Toivon juhannukseesi taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita!

Hyvää juhannusta!

Yllä näkyvä Päivätär-kuvitus syntyi useampi vuosi sitten osaksi myyttisten keskikesän hahmojen sarjaa. Ja nyt keskiyön auringon alla on vihdoin Päivättären vuoro loistaa.

Päivätär on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, Vedenneidon, Juhannusaaton ”Even” sekä Lemmenloitsuja symboloivan hahmon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä blogin artikkeleista. Ja yhdessä neidot muodostavatkin sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä yllä olevat myyttiset hahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat sekä suomalaisen keskikesän taikuus että tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen. Ja jo vuosia sitten visiot hahmoista kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvituksiksi. Ja näin keskikesän juhlan aikaan on mukava muistella Päivätär-kuvituksen luovaa prosessia.

Englanninkielisenä Päivätär kääntyy muotoon Sun Maiden tai Sun Spirit aurinkoon viitaten. Suomen kielen Päivätär-sana sen sijaan viittaa vahvasti Suomen mytologiaan ja etenkin kansalliseepos Kalevalan runoihin. Siten olikin luonnollista, että Kalevala vaikutti tämän kuvituksen muotoutumiseen. Kuvitustyön taustalla Kalevala kulki mukana mielikuvissa ja ideoissa, mutta se myös kirjaimellisesti seikkaili matkan varrella mukanani metsissä ja niityillä kukkia etsimässä…

Kokosin alle myös muutamia inspiroivia linkkejä vaikuttavasta kansalliseepoksestamme. Elias Lönnrotin kokoaman ja toimittaman Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. 

Kansalliseepoksestamme wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Kalevalasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla:
http://nebu.finlit.fi/kalevala/  

Kalevalaseura:
http://kalevalaseura.fi
https://kalevalaseura.fi/mika-on-kalevala/

Suunnitellessani myyttisiä neitoja, niin jo ensimmäisissä luonnoksissa kaikille hahmoille valikoitui oma tyylinsä ja väriyhdistelmänsä. Päivätär sai silloin teemansa mukaisesti vahvan keltaisen värin ja aurinkoisen tyylin. Päivättäressä korostuukin ajatus auringonvaloa säteilevästä valontuojasta, joka saa kasvit vihertymään ja kukat kukkimaan. Sävyltään vihreä kukkamekon alaosa juhlistaa tuota auringonvalon herättämää vehreyttä - ja muodostaa kuin alustan ja maaperän hahmon kukkivalle keltaisuudelle.

Päivättären aurinkoinen kukkamekko täydentyi Suomen niittykukista: niittyleinikeistä, valkoapiloista, päivänkakkaroista – ja tuosta keltaisesta voikukasta. Tuosta säteilevän ihanasta voikukasta muodostui kuvitukseen sopiva katseenvangitsija - ja siitä myös muotoutui matkan varrella aivan erityinen kiinnekohta symboloimaan aurinkoa ja kesäpäivää. 

Päivätär-kuvituksessa oli heti alussa tiedossa, että hahmon tyyli noudattelisi toisten myyttisten neitojen tyyliä. Siksi Päivättäreen sisältyi vivahteita Kalevalasta hyvin pelkistetysti, jotta kaikkien hahmojen erilliset tarinat sulautuisivat siten yhtenäisemmin toisiinsa.

Mutta Kalevala tarjosi taustalla runsaasti inspiraatiota myyttisten hahmojen ja Päivättären kuvittamiselle. Kalevalan runoissa on mm. kuvattu  ”Päivättären kehreävän”. Ja joissain Kalevalan runoissa tietyt vaatteet ovat ”Päivättären päättelemiä”, kuten vaikkapa tässä kauniissa Kalevalan säkeessä:

"Astu aittahan mäelle

- aukaise parahin aitta - !

Siell' on arkku arkun päällä,

lipas lippahan lomassa.

Aukaise parahin arkku,

kansi kirjo kimmahuta:

siin' on kuusi kultavyötä,

seitsemän sinihamoista.

Ne on Kuuttaren kutomat,

Päivättären päättelemät."

Suomen kielen vivahteet ja Päivätär-sana toivat kuvitukseen jälleen erityisiä ominaispiirteitä, vähän samaan tapaan kuin aiemmassa Vedenneito-kuvituksessakin.

Ja kaikille kielistä kiinnostuneille lisäsin muutamia Päivättäreen ja aurinkoon liittyviä suomenkielisiä sanoja kuunneltavaksi Forvossa… Ja joskus onkin mukava vain pysähtyä kuuntelemaan Suomen kielen kauneutta. Alla olevat sanat avautuvat uuteen ikkunaan, Forvossa paina sinistä painiketta kuullaksesi sanan lausumisen.

Aurinko
Päivätär
Keskikesä
Ilta-auringon kajo
Hopea

Yksi yllä olevista listatuista sanoista oli hopea. Kansanperinteessä ja Kalevalassa hopealla on erityinen merkitys. Ja samoin Päivättären yhteydessä, koska esim. Kalevalan runoissa neidot pyytävät toisinaan Päivättäreltä auringon hopeaa, vaatteita ja koruja. Kalevalan runoissa lausutaan mm.: ”Päivätär, anna hopeitasi.". 

