomaisema
Eero Järnefelt, Onnen ja lemmen saari

Näyttely tarjosikin monia unohtumattomia hetkiä...
Hetkiä, jolloin näkee Hugo Simberin viivasyövytyksiä (kuva alla).

... tai näkee Matti Hauptin pronssiveistoksen nimeltä Metsänneito (kuvassa oikealla alhaalla).

Näyttelyssä oli myös mielenkiintoista lukea taiteen ja metsäteollisuuden välisten verkostojen kudelmasta. Lisätietona näyttelyssä oli myös kuvauksia Hugo Simbergin suunnitteluprosessista Kymiyhtiön liikemerkkiin, griippiin eli aarnikotkaan liittyen. Viivasyövytys "Aarnikotka" näkyy myös kuvassa ylhäällä vasemmalla.

Yksi erityinen yksityiskohta näyttelyssä oli myös Hugo Simbergin suunnittelema Kymiyhtiön 25-vuotisjuhla-adressi vuodelta 1899 (kuvassa alhaalla).

"Kansallista identiteettiä rakentamassa" - näyttely on esillä Lustossa vielä 7.1.2018 saakka.

Erikoisnäyttelystä muodostuikin hieno osa museovirailua. Taideäyttely korostaa suomalaisten metsien teemoja hienolla tavalla - eikä näyttelylle voisi kuvitella parempaa paikkaa kuin Lusto. Kaunis kokoelma teoksia antoikin museokäynnille aivan erityisen vivahteen.

Metsämuseo ja taidenäyttelyn upeat teokset täydensivät toistensa tarinoita, ja loivat siten yhteisen visuaalisen kielen. Museokäynnin jälkeen sekä elämykset Lustosta, että siellä koetusta taidenäyttelystä, kertovat kävijän mielessä yhden kauniin tarinan - tuon tarinan suomalaisten metsäsuhteesta.

? Oodi Suomen metsille ?

Jokaisena vuodenaikana voi kävellä suoraan satukirjaan - ja ehkä jopa nähdä keijuja...

Suomen metsät ovat tarjonneet niin monia seikkailuja. Ja noissa metsissä olen kulkenut aina inspiroituneena...
Inspiroituneena uskomattomasta luonnosta eläimineen - ja tietenkin myös haltioituneenaa Suomen metsien myyteistä ja mytologiasta.

Ja useita vuosia sitten, lumoutuneena taianomaisesta Suomen juhannuksesta, piirsin metsänneidon (alla).Tuon kuvituksen, joka sitten täydentyi suomalaisilla niittykukilla.

Voisivatko nuo keskikesän kukat kukkia ikuisesti?

Kiitos Suomi upeista metsistä, ihanista niittykukista - ja kaikesta inspiraatiosta.

Hiekka, meri ja aurinko. Joskus on tarpeen vain rentoutua.
Iloisia ja rentoja hetkiä kaikille teille lukijoille!

Kesäkuu... ja niittykukat kukkivat jälleen Suomessa.

Luminen satumetsä vaalii jäätyneitä muistojaan.
Mutta lumipeitteen alla on jo kuitenkin hiljainen lupaus keväästä.

Oletko koskaan ihmetellyt, minne kaikki keijut piiloutuvat talven ajaksi…?

Katso vielä vähän tarkemmin...

Sillä syvältä talvisesta satumetsästä voit löytää paikan,
jonne keijut ovat piiloutuneet.

Suomen talvi…
Kuiskauksia lumessa.
Lumikuningattaren kanssa satumaisessa metsässä.

Il dolce far niente. Mitään tekemättömyydeen sulous.
Tiedättehän tässä hektisessä maailmassa ne arvokkaat hetket omistettuna sisäiselle rauhalle...
Italialainen kissani näyttää miten se onnistuu :)

Toivon teille kaikille ihanaa ja onnellista viikonloppua <3