Kokoelma myyttisiä keskikesän neitoja. Mutta kuka onkaan heistä kiehtovin: metsänneito, vedenneito, juhannusaaton "Eve" vai sittenkin viimeisin lemmenloitsuja kuiskiva neito? 1,2,3 vai 4? Osallistu keskusteluun ja kommentoi suosikkiasi sosiaalisessa mediassa tai piipahda muuten vaan retkelle niittykukkien maailmaan...

Sandcastle.fi on nyt rakennettu myös Instagramiin:
www.instagram.com/sandcastle.fi

Ja vanha tuttu osoite Facebookissa:
www.facebook.com/sandcastle.fi

Tänä juhannuksena neljäs mystinen neito liittyy
keskikesän juhlintaan…

Neito tuo kuiskailee jo lemmenloitsujaan. Noita muinaisia taianomaisia sanoja.
On jälleen juhannus.

Vaaleanpunaisia  unelmia, sydämenmuotoisia pilviä.
Yöttömän yön salaisuuksia ja niittykukkien taikaa
- Hmm, ja ehkäpä myös ripaus purppuraa…

Mutta voiko tuo juhannuksen taika totta tosiaan,
herättää kaunokitkin jo etuajassa kukkimaan…?

Taianomaista juhannusta kaikille blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Love Spell” kuvituksesta. Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, ”Midsummer Eve” hahmon  sekä Vedenneidon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä etenkin blogini viime kesän artikkeleista. Yhdessä nuo neidot muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen.

Tälle neljännelle kuvitushahmolle vaaleanpunainen, magenta ja purppuranpunainen loivat oman uniikin tyylinsä.  Myös tähän kuvitukseen yhdistin suomalaisia niittykukkia, jotka sopivat valitun teeman väreihin. Vaaleanpunaisen ja magentan lumoavat sävyt toimivat oppainani etsiessäni sopivia kukkia neidon kukkamekkoon. Etenkin puna-ailakeissa oli keskikesän lemmenloitsuihin sopivaa tunnelmaa.

Puna-ailakit olivat ihana inspiraation lähde, kun piirsin tätä juhannustaikojen ja lemmenloitsujen maailmaan sukeltavaa kuvitusta.

Ja miten taianomaista,  yhtäkkiä kaikkialla näyttikin olevan sydämenmuotoisia vihjeitä kuvituksen romanttisesta teemasta.

Tahdoin tämän neljännen hahmon kohdalla korostaa juhannustaikojen mystiikkaa. Siitä syystä juuri puna-ailakit, puna-apilat sekä maitohorsmat valikoituvat tämän kuvituksen kukiksi. Valituissa niittykukissa oli romanttisia vaaleanpunaisen sävyjä, mutta etenkin purppuranpunaisen ja violetin vivahteet toivat lemmenloitsuja kuvaavaan teemaan tarvittavaa värikylläisyyttä, voimaa ja mystisyyttä.

Jo maitohorsman kukat itsessään olivat kuin pieniä loitsuja...

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti jälleen myös tämän kuvituksen värivalintoihin. Piirroksen hahmon ihonsävyihin valitsin viileämpiä vaaleanpunaisen sävyjä. Samoin valkoinen väri valokohdissa kuvasi lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen.

Kuvituksessa tavoitteena olikin yhdistää tuon pohjoisen valkean yön taika, vaaleanpunaisen romanttinen vivahde sekä toisaalta vahva ja värikylläinen visio lemmenloitsujen huumasta.

Valittujen niittykukkien upeat purppuranpunaiset sävyt korostivat juhannustaikojen teemaa. Värien tasapaino täydentyi vielä kaunokkien violeteilla sävyillä…  Niin ja miten ne kukkivat jo juhannusaattona? Sen täytyy olla juhannuksen taikuutta!

Myytit ja kertomukset taioista, jotka saisivat kukat kasvamaan nopeammin, antoikin vielä oman lisämausteensa tähän juhannustaikoihin ja lemmenloitsuihin liittyvään kuvitukseen.

Kuvitusta tehdessäni puna-apiloiden vihreät lehdet muistuttivat keskikesän vehreydestä ja auttoivat yhdistämään eri ideat yhdeksi kukoistavaksi kukkamekoksi.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogiini oli jälleen toistamiseen mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis Visit Finland sivuston artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsee - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?

Viime vuodeltakin tuttu linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.

Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?

Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.

Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.

Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.

Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?

Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve”  kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.

Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.

Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...

Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…

Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa.  Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.

Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.

Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.

Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.

Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä.  Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…

Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.

Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

Polku metsän läpi vie unohdetulle lammelle.
Niittykukat ovat salaisen reitin vartijoina.
Lemmikkejä, hiirenvirnoja ja metsäkurjenpolvia…Sinisen ja violetin sävyjä.

Kaikki siniset kukat kuiskivat, että juhannusyönä metsälammella tai puron pyörteissä voisi nähdä vedenneidon.

Mutta onko tuo veden haltijatar sittenkin vain utuinen heijastus?
Hento kuvajainen juhannusyönä, tanssimassa veden kimalteessa... sukeltaen juuri ennen aamunkoittoa.

Vai voisiko vedenneidon nähdä tyynellä järvellä taianomaisessa tuhansien järvien maassa?
Ja seuraisitko silloin hänen jälkiään pohjoisen valkeasta kesäyöstä
aina juhannusaamun usvaan saakka?

Koska juhannuksena kaikki on mahdollista, vedenneito oli täälläkin...

Yllä oleva luonnos Vedenneidosta syntyi aikanaan Metsänneidon sisareksi.
Muistatteko vielä tuon viime juhannuksen Metsänneidon (alla)?