Kalevalan runoja lukiessani ajatukset vaelsivat tuohon hetkeen, kun Päivättäreltä on pyydetty auringon hopeaa. Ja mielikuvissa hahmottui myös tuo mystinen tapahtuma, jolloin tuo hopea on sitten maagisesti päätynyt pyytäjilleen. Noiden ajatusten siivittämänä auringon hopea piirtyikin kuvituksen Päivättärelle hyvin symbolisesti ja abstraktilla tavalla.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy miten kuvituksen edetessä tuo auringon hopea löysi paikkansa pelkistettyjen ja symbolisten auringonsäteiden viereltä... ja lopulta tuo auringon hopea kuin suli osaksi kuvituksen Päivättären säteilevää valoa.

Kalevalan runojen säkeistä kuvitukseen valikoitunut auringon hopea piirtyi hahmoon erityisenä vihjeenä Kalevalasta ja kunnioituksena suomalaiselle kansanperinteelle. Mutta koska kaikilla myyttisillä neidoilla näissä kuvituksissa on tietty tyyli, lisäsin siten myös viitteet Kalevalasta hahmoon hyvin hienovaraisesti. Tuo lähestymistapa muistutti jälleen hieman esim. aaltomaisten elementtien lisäämistä pelkistetysti jo aiemmin mainitulle Vedenneidolle.

Myös Päivättäressä oli mielenkiintoista tutkia tuota pelkistetympää ja abstraktia tyyliä esimerkiksi juuri auringon hopean tai auringonsäteiden kuvaamisessa. Ja siten nuo hahmon Kalevalaan vihjaavat yksityiskohdatkin sopivat myös parhaiten toisten hahmojen tyylien vierelle ja sulautuivat osaksi hahmojen yhteistä tarinaa.

Pelkistetystä tyylistä huolimatta kaikkien myyttisten neitojen tyyliin sisältyi kuitenkin myös näyttävä kruunu. Mutta neitojen kruunutkin on toteutettu pelkistetymmin ja pienemmässä koossa, jos tyyliä vertaa vaikkapa suurempiin ja tarkempiin piirroksiin. Ja näiden neitojen kohdalla olikin kiehtovaa yrittää piirtää pelkistetysti näyttävää!

Ja kuten toisetkin neidot, niin myös kuvituksen Päivätär, sai kutreilleen tuon uniikin kruunun. Päivättären kruunussa toistui symboliikka auringosta, auringon hopeasta ja valosta. Kruunussa oli myös tärkeää säilyttää yhtenäinen tyyli toisten myyttisten neitojen kruunujen kanssa.

Kalevalasta inspiroituneena Päivättären kruunusta muotoutui hopeinen. Kruunun sävyt on piirretty ja väritetty Kalevalan runoissa mainittun auringon hopean sävyjä jäljitellen. Ja tuon hopeisen kruunun valkoiset valokohdat muistuttavat paitsi keskikesän auringosta ja valovoimasta, niin ne myös näyttivät sulautuvan mukavasti yhteen kukkamekon valkoisten päivänkakkaroiden sävyjen kanssa.  Nuo niittykukkien valkoiset sävyt toivat keveyttä ja raikkautta hahmon tyyliin - ja kuljettivat mukanaan… noihin valoisiin ja valkoisiin kesäpäiviin.

Matkan varrella Päivätär myös kasvoi auringonvalon ja energian symboliksi. Ja kuvitukseen se piirtyi kuin hopeareunaisiksi säteiksi ja valovoimaksi, joita hahmo välittää. Mutta myös itse piirroshahmolle syntyi aurinkoinen tyyli, ei vain keltaisuuden tai värivalintojen myötä, mutta myös hahmon ilmeisiin sekä asentoon. Ja siten Päivättären kasvoilla näkyy myös lempeän aurinkoinen hymy.

Ja tuon Päivättären hymyn myötä...

Toivon sinulle aurinkoisia kesäpäiviä ja kirkkaan valoisia hetkiä keskiyön auringon alla!

Toivon juhannusaattoosi taianomaisia ideoita ja satumaisia hetkiä!

Ja toivotan sinulle valoisaa juhannusta ja maagisia hetkiä keskiyön auringon alla!

"Juhannusaattona hän löysi itsensä satumaailmasta, jossa keskiyön auringon alla todellisuus olikin yllätten vaaleanpunainen ja taianomaisia asioita saattoi tapahtua... Ja tuona yöttömänä yönä hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista." ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaaton tunnelmaan. Inspiraation tälle luomukselle tarjosi aivan erityinen vaaleanpunainen hetki keskiyön auringon alla... Tuona hetkenä ympäröivää maailmaa saattoi tarkastella kuin jonkin taianomaisen pinkin värilinssin lävitse - ja se sai kaiken tuntumaan unenomaiselta. Aivan kuin todellisuus olisi yhtäkkiä muuttunut myyttiseksi saduksi.

