Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.
Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.
Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.