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Visiot suomalaisesta Metsänneidosta ja Vedenneidosta kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin, ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvitusideoiksi.

Suomen luonnon puhdas kauneus on vuosien varrella ollut suuri inspiraation lähde kuvituksiini. Näissä juhannus-teemaisissa kuvituksissa Suomen luonto, järvet ja niittykukat olivat jälleen tärkeässä roolissa.

Piirsin ensin satumaiset hahmot ja sommittelin sen jälkeen hahmoille kukkamekot aidoista suomalaista niittykukista. Valitsin etenkin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri juhannuksen aikaan. Keskikesän Metsänneidon ja Vedenneidon uniikit mekot suunnittelin kukkimaan kummallekin neidolle oman teeman ja tunnelman mukaisesti, metsä- ja vesiteemoja mukaillen. Yhdessä nuo sinisen ja vihreän sävyt kertovat tarinaa lumoavasta Suomen juhannuksesta.

Vedenneidon mekkoa varten keräsin etenkin sinisävyisiä niittykukkia, joiden avulla piirtyi tämä visio veden äärellä kulkevasta haltijattaresta. Vedenneidon mekkoon hiirenvirnoista muodostui pieniä aaltoja, ja vaaleansiniset lemmikit toivat herkkyyttä koko kuvitukseen.

Myös piirroksessa korostin vaaleita sinisen sävyjä, kuvaten siten Suomen puhtaita vesistöjä. Viileät sinisen sävyt valkoiseen yhdistettynä olivat myös oiva keino lisätä suomalaista järvimaiseman tunnetta perinteiseen vedenneito-teemaan. Häivähdys vihreää ja purppuraa auttoivat saamaan kokonaisuuteen syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta samalla ne kuvastavat sekä kesäyön varjoja että heijastuksia tyynellä järvellä. Etenkin metsäkurjenpolven purppura väri loi mystistä juhannuksen taikuutta Vedenneidon muuten niin siniseen kukkamekkoon.

On mielenkiintoista pohtia miten mielikuvat ja ideat syntyvät. Joskus visioihin liittyy tietty tunne tai muisto, jo unholaan vaipunut näkökulma, inspiroiva väri, musiikki – tai jopa ääni. Tässä tapauksessa etenkin suomen kielen sanoissa oli sitä tiettyä taianomaista tunnelmaa, kun suunnittelin näitä keskikesän kuvituksia. Jotkut sanat tuntuvat luovan visioita kuin itsestään.

Joissakin suomenkielisissä sanoissa vain on myyttistä runoutta...  Kuten esimerkiksi sanassa ”vedenneito”, joka englanniksi kääntyy sanoiksi ”water nymph” tai ”naiad”. Suomen mytologia tosin muovaa vedenneidon käsitteestä jo aivan omaa tarinaansa. Mutta jo lähtökohtaisesti sana ”vedenneito” kuulostaa rauhoittavasti solisevalta purolta, jossa tavut ovat kuin siltoja veden yli. Vedenneito-sanan pehmeyden äärellä voi melkeinpä nähdä tuon myyttisen taruhahmon vaeltavan metsälammen tai puron äärellä. Jotkut sanat ovat kuin musiikkia, kuin myyttisiä kuiskauksia... Kenties niitä samoja muinaisia tarinoita, joita liplattavat laineet kertovat kesäiltaisin järvellä.

Virallinen ”naiad” termin käännös englannista suomeksi on ”aallotar”, joka myös sanana virtaa kuin aaltoileva vesi. Tuon suomalaisen lainehtivan sanan inspiroimana myös Vedenneidon hiuksiin piirtyi aaltoja. Lopputuloksena kuvitukseen yhdistyikin  elementtejä useista myyttisistä suomenkielen sanoista.

Monet lukevat blogiani englanniksi, ja monesti myös työni ovat nimetty vain englanniksi. Siksi blogini englanninkielisessä versiossa linkitin edellä kuvattuja kauniita suomen kielen sanoja kuunneltaviksi Forvon kautta. Forvon laajasta ääntämiseen liittyvästä sivustosta voi olla hyötyä myös kaikille teille, jotka työskentelette tai matkustatte paljon ulkomailla – tai opiskelette uutta kieltä. Ja tietenkin sivusto inspiroi jokaista, joka haluaa hetkeksi pysähtyä ihailemaan oman äidinkielensä kauneutta.

Suomalaisia myyttisiä sanoja Forvossa:
(sanat avautuvat uuteen ikkunaan, kuuntelu Forvossa sinisellä play-painikkeella)
Aallotar
Vedenneito
Metsänneito
Keijukainen

Kuvittaminen on monitahoinen luova prosessi, johon voi vaikuttaa monet erilaiset visiot ja näkökulmat – aina myyteistä sanoihin saakka. Jopa tietty ääni tai ääntäminen voi muokata mielikuvia. Parhaimmillaan kuvitusprosessi tempaakin piirtäjän mukaansa syvälle mielikuvien ja käsitteiden syövereihin. Teemana Suomen myyttinen juhannus on hyvin inspiroiva kuvitusaihe.

Suomen juhannus rakentuu vanhoista myyttisistä perinteistä, seesteisistä järvistä, kauniista niittykukista - ja unohtumattomista hetkistä.  Mutta ennen kaikkea se on meidän omien mielikuvien ja kokemuksiemme taianomainen summa… Me kaikki voimme luoda taikaa.

Satumaista keskikesää ja ihania ihmeitä kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!