Alla on kuva tuosta ihmeellisestä hetkestä, jolloin keskiyön aurinko lumosi luonnoskirjani vaaleanpunaisella loitsullaan.

Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta todellisuudesta... Ja sen inspiroimana tässä kukkaluomuksessa olikin tarkoitus vaalia noita samoja vaaleanpunaisen sävyjä, jotka näyttäytyivät keskiyön auringon alla. Tämä kukkamekko vei minut takaisin juuri tuohon tiettyyn hetkeen, kun vaaleanpunainen maailma muuntuu violetiksi tarinaksi. Lopputuloksena tässä kukkivassa mekossa yhdistyvät siten pinkin, magentan ja myös violetin sävyt.

Tämä yllä olevan kuvan kukkamekko vaaleanpunaisin ja magentan sävyin muistuttaa tunnelmaltaan vähän myös erästä vanhempaa juhannustaikojen inspiroimaa myyttistä kukkamekko designia.

Mutta tällä kertaa sunnittelin piirrohahmolle kuitenkin siis hieman eriävän tyylin, jossa kukkamekon yläosa on myös keveä mutta puseromainen, ja jossa on enemmän piirrettyjä yksityiskohtia - sekä myös lisättyjä pieniä kukkakoristeita. Samaan aikaan tavoitteena oli pitää mekon yläosa kuitenkin kesäisen keveänä ja ilmavana, kuin se olisi varta vasten suunniteltu juuri juhannuksen juhlintaan. Vaikka kaikki piirrosahmon värit olikin suunniteltu korostamaan juhannusyön vaaleanpunaisia ja violetteja värejä, niin samaan aikaan oli tavoitteena myös pitää piirroshahmon sävyt vaaleampina ja kevyempinä kuin kukkamekon värikylläisten niittykukkien värit.

Kokonaisuuden suunnittelun jälkeen piirretyn hahmon puseromainen yläosa sai sitten vielä myös koristeeksi pieniä kukkia. Alla on muisto tuosta hetkestä ja työvaiheesta.

Erityinen yksityiskohta noissa yläosan pienissä kukkakoristeissa sekä kukkamekossa olivat metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) kukat. Tässä tapauksessa ne sopivat täydellisesti keskiyön auringon luomaan pinkkiin tunnelmaan sekä piirroshahmon väreihin.

Nuo pienet ja taianomaiset metsänätkelmän kukat olivat kuin kätkettyjä mini-orkideoja, jotka vain odottivat löytymistään. Oli myös hienoa löytää niistä ensimmäiset kukkivat kukinnot, ja juuri juhannuksen aikaan.

Alla olevista kuvista voi myös tarkastella ja vertailla noiden pienten kukintojen kokoa suhteessa vaaleanpunaisiin värikyniin.

Kukkaluomuksen suunnittelussa nuo "miniorkideat" olivat kiehtovia... etenkin kun sommittelin tälle keskikesän hahmolle kukista hiuskoristeita. Alla on kuva tuosta vaiheesta, kun pienimmät kukat yhdistyivät miniatyyri-hiuskoristeiksi.

Alla on myös kuvia mekon kukkivasta helmasta. Tällä kertaa se koostui puna-apilan kukista (Trifolium pratense), maitohorsman kukista (Chamaernerion) sekä ruusuruohon kukista (Knautia arvensis).

Keskiyön auringon alla väreillä voi olla maagisia sävyjä - ja yöttömässä yössä voi löytää jopa ihmeellisiä pienoiskukkia!

Toivon juuri sinulle taianomaisia keskikesän hetkiä!

On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Keskiyön auringon lumoama…. ?

Maagista juhannusaattoa blogini lukijoille!
Toivon teille kaikille taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita ?

Tähän aikaan vuodesta metsässä voi nähdä tonttuja! ?

Ja tänään joulutontut ovat kiireisiä kaikkien toivottujen lahjojen kanssa. Nuo arvokkaimmat lahjat kun ovat niin tarpeen tässä maailmassa: rakkautta, myötätuntoa, positiivista energia - ja onnellisuutta ?

Ja juuri nyt, tuo yllä olevan kuvan tonttu, antaa kaikkea tuota juuri sinulle!
Lähettäen sylillisen positiivista energiaa  ?

Ja alla olevissa kuvissa vielä lumisen jouluillan tunnelmointia...

Vaaleeanpunaisen ja violetin talvisen taivaan alla, on aikaa jouluisiin luonnoksiin.
Aikaa saduille.

Onnellista joulun aikaa blogin lukijoille ?

Viimeiset päivät ennen lunta.
Häivähdys vihreää pimeässä... Tuo viimeinen vehreyden kaipuu ?

Tällä kertaa valmistuneesta kukkamekosta tuli kuin tummempi jatkumo kevään ensimmäiselle kukkamekolle. Siksi tämänkertaisen mekon värit ovat myös käänteisessä järjestyksessä verrattuna tuohon keväiseen luomukseen. Alla mainitut työt ovat vieretysten.

Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.

Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.

Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.

Myös löytämistäni kellertävän vihreistä lehdistä samoin kuin niiden ruskeista sävyistä tuli osa tämän kertaista kukkamekkoa.

Tällä kertaa kukkamekko rakentuikin sekä vihreistä lehdistä, mutta myös tummista ja ruskeista kuihtuneista kukista ja kasveista, joita voi vielä löytää luonnosta juuri ennen lumen saapumista. Noista lakastuneista kasveista, jotka niin ylpeästi uhmaavat tuota tulevaa talvea.

Löydettyäni kaikki oikeat kasvit ja elementit kukkamekkoa varten, myös hahmolle piirtyi sitten luomukseen sopiva tumma ja vihreä väritys mekon yläosaan. Yäosaan muotoutui tällä kertaa myös tuo myöhäisen syksyn hieman takkimainen tyyli pitkillä hihoilla. Tyyli, jossa voi nähdä myös hieman vaikutteita viktoriaanisesta tyylistä. Myös vihreän ja ruskean sävyt mukautuivat piirroskerrosten myötä sopimaan yhteen valmiin kukkamekon värien kanssa.

Koska viimeiset lumettomat päivät voivat joskus olla niin tummia, olivat siten myös muutamat värivalinnat tämänkertaiselle hahmolle selviä heti alusta alkaen. Kuten tuo hahmon tumma tukka ja ruskeat silmät... Ja kun tumman ja vihreän sävyinen kukkamekko oli täydentynyt valmiiksi, myös hahmo sai lisäksi vihreää väriä korostuksina hiuksiina sekä myös vihreitä sävyjä silmäluomiinsa.

Myös mekon yläosa täydentyi tässä luomuksessa oikeilla vihreillä lehdillä. Nuo vehreät lehdet muotuivat kuin kaulahuiviksi hahmon kaulalle. Ehkäpä tuo miniatyyrimäinen huivi onnistuisi jopa tuomaan hieman valoa ja lohtua hahmolle noihin pimeisiin lumettomiin päiviin. Alla olevasta lähikuvasta voi tarkastella tuota pienoishuivia ja muita yksityiskohtia.

Ja sitten, eräänä pimeänä ja lumettomana päivänä...

Ensilumi lopulta saapuu, ja peittää jopa nuo viimeiset vihreät lehdet.

Mukavia joulukuun hetkiä blogin lukijoille!

Kaatuneen puun keiju ?

Hänet voi nähdä vaeltelemassa kaatuneen puun päällä, tuolla pehmeimmällä sammaleella.

Joskus aarniometsässä voi melkein kuulla kaikuja niistä menneistä hetkistä, kun vanhat puut vuosia sitten kaatuivat. Mutta nyt pehmeä sammal jo hyväilee noita kaatuneita jättiläisiä. Ja marraskuussa, kun syksyn väriloisto on jo kadonnut, on metsä silti yhä niin uskomattoman vihreä. Tuon vehreän sammalpeitteen värittämä.

Vanhat metsät ovat lumoavia. Ja juuri sieltä voi myös löytää täydellisen paikan luonnosteluun ja unelmointiin...

Ja jos siellä siristää silmiään.... voivat keijutkin herätä henkiin.

Halloween mekot ?

Kumpi on suosikkisi? Vasen vai oikea?
(Voit kommentoida suosikkiasi  Instagramissa tai Facebookissa)

Nämä Halloween hahmot on luotu yhdistämällä tummempaan tyyliin piirretyt hahmot sekä pudonneista syyslehdistä kootut mekot.  Koska tahdoin näihin lehtimekkoihin leiskuvia punaisen ja oranssin sävyjä, olivat syksyiset haavan lehdet näihin luomuksiin sopiva valinta.

Joten siitä syystä luova prosessi alkoikin retkellä metsään. Juuri sinne, missä nuo korkeat lehtipuut kasvavat...

Syksy oli jo värjännyt haavan lehdet tuolla kauniin keltaisella sävyllä. Mutta korkealla latvoissa saattoi kuitenkin nähdä myös noita punaisia ja oransseja lehtiä.

Syystuuli saapui avukseni, kun odotin noiden kauniiden punertavien lehtien putoamista.

Ja lopulta löysin kokoelman juuri niitä sopivan värisiä punaisen ja oranssin sävyisiä lehtiä. Jotkut lehdistä olivat pudonneet jo aiemmin, mutta onneksi syksyinen valo avuliaasti paljasti niiden piilopaikat maassa.

Jokainen noista lehdistä oli ainutkertaisen kaunis. Ja muutamissa lehdissä oli noita pieniä mustia pisteitä ja tummentuneita kohtia, jotka sopivat hyvin myös suunniteltuun halloween teemaan sekä hahmojen tummaan tyyliin.

Olin jälleen löytänyt aarteita, valikoiman leiskuvan värikkäitä pudonneita haavan lehtiä. Ja nuo kauniit lehdet, ja niiden pienimmät mustat yksityiskohdat, antoivat jo monia ideoita myös hahmojen tulevasta piirretystä tyylistä.  Joten kiiruhdin toteuttamaan halloween hahmojani. Ja tuona iltana jopa syksyisissä puissa näytti auringonlaskun aikaan olevan nuo halloween teeman värit ja tuo kiehtova tumma tunnelma.

Tuo syksyinen auringonlasku ja pehmeän vastavalon korostama tummuus tarjosi lisää inspiraatiota piirtämiseen. Muisto tuosta maisemasta auttoi myös värittämään piirroshahmot tarpeeksi tummiksi. Tavoittelin hahmoille samantapaista vahvojen värien ja tumman tyylin yhdistelmää, aivan kuin tuossa syksyisten puiden takaa näkyvässä auringonlaskussa. Siten kuvituksen kahdelle hahmolle muotoutui tuo tumma tyyli yhdistettynä syksyisiin lehtimekkoihin.

Tahdoin myös korostaa valittuja värejä jo piirrosvaihessa, ja siten samalla myös erottaa hahmojen tyylejä toisistaan (kuva alla). Sen vuoksi hahmot on väritetty joko mustalla ja tummanpunaisella (vasen hahmo) - tai vastaavasti mustalla, harmaalla ja oranssilla (hahmo oikealla).

Lopputuloksena vasemmanpuoleisesta hahmosta tuli tummempi, kun taas oikeanpuoleiselle hahmolle muotoutui vahvasti oranssi tyyli. Lisäksi oranssilla hahmolla on mekossaan myös haavan lehtiä, joissa näkyy vahvoja keltaisen sävyjä.

Oranssille hahmolle piirsin myös hieman luonnosmaisemmalla tyylillä hiukset ja etenkin hihat. Nuo luonnosmaiset viivoitukset näkyvät selkeämmin kuvassa alla. Samassa kuvassa näkyy myös hieman paremmin hahmon vihreät silmät. Aavistus vihreää väriä antoi muuten niin oranssimustan hahmo tyyliin pienen lisän.

Verrattuna oranssiin hahmoon, toisen hahmon mekko vastaavasti rakentui tummemman punaisista lehdistä. Joissain noista lehdistä oli myös kiinnostavia tummanruskean sävyjä sekä harmaita haalenneita alueita, jotka sopivat hyvin halloween teemaan.

Lisäksi lehtien vahvat syvänpunaiset värit toistuvat myös hahmon piirretyissä hiuksissa ja asun rusetissa, mutta myös muissa mekon yläosan pienissä yksityiskohdissa sekä hahmon huulissa. Kuvassa alla voi nähdä selkeämmin mainittuja yksityiskohtia, sekä myös hahmon ruskeat silmät.

Hahmojen piirtämisen ja lehtimekkojen kokoamisen jälkeen, viimeistelin vielä halloween hahmoille tuon lehdistä rakennetun ympäristön. Kuvissa alla näkyy tuo lehtien kerroksellisuus sekä niiden muodostama maailma. 

Joskus syksy voi viedä mukanaan pudonneiden lehtien maailmaan.

Toivotan teille kaikille mukavaa ja taianomaista Halloweenia!

Syysvaahteran keiju...
Annathan vaahteranlehtien pitää värinsä vielä hetken aikaa ??

Syysvaahteran keijun mekko on koottu pudonneista vaahteranlehdistä.  Ja tämän kerroksittaisen mekon tyyliksi valikoitui etenkin syksyn eri väreissä loistavat lehdet.

Ja siitä syystä tämän luomuksen tarina alkoikin juuri vaahteranlehtien etsinnöillä. Ja miten värikäs seikkailu siitä tulikaan! Alkaen vihreän vivahteista ja jatkuen keltaisten sävyjen syövereihin. Ja matkan varrella pysähdyin useamman kerran ihmettelemään, miten upeasti tuo syksyinen valo voikaan leikkiä vaahteranlehdillä.

Ja etsintöjeni jatkuessa, löysin niin monia pudonneita aarteita vaahteroiden alta...

Ja polkuni johdatti minut sitten mahtavan monivärisen vaahteran alle. Ja tuo puu näytti todellakin vaalivan kaikkia syksyn värejä ja vaiheita lehdissään.

Ja kaikkein kallisarvoisimmiksi aarteiksi paljastuivat nuo pudonneet syvänpunaiset lehdet. Nuo samaiset punertavat lehdet muodostivat sittemmin myös keijun mekon alaosan, ja tuon tummanpunaisen helman. Ja samat punaiset ja oranssit sävyt toistuivat sitten myös keijun mekon piirretyssä yläosassa. 

Keijun mekosta muotoutui monivärinen, sen matkallani kohtaamani vaahteran inspiroimana. Lisäksi piirretyn hahmon mekon yläosa ja muut värit on mukautettu tuon monivärisen lehtimekon sävyihin. Viimeisissä väritetyissä kerroksissa myös keijun silmät saivat lopullisen vahvan vihreän sävynsä.

Syksyn leiskuvat värit ovat aina inspiroivia. Ja tällä kertaa kirkkaan värikkäät vaahteranlehdet toivat ripauksen tuota syksyn taikuutta myös keijun lehtimekkoon.

Värikästä ja luovaa syksyä kaikille blogini lukijoille!

Syksyisen metsän keskeltä...  hän löysi suojapaikan. ??
Ja kun on tarpeeksi pikkuinen, mahtuu jopa kärpässienen alle.

Ja kuvassa (alla) se hetki, juuri ennen kuin keiju lensi syksyiseen metsään.

Mukavia syksyisiä hetkiä teille kaikille blogini lukijoille!

Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.

Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?

Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.

Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).

Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla -  ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?

Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.

Tiedän, että hän tahtoi jäädä sinne... Keskiyön auringon alle ?

Mutta, oi kadonnut hahmo, jos vain palaisit luonnoskirjaani…

Niin värittäisin sinut.
Tekisin sinulle unelmiesi kukkamekon.

Jos vain palaisit.

Luonnoskirjastani paennut hahmo oli nähty juhannusyönä lähellä apilapeltoja.

Hän oli kenties haltioitunut tuosta kesäyön pehmeästä valosta. Ja hahmo seisoi hievahtamatta paikallaan, niin että hän juuri ja juuri erottui valkoapiloiden keskeltä. Kruunu ja kukkaseppeleen lehdet, jotka hahmo oli värittänyt itse, näyttivät myös sopivan valeasuun hyvin. 

Ainoastaan hänen valkoinen mekkonsa oli vielä viimeistelemätön, kuin tyhjä kangas.

Sitten juhannusyö vaihtui jo hiljalleen aikaiseen aamuun. Nuo lumoavat aamun auringonsäteet toivottivat siten samalla juhannuspäivän tervetulleeksi. Ja yhtäkkiä apiloiden varjot tanssivat vienosti hahmon valkoisella mekolla! 

Ja hän uneksi taianomaisesta kukkamekosta, joka voisi vangita tuon menneen valkoisen yön tunnelman... ja nuo kesäaamun hetket.

Kummatkohan apilat olivat hänelle mieluisampia? Valkoapilat vai puna-apilat?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa).

Ja minä vaelsin apilapelloilla, joissa nuo kauneimmat apilat kukkivat...
Mutta en enää löytänyt hahmoa sieltä.

Kun unelmoi hieman liian pitkään, voi se näyttää melkeinpä jopa viivyttelyltä. Ja samaan aikaan tuo piirroshahmo vähitellen jo turhautuu...

Ja sitten juhannusyönä se oli tapahtunut! Hahmo oli sekoittanut kaikki nuo apilat - ja paennut!

Tai ehkä hahmo ei sittenkään vain pitänyt tarpeeksi kukkavalinnoistani tai suunnittelmistani? Luulen, että hän myös käytti joitain kyniäni värittääkseen itsensä. Niin, ja jopa repi itsensä irti luonnoskirjastani!

Juhannuksena voi sitten sattua mitä ihmeellisimpiä asioita...

Juhannusyön taianomaisessa valossa hän pakeni luonnoskirjasta...

Yksi, kaksi, kolme hortensian kukkaa...
Ja katso, yhtäkkiä siihen muodostuikin polku eiliseen!

Voisiko tuota kukkien polkua pitkin matkustaa jopa ajassa taaksepäin... ja tavata tuon Eilisen Kuningattaren?

Työ nimeltään “Yesterday´s Queen” (Eilisen Kuningatar) syntyi useita vuosia sitten. Tähän piirrokseen suunnittelin vintage-tyylin, joka myös muistutti hiukan vanhoja uudelleen väritettyjä vintage valokuvia. Tässä työssä  vintage-tyyli yhdistyi lisäksi kukka-teemaan.

Lisäksi tässä piirroksessa oli myös ripaus mytogiaa. Ja miten inspiroiva aihe se olikaan! Piirtäessä oli jännittävää kuvitella, miltä tuo Eilisen Kuningatar oikein näyttäisikään...

Tämän piirroksen toteutin lyijykynillä ja valikoiduilla värikynillä, samalla tavalla kuin myös orkidea-aiheisen vintage piirroksen aiemmasta artikkelista (Orkidean mystinen hehku). Myös tässä piirroksessa harmaan sävyissä toistuvat kasvonpiirteet yhdistyvät väritettyihin kukkiin.

On aina yhtä jännittävää nähdä, miten tuo osittainen värittäminen muuttaa piirrosta! Harmaan sävyjen ja värin keskinäinen vaihtelu on oiva keino korostaa tiettyjä elementtejä enemmän ja samalla vaikuttaa siten koko työn tunnelmaan ja tasapainoon.Tässä tapauksessa etenkin kruunu ja kukat nousevat piirroksesta esille vahvasti, koska vain ne on väritetty.

Kun piirros oli valmistumassa, lisäsin vielä muutamia oikeita hortensian kukkia piirroksen päälle. Ja se loi tähän työhön aivan uuden ulottuvuuden!

Koska tahdoin tästä vintage piirroksesta yhdistelmän vaaleansinistä ja harmaata, valikoitui tähän teokseen siten juuri hortensian kukkia. Nuo hennot kukinnot olivat sekä sinisiä, mutta ne myös toivat vahvasti mieleen kukoistuksen ja kukkaan puhkeamisen. Nuo menneisyyden kukkivat hetket, joista ajan myötä kenties tulee vintage muistoja.

Tähän työhön suunnittelin käsin piirretyille kukille hieman tavallisesta poikkeavan tyylin, esimerkiksi aiemmin mainittuun orkidea-aiheiseen työhön verrattuna. Tässä piirroksessa nimittäin tavoittelin enemmänkin hieman "keinotekoista" ja "silkkikukkien" (tekokukkien) kaltaista tunnelmaa. Aivan kuten niissä kukissa, joita voi toisinaan nähdä vanhoissa vintage valokuvissa. Tahdoin Eilisen Kuningatteren kantavan muutamia tuollaisia "tekokukkia", jotka vaikuttaisivat samalla hieman epätodellisilta ja iättömiltä. Ehkä ne samalla vahvistaisivat tunnetta siitä, että aika olisi pysähtynyt. Joissain vintage valokuvissa on tuo mystinen tunnelma, kuin katsoisi pysäytettyyn eiliseen - ja samaan aikaan aprikoisi, että ovatkohan nuo kuvan kukat oikeita...

Samasta syystä jätin tämän piirroksen kukat myös tavallista pelkistetyimmiksi verrattuna esimerkiksi edellä mainittuun orkidea-aiheiseen piirrokseen. Alla olevissa kuvissa Eilisen Kuningattaren kukkien summittainen ja hiomaton, jopa hieman kuvitteellinen tyyli näkyy esimerkiksi kukkien muodoissa ja viivoissa.

Tuota samaa kuvitteellista tyyliä noudatellen piirsin tähän piirrokseen myös kuihtuneita lehtiä, jotka on jätetty harmaiksi... Nuo eilisen värittömät lehdet olivat piirrokseen pieni lisäys, joka kertoi tarinaa eilisen jo kuihtuneista kukista ja lehdistä. Ne ovat  melkein kuin viesti menneisyydestä. Ja tässä tapauksessa viesti on kenties vuodelta 2012, jolloin tämä piirros syntyi.

Myös piirroksen keltainen ja hieman ajassa tummunut kultainen kruunu oli symbolinen lisäys työhön. Alla kuvissa näkyy yksityiskohta, jossa voi nähdä käsin piirretyn kruunun sekä osia piirretyistä "tekokukkien" kaltaisista kukista ja harmaista "kuihtuneista" lehdistä - mutta samalla myös oikeita hortensian kukkia aseteltuna piirroksen päälle.

Tämän työn luominen olikin kollaasin rakentamista. Ja niinä hetkinä, kun kaikki elementit lopulta löytävät paikkansa, tuntuu kuin todellisuus ja epätodellinen voisivat sulautua yhteen. 

Tämän työn ja prosessin muistelu tänään oli kuin kävely tuota hortensian kukkien muodostamaa polkua pitkin....

Ja tuo hento polku vei minut jälleen takaisin sinne. Eiliseen.

Toivon teille kaikille ihania ja inspiroiva hetkiä, joista joku päivä voi tulla niitä kaikkein parhaita vintage muistoja.
 

Yö ja hämärä saapuu, mutta tuo mystinen orkidean hehku se vain valvottaa!
Ja asiat näyttävät lähes surrealistiselta... Osaavatko nuo orkidean kukat myös lentää?

Ohessa muutamia muistoja hetkestä vuosien takaa. Hetkestä, jolloin vintage piirrokset syntyivät.

Tästä orkidea-aiheisesta piirroksesta muodostui yhdistelmä lyijykynin sekä vaaleanpunaisin ja lilan sävyin piirrettyjä kerroksia. Tähän työhön suunnittelin vintage-tyylin, joka muistutti hiukan vanhoja uudelleen väritettyjä vintage valokuvia. Tämän piirroksen jälkeen myös jotkin tilaustyönä toteutetut muotokuvat ovat seuranneet tätä samaista tyyliä.

Tässä piirroksessa etenkin orkidea-teema oli tärkessä asemassa. Sekä etualan vaaleanpunaiset orkidean kukat, mutta myös nuo vaaleat "lentävät" orkidean kukat harmaalla taustalla noudattelivat tuota samaa teemaa.

Tässä vintage piirroksessa yhdistelin sekä lyijykynän että värikynien jälkeä -  ja leikin tuolla rajatulla värimaailmalla. Lopputuloksena syntyi siten tämä piirros, jossa harmaasävyissä toistuvat kasvonpiirteet yhdistyvät vaaleanpunaisen ja lilan värisiin orkidean kukkiin.

Harmaasävyjen sekä vaaleanpunaisen värimaailman kohdatessa, nuo pinkit orkidean kukat näyttävät ikään kuin pomppaavan piirroksesta vieläkin enemmän esille. Piirsin orkidean kukat, kuin ne olisi aseteltu päällimmäiseksi piirroksen ja paperin päälle. Tämä tyyli muistuttaakin hieman jopa 3D työn luomista, tai kukka-tekniikoita, joita olen käyttänyt myös joissain kuvituksissani. Mutta tällä kertaa nuo orkidean kukat olivat kuitenkin siis kokonaan käsin piirrettyjä.

Kun tähän piirrokseen valikoitui realistinen tyyli, oli tärkeää, että myös orkidean kukat olisivat tarkat, mutta samalla kuitenkin myös luonnollisen näköiset. Tavoitteena olikin saada kukat näyttämään siltä, että niihin voisi oikeasti tarttua...

Tässä piirroksessa käytin mallina aitoja orkidean kukkia, jotka asettelin aivan piirroksen viereen. Piirtäessä mallina olleet aidot kukat helpottivatkin oikeiden mittasuhteiden ja yksityiskohtien saavuttamista.

Toisaalta tahdoin lopulliseen piirrokseen hieman enemmän vaihtelua kukkien väreihin. Siksi keskimmäisen orkidean kukka sai lämpimämmän vaaleanpunaisen värin, kun vastaavasti taas toiset piirroksen orkidean kukat piirsin hieman kylmemmillä ja lilaan vivahtavilla sävyillä. Tässä tapauksessa päätin myös jättää piirroksen kukat hieman vaaleammiksi mallina olleisiin orkidean kukkiin verrattuna, koska siten valmiin piirroksen kaikki elementit olivat enemmän tasapainossa keskenään.

Aitojen kukkien pitäminen työpöydällä piirrostyön aikana tarjosi paitsi piirrosmallin, mutta myös inspiraatiota tähän vintage-teemaiseen työhön. Ja piirtäessä tuo mystinen orkidean kukkien hehku oli kiehtovaa.

Toivon kaikille teille blogini lukijoille inspiroivia hetkiä!

Uuden vuoden alkaessa on mukava järjestellä vanhoja kuvia ja tiedostoja.  Ja sen jälkeen voinkin vihdoin jakaa kuvia myös vanhoista piirroksistani menneiltä vuosilta. Joten aloitetaan tällä vanhemmalla kissan fantasiamuotokuvalla.

Tähän muotokuvaan oli toiveena yhdistää satumaista tunnelmaa, kuvitusmaista näkökulmaa ja ripaus pop-surrealismia. Valmista piirrosta voikin siten tarkastella satukuvituksena tai kissan leikkisänä fantasiamuotokuvana - tai molempina.

Piirroksen parissa oli mielenkiintoista tutkia muotokuvan ja kuvituksen välistä katoavaa ja häilyvää rajaa. Lisäksi tyylin ja realistisuuden kanssa leikittely on aina yhtä kiehtovaa! Tämä piirrosprosessi olikin kuin matka kukkien täyttämään värikkääseen fantasiamaailmaan. Kaikkien kukkien ympäröimänä on helppo tempautua mukaan tarinaan ja unohtaa jopa ajan kulku...

Tämän piirroksen sommittelin hyvin symmetriseksi. Oli tärkeää kuitenkin silti säilyttää muotokuvassa myös tasapaino symmetrian ohella, joten sen vuoksi esimerkiksi kaikki piirroksen kukat on piirretty keskenään hieman erilaisiksi. Symmetrian käyttö oli tehokas keino korostaa sekä pysähtyneisyyttä mutta myös kuvitusmaisempaa näkökulmaa ja otetta.  Sekä piirroksen kissan kuvitteellinen asento että tyylitellyt viikset ohjasivat myös omalta osaltaan muotokuvaa kohti kuvitettua ja satumaisempaa tunnelmaa. Fantasiamuotokuvan teemaan sisältyneet elementit ja kukat olivat myös harkittuja symboleja viitaten muotokuvan kissaan. Värikerros kerrallaan kaikki tarinat kyseisestä kissasta rakentuivatkin lopulta muotokuvaksi...  aivan kuin yksi ainoa piirros voisi siten kertoa koko satumaisen tarinan.

Vaikka piirsinkin kuvan värikynillä, tavoitteena oli saada mukaan myös häivähdys vanhojen muotokuvamaalausten kaltaista tunnelmaa.  Etenkin vahvat värit ja värikylläinen punainen mekko olivat avainasemassa.  Ja koska originaali oli menossa osaksi leikkisän värikästä pop-surrealistista sisustusta, myös piirroksen tausta sekä muu värimaailma suunniteltiin hyvin kirkkaaksi.

Historiallisen puvun suunnittelin ja piirsin mielikuvituksesta. Tavoitteena oli välittää piirtäen eri kankaiden ja pitsin tuntu, mutta samalla myös hentojen kukkien hauraus. Siten muotokuva edustaisi sekä mahtipontisuutta, mutta samaan aikaan myös haurasta herkkyyttä – kuvastaen siten myös mallina olleen kissan luonteenpiirteitä